Ero sivun ”Manse United” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Mestaruuskaudet: kh |
Parantanut kahta lähdettä. Laitoin kausisivulle 1986-1987 dokumentteja ja vuodesta 1987-1988 on olemassa seuran oma tilasto. Suomen salibandyliitto on hukannut ilmeisesti tyystin alkuaikojensa arkiston. |
||
Rivi 16:
=== Mestaruuskaudet ===
[[Tiedosto:Ensimmäisen mestaruuden jälkeen joukkuekuva wiki.jpg|pienoiskuva|Manse United keväällä 1987 Ahvenanmaalla ensimmäisen Suomen mestaruuden ratkettua. Takarivissä (vas.) Vesa Rinne (C), Ari Kuusisto, Kai Telanne, Pekka Loikkanen, Sakari Uutela, Tapio Kivikangas ja Kalle Veirto, Eturivissä (vas.) Esa Jääkeläinen, Timo Jantunen, Jari Pajunen, Panu Pitkänen, Jari Löppönen ja Janne Sjöman. Pelaajien edessä maalivahti Atte Rantanen.]]
Ensimmäinen Suomen Mestaruuskausi [[Salibandyliigan kausi 1986–1987|1986–1987]] oli äärimmäisen tiukka. Punaisessa paidassa ja valkoisissa housuissa pelannut ManU keräsi 18 ottelussaan 30 pistettä. [[S.C. Dalmac|SC Dalmac]]in sijoittuessa toiseksi 29 pisteellä ja RuRu:n kolmanneksi niin ikään 29 pisteellä. Mestaruus ratkesi viimeisessä ManU:n ja Dalmacin 0-0 päättyneessä ottelussa.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Styrbjörn Oskarsson|Otsikko=Bolla-Bolla till ettan, "Vi satsar inte tillräckligt"|Julkaisu=Åland|Ajankohta=14.4.1987|Julkaisija=}}</ref> Vesa Rinne laati otteluun erityisen puolustusvoittoisen taktiikan. Tarkoituksena oli, että Dalmacin pelätty kaksikko Vienola-Perttilä ei pääsisi laukomaan kertaakaan. Kokoonpanovalinnoissa painotettiin kurinalaiseen puolustamiseen pystyviä pelaajia. ManU:n salaisuus oli joukkueen tasaisuus. Joukkueen pelaajista neljä sijoittui [[Salibandyn SM-sarja 1986–1987|pistepörssi]]<nowiki/>ssä kärkikymmenikköön: Vesa Rinne oli neljäs (10+5=15), Pekka Loikkanen kuudes (9+5=14), Jari Pajunen seitsemäs (12+1) ja Sakari Uutela yhdeksäs (5+5=10). Pistepörssin voitti ylivoimaisesti RuRu:n Antti Tuominen (18+10=28, SC Dalmacin Heikki Vienola oli toinen (11+9=20) ja Turbon Pallon Orjo Kolu kolmas (13+6). Samaa seuraa edustanut [[Ari Kaperi]] oli viides ja Dalmacin Jarmo Perttilä kahdeksas. Sarjan puolustajien pistepörssin taisi voittaa ManU:n liukkaasti noussut Timo Jantunen (5+3).<ref name="arkisto">Pekka Mukkalan SM-sarjaseuroille lähettämä kirje 14.6.1987, Manse Unitedin arkisto.{{parempi lähde}}</ref>
Kaudella [[Salibandyn SM-sarja 1987–1988|1987–1988]] ManU oli ylivoimainen, keräten kahdeksan joukkueen kaksinkertaisessa sarjassa 14 ottelussa 26 pistettä. Sarja pelattiin kolmessa turnauksessa: Maarianhaminassa, Helsingin Viikissä ja Tampereella Atalpassa. ManU hävisi vain kerran, kauden ensimmäisessä ottelussa sarjakakkoselle RuRu:lle, joka keräsi kaikkiaan 18 pistettä. Synkkä Uhma oli kolmas (16 pistettä) ja Dalmac neljäs (15 pistettä). ManU:n maaliero oli 65-13. RuRu:a vastaan pelit päättyivät 1-3 ja 2-0, Synkkää Uhmaa vastaan 2-0 ja 3-0. Dalmac kaatui ensiksi Viikissä 5-1 ja Tampereella 3-2. Myöhempien aikojen suuruus, kauden 1987-1988 sarjanousija SSV kaatui 6-1 ja 6-0. ManU:n Eero Mattila voitti seuran sisäisen maalipörssin ja pistepörssin, sekä mahdollisesti koko sarjan maalipörssin.<ref>Joukkueen kapteenin ja valmentajan Vesa Rinteen muistiinpanot kaudesta 1987-1988, Manse Unitedin arkisto</ref><ref name=arkisto/>
Kahden ensimmäisen salibandymestaruuden voittaminen ei ollut sinänsä mikään ihme, sillä Patina ja nimellä Emboys pelannut ekonomiopiskelijoiden yhdistetty joukkue pelasivat OLL:n järjestämien SM-sählyjen mitaliotteluissa vuosina 1984–1985 ja 1985–1986.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Reetta Eiranen|Nimeke=Rommista Tommyyn, Patinan historia 1963–2003|Vuosi=2013|Sivu=|Julkaisija=Patina ry.}}</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Vesa Vartiainen & Mervi Kaarninen|Nimeke=Elämää ja taistelua – Tampereen yliopiston ylioppilaskunta ja sen edeltäjät 1925-2010|Vuosi=2013|Sivu=|Julkaisija=Tamy}}</ref> Jollei ManU olisi kolmannelle salibandy-kaudelleen (1988-1989) merkittäviltä osiltaan hajonnut, olisi joukkue ollut sarjassa korkeammalla kuin viidentenä.
| |||