Ero sivun ”Nikean uskontunnustus” versioiden välillä

46 merkkiä lisätty ,  2 vuotta sitten
p
ei muokkausyhteenvetoa
p
Kristillisten kirkkojen mukaan Nikean uskontunnustuksessa [[Raamattu|Raamatun]] keskeinen oppi kootaan tiivistettyyn muotoon, ja sen keskeinen periaate on kertoa [[Jumala|Jumalan]] teoista [[Jeesus|Kristuksessa]].
 
Nikean uskontunnustusta käytetään yleisesti eri [[kirkkokunta|kirkkokuntien]] [[Jumalanpalvelus|jumalanpalveluksissa]]. [[Katolinen kirkko|Katolisessa]] [[messu]]ssa Nikean uskontunnustus lauletaan, ja se muodostaa messun Credo-osan (credo, "minä uskon", latinankielisen uskontunnustuksen ensimmäinen sana).
 
[[Luterilaisuus|Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa]] Nikean uskontunnustus on käytössä [[Apostolinen uskontunnustus|apostolisen uskontunnustuksen]] vaihtoehtona<ref name="aö" />.
 
Eri kirkkokuntien käyttämissä versioissa on pieniä eroja sanamuodoissa. Lisäksi on huomattava, että [[Ortodoksinen kirkko|ortodoksisen]] sanamuodon mukaamukaan [[Pyhä Henki]] "lähtee Isästä", kun taas läntisten kirkkokuntien piirissä Pyhä Henki "lähtee Isästä ja Pojasta". Kyseinen ns. [[filioque]] -lisäys (lat. filio 'pojasta'; -que 'sekä' > "sekä pojasta") tuli yleisesti käyttöön lännen kirkossa 600-700-luvuilla. Tarkoituksena oli korostaa ylösnousseen Pojan läsnäoloa Pyhän Hengen kautta maailmassa. Lisäys syvensi eroja idän ja lännen kristillisyyden välillä ja oli yksi ortodoksisen ja katolisen kirkkokunnan eron ja lähes tuhatvuotisen molemminpuolisen [