Wikipedia

Ero sivun ”Kolmas orjasota” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
{{lae}}
p kh + w
Rivi 26:
 
==Kapina gladiaattorikoulussa==
[[Spartacus]] oli Traakiasta tuotu orja, joka oli karannut Rooman armeijasta. Häntä ja satoja muita orjia koulutettiin Capuan gladiaattorikoulussa taistelemaan areenalla kuolemaan asti, ja. Spartacus tiesi, ettäettei hänellä eiolisi siinätästä tapauksessa olisisyystä montakaan elinvuotta jäljellä. Keväällä 73 eaa. Spartacus teki 200 muun orjan kanssa suunnitelman vallata gladiaattorikoulun tilat ja aseet, surmata vartiojoukot ja murtautua vapaaksi. Ennen Hh-hetkeä yksi vangeista kuitenkin kavalsi toverinsa ja varoitti roomalaisia vartijoita, jotenmikä kapinallisetpakotti joutuivatkapinalliset muuttamaan suunnitelmiaan. He valtasivat gladiaattorikoulun keittiön ja haalivat sieltä mukaansa keittiöveitsiä ja kaikkea muuta kelpaavaa. Heidän onnistui tappaa kaikki vartijat, ja historioitsija [[Sallustius|Sallustiuksen]] mukaan heistä 74 pääsi pakoon. Pakomatkansa alussa joukko törmäsi vaunuihin, jotka oli lastattu täyteen gladiaattorien aseita, ja he ottivat kuormasta itselleen [[gladius]]miekkoja, keihäitä ja kolmipiikkisiä atraimia.<ref>Christensen et al. 2011, s. 48.</ref>
 
==Orja-armeijan vaellus Italiassa==
Etupäässä [[Keltit|kelteistä]], [[Germaanit|germaaneista]] ja traakialaisista koostunut kapinallisjoukko jatkoi matkaansa maantietä pitkin kohti etelää. He leiriytyivät [[Vesuvius|Vesuviuksen]]-vuoren rinteiden suojaisiin metsiin 32 kilometriä Capuasta etelään. Paikalle tuli roomalaispartio, jonka kapinalliset kuitenkin löivät viimeiseen mieheen. Samalla he saivat lisää aseita ja varusteita. Ruokaa ja arvotavaroita kapinalliset alkoivat ryöstellä lähiseudun taloista.<ref>Christensen et al. 2011, s. 48–51.</ref>
 
Ajan myötä orjienOrjien armeijaan liittyi hiljalleen lisää orjia, vapaita maatyöläisiä ja köyhtyneitä tilanomistajia. Muutama kuukausi paon jälkeen Spartacuksen ja keltti [[Crixus|Crixuksen]] johtamiin joukkoihin kuului jo tuhansia miehiä, naisia ja lapsia. Armeijassa ja gladiaattorikoulussa oppinsa saaneet orjat kouluttivat sotajoukoista taistelukykyiset.<ref name="christensen-51">Christensen et al. 2011, s. 51.</ref>
 
Roomalaiset lähettivät tuhansia legioonalaisia Vesuviukselle kukistamaan kapinalliset. He leiriytyivät vuoren juurelle aikomuksenaan näännyttää Spartacuksen joukot nälkään. Orjat laskeutuivat kuitenkin vuorenrinteiltä yön pimeydessä viiniköynnöksistä punomiensa köysien varassa ja yllättivät roomalaiset näiden leirissä. Roomalaiset pakenivat ja jättivät orjajoukolle ruokavarastonsa, vaunut, aseet ja varusteet.<ref name="christensen-51" /> Roomalaiset lähettivät orjien kimppuun uusia legioonia, mutta Spartacuksen joukot löivät nekin nopeissa väijytyshyökkäyksissä ja lukuisissa taisteluissa pitkin Vesuviusta. Voittojensa jälkeen orja-armeija ryösteli Italian eteläistä itärannikkoa. Kapinalliset vaelsivat koko [[Campania]]n halki, ja heidät toivotettiin tervetulleeksi, sillä alueella ei pidetty roomalaisista.<ref name="christensen-51" />
 
Spartacus armeijoineen suuntasi kurssin pohjoiseen ja jatkoi uusien taistelijoiden värväämistä. Joukko ylitti [[Picentinivuoret]], ja keväällä 72 eaa. joukoissa oli [[Appianos|Appianoksen]] mukaan jo 70 &nbsp;000 miestä. Orjajoukot löivät preetori [[Publius Varinius|Variniuksen]] joukot, minkä seurauksena heihin liittyi jälleen lisää taistelijoita. He valtasivat Thuriin kaupungin ja muuttivat sen sepänpajat asetakomoiksi.<ref name="christensen-51" />▼
Roomalaiset lähettivät orjien kimppuun uusia legioonia, mutta Spartacuksen joukot löivät nekin nopeissa väijytyshyökkäyksissä ja lukuisissa taisteluissa pitkin Vesuviusta. Voittojensa jälkeen orja-armeija ryösteli Italian eteläistä itärannikkoa. Kapinalliset vaelsivat koko [[Campania]]n halki, ja heidät toivotettiin tervetulleeksi, sillä alueella ei pidetty roomalaisista.<ref name="christensen-51" />
 
