Ero sivun ”Öljyväri” versioiden välillä

155 merkkiä lisätty ,  2 vuotta sitten
järjestellään kappaleet loogisemmin
(Viitteiden muotoilua)
(järjestellään kappaleet loogisemmin)
{{lae}}
[[Tiedosto:Olejove barvy.jpg|thumb|Öljyväriputkiloita]]
'''Öljyvärit''' ovat [[Maali|maaleja]], joita tehdään hiertämällä [[pigmentti]]jauhetta kuivuvaan [[öljy]]yn, joka toimii sideaineena. Hiertämisen jälkeen pigmentin jokainen värihiukkanen on öljyn ympäröimä, jolloin maalisekoite on samalla sekä riittävän taipuisaa että riittävän tahmeaa maalaamiseen. Öljyvärejä käytetään [[Öljymaalaus|öljymaalauksessa]].<ref name="smith-182">Smith 1997, s. 182–186.</ref>
 
==Historia==
Öljyvärit tulivat suosituiksi 1400-luvulla. Hollantilaisen [[Jan van Eyck]]in sanotaan usein olleen ensimmäinen, joka käytti öljyä pigmenttien sideaineena. On kuitenkin todennäköistä, että jotkut häntä edeltäneet taiteilijatkin tekivät öljyväreillä kokeiluja.<ref name="harrison-132">Harrison 1997, s. 132</ref> Saksalainen munkki Theophilus kuvaili jo noin vuonna 1100 puupinnalle öljyväreillä tehtyä maalausta ja samalla valitteli öljymaalin pitkää kuivumisaikaa.<ref name="januszczak-7-18">Januszczak 1989, s. 7, 18</ref>
 
==Valmistus==
Öljyvärit valmistetaan hiertämällä [[pigmentti]]jauhetta kuivuvaan [[öljy]]yn, joka toimii sideaineena. Hiertämisen jälkeen pigmentin jokainen värihiukkanen on öljyn ympäröimä, jolloin maalisekoite on samalla sekä riittävän taipuisaa että riittävän tahmeaa maalaamiseen.<ref name="smith-182">Smith 1997, s. 182–186.</ref>
 
==Koostumus==
===Väriaine===
Öljyväri saa värinsä väriaineesta eli pigmentistä, joka on kiinteää, yksittäisistä hiukkasista muodostuvaa ainetta. Väriaine on dispergoitava sideaineeseen kuten öljyyn ennen kuin sitä voidaan käyttää.<ref name="smith-11" /> Kun öljy on kuivunut, se toimii värihiukkasten sideaineena ja suojaa niitä, liimaa väriaineen maalauspohjaan sekä korostaa värien syvyyttä ja sävykkyyttä.<ref name="smith-32" /> Maaliaineen on oltava koostumukseltaan tasaista niin että jokainen värihiukkanen on erillään ja kokonaan sideainekalvon ympäröimä. Taiteilijat yhdistivät pigmentin öljyyn ennen vanhaan itse hiertämällä esimerkiksi hiertolevyn ja hiertimen avulla. Nykyisin dispergoinnin tekevät erityiset värialan ammattilaiset.<ref name="smith-11">Smith 1997, s. 11–12.</ref>
 
Väriaineen öljynimukyky ilmoitetaan lukuna, joka on pienin määrä pellavaöljyä, jonka avulla 100 grammasta väriainetta saadaan koossapysyvä tahna. Jokainen väriaine tarvitsee eri määrän öljyä, sillä pigmenttien öljynimukyky vaihtelee suuresti. Öljyn imeytymiseen vaikuttavat esimerkiksi värihiukkasten muoto, väriaineen ominaispaino sekä väriaineen volyymi.<ref name="smith-11" /> Yli 70-prosenttisen öljysekoitteen tarvitsevat yleensä esimerkiksi poltettu [[umbra]], polttamaton ja poltettu [[Siena (väri)|siena]], [[ftalosyaanit]], alitsariini, [[kobolttivärit]], kinakridonit ja [[lamppumusta]]. Alle 55 prosenttia öljyä tarvitsevat esimerkiksi [[ultramariini]], [[mangaanisininen]] ja [[lyijyvalkoinen]]. Maalatessa on suositeltavaa välttää vähän öljyä sisältävillä maaleilla maalaamista paljon öljyä sisältävien maalien päälle, sillä se voi johtaa maalin halkeiluun.<ref name="smith-182" />
 
==Öljy=Öljyt===
Öljymaalauksessa sideaineena käytettävät luonnonöljyt saadaan kasvien siemenistä ja hedelmistä. Öljyt jaotellaan kuivuviin, osittain kuivuviin ja kuivumattomiin. Maalaustaiteessa käytetään vain kuivuvia ja osittain kuivuvia öljyjä. Lisäksi käytetään tuoksuvia [[Eteerinen öljy|eteerisiä öljyjä]], jotka haihtuvat nopeasti jälkiä jättämättä. Öljy ei kuivuessaan haihdu, vaan se muodostaa kuivan ja kiinteän kalvon absorboimalla ilmasta happea.<ref name="smith-32">Smith 1997, s. 32–33.</ref>
 
Suosituin öljy on perinteisesti ollut [[pellavaöljy]], sillä se kuivuu nopeasti. [[Kylmäpuristaminen|Kylmäpuristettua]] pellavaöljyä pidetään parempana kuin kuumapuristettua.<ref name="smith-182" /> Myös pähkinäöljyä, [[unikkoöljy]]ä, auringonkukkaöljyä ja [[safloriöljy]]ä käytetään. Pähkinäöljyn etu pellavaöljyyn on se, että se on väritöntä ja sopii siten valkoisen värin sideaineeksi kellertävää pellavaöljyä paremmin. Se ei kuitenkaan säily kauan tuoreena ja siihen voi tulla eltaantunut haju. Unikko- ja safloriöljy ovat osittain kuivuvia öljyjä, joten niitä on usein käytetty paitsi sellaisenaan, myös hidastamaan joidenkin väriaineiden nopeaa kuivumista tai paremman koostumuksen saamiseksi.<ref name="smith-182" /><ref name="smith-32" />
 
===Muut aineet===
Öljyväreillä maalatessa voidaan käyttää sideaineiden lisäksi [[maalausneste]]itä ja ohenteita, kuten [[pellavaöljy]]ä, [[dammarhartsi]]vernissaa ja ranskalaista [[tärpätti]]ä.<ref name="smith-185">Smith 1997, s. 185–186.</ref>
 
==Kuivuminen==
==Rajoitukset ja myrkyllisyys==
Joillain öljyväreillä on käyttöä rajoittavia ominaisuuksia. [[Alitsariinikarmosiini]] ja [[kobolttikeltainen]] kestävät valoa huonosti. Kobolttikeltainen ei kestä myöskään lämpöä, ja se voi aiheuttaa elimistössä myrkytyksen. Lisäksi etenkin [[lyijy]]ä sisältävät värit ovat myrkyllisiä.<ref name="smith-182" />
 
==Historia==
Öljyvärit tulivat suosituiksi 1400-luvulla. Hollantilaisen [[Jan van Eyck]]in sanotaan usein olleen ensimmäinen, joka käytti öljyä pigmenttien sideaineena. On kuitenkin todennäköistä, että jotkut häntä edeltäneet taiteilijatkin tekivät öljyväreillä kokeiluja.<ref name="harrison-132">Harrison 1997, s. 132</ref> Saksalainen munkki Theophilus kuvaili jo noin vuonna 1100 puupinnalle öljyväreillä tehtyä maalausta ja samalla valitteli öljymaalin pitkää kuivumisaikaa.<ref name="januszczak-7-18">Januszczak 1989, s. 7, 18</ref>
 
==Maalausnesteet==
Öljyväreillä maalatessa voidaan käyttää sideaineiden lisäksi [[maalausneste]]itä ja ohenteita, kuten [[pellavaöljy]]ä, [[dammarhartsi]]vernissaa ja ranskalaista [[tärpätti]]ä.<ref name="smith-185">Smith 1997, s. 185–186.</ref>
 
==Lähteet==
77 407

muokkausta