Kapinalliset jatkoivat matkaansa pohjoiseen kahtia jakautuneena: Spartacuksen komennossa oli kaksi kolmasosaa ja Crixuksen komennossa yksi kolmasosa miehistä. Rooman lähettämän konsuli [[Lucius Gellius Publicola]]n joukot löivät Crixuksen joukot ja tappoivat itse Crixuksen. Vaeltaessaan [[Apenniinit|Apenniineja]] pitkin kohti pohjoista Spartacus sai vastaansa Rooman legioonalaisia ja löi heidät taistelussa. Voitonjuhlissa Spartacus pakotti 300 vangiksi otettua roomalaista taistelemaan gladiaattoreina kuolemaan asti.<ref>Christensen et al. 2011, s. 51–52.</ref>▼
▲Spartacus armeijoineen suuntasi kurssin pohjoiseen ja jatkoi uusien taistelijoiden värväämistä. Joukko ylitti Picentinivuoret, ja keväällä 72 eaa. joukoissa oli [[Appianos|Appianoksen]] mukaan jo 70 000 miestä. Orjajoukot löivät preetori Variniuksen joukot, minkä seurauksena heihin liittyi jälleen lisää taistelijoita. He valtasivat Thuriin kaupungin ja muuttivat sen sepänpajat asetakomoiksi.<ref name="christensen-51" />
 
Syksyllä 72 eaa. Spartacuksen joukot suuntasivat etelään Mutinan[[Mutina]]n kaupunkia kohti. Loppuvuonna he saivat kuulla [[Marcus Licinius Crassus|Marcus Licinius Crassuksen]] johtamasta suuresta roomalaisjoukosta, joka oli tulossa heitä vastaan. Spartacus päätti johdattaa miehensä [[Sisilia]]an, missä hän saattaisi elää rauhassa. Orjien armeija saavutti [[Messinansalmi|Messinansalmen]] vuoden 72 eaa. lopulla. Spartacus teki merirosvojen kanssa sopimuksen, jonka mukaan heidän piti kuljettaa Spartacuksen 20002&nbsp;000 miestä kolmen kilometrin levyisen salmen yli Sisiliaan. Loput kapinalliset piiloutuisivat vuorille ja seuraisivat etujoukkoa Sisiliaan sen jälkeen kun se oli käynnistänyt saarella kapinan. Merirosvot eivät kuitenkaan jostain syystä pitäneet sopimustaan vaan pakenivat ennen sovittua lähtöä, ja näin Spartacus ei koskaan päässyt Sisiliaan.<ref>Christensen et al. 2011, s. 52–54.</ref>▼
▲Kapinalliset jatkoivat matkaansa pohjoiseen kahtia jakautuneena: Spartacuksen komennossa oli kaksi kolmasosaa ja Crixuksen komennossa yksi kolmasosa. Rooman lähettämän konsuli [[Lucius Gellius Publicola]]n joukot löivät Crixuksen joukot ja tappoivat itse Crixuksen. Vaeltaessaan Apenniineja pitkin kohti pohjoista Spartacus sai vastaansa Rooman legioonalaisia ja löi heidät taistelussa. Voitonjuhlissa Spartacus pakotti 300 vangiksi otettua roomalaista taistelemaan gladiaattoreina kuolemaan asti.<ref>Christensen et al. 2011, s. 51–52.</ref>
 
▲Syksyllä 72 eaa. Spartacuksen joukot suuntasivat etelään Mutinan kaupunkia kohti. Loppuvuonna he saivat kuulla [[Marcus Licinius Crassus|Marcus Licinius Crassuksen]] johtamasta suuresta roomalaisjoukosta, joka oli tulossa heitä vastaan. Spartacus päätti johdattaa miehensä [[Sisilia]]an, missä hän saattaisi elää rauhassa. Orjien armeija saavutti [[Messinansalmi|Messinansalmen]] vuoden 72 eaa. lopulla. Spartacus teki merirosvojen kanssa sopimuksen, jonka mukaan heidän piti kuljettaa Spartacuksen 2000 miestä kolmen kilometrin levyisen salmen yli Sisiliaan. Loput kapinalliset piiloutuisivat vuorille ja seuraisivat etujoukkoa Sisiliaan sen jälkeen kun se oli käynnistänyt saarella kapinan. Merirosvot eivät kuitenkaan jostain syystä pitäneet sopimustaan vaan pakenivat ennen sovittua lähtöä, ja näin Spartacus ei koskaan päässyt Sisiliaan.<ref>Christensen et al. 2011, s. 52–54.</ref>
 
Petetty Spartacus lähti joukkoineen taas kohti pohjoista, mutta he joutuivat Italian saappaankärjessä Crassuksen saartamaksi. Saarron läpi taisteltuaan Spartacus kuuli prokonsuli [[Marcus Lucullus|Marcus Luculluksen]] nousseen joukkoineen maihin [[Brundisium]]issa. Spartacus oli joutunut kahden roomalaisarmeijan väliin, ja pelastautuakseen hänen oli hyökättävä Crassuksen armeijaa vastaan.<ref>Christensen et al. 2011, s. 54.</ref>
 
Spartacuksen armeija kävi viimeisen taistelunsa [[Sele (joki)|Silarusjoella]] Lounais-Italiassa vuonna 71 eaa. Spartacus kaatui itsetaistelussa, ja orjat joutuivat hajaannuksen valtaan. 6&nbsp;000 orjaa pakeni, mutta heidät otettiin kiinni ja ristiinnaulittiin [[Via Appia]]n varrelle Capuan ja Rooman välille 40 metrin välein. Spartacuksen ruumista ei koskaan löydetty, ja hänet heitettiin muiden kuolleiden mukana nimettömään joukkohautaan.<ref>Christensen et al. 2011, s. 54–55.</ref>
 
<gallery widths="250px" heights="250px">
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Kolmas_orjasota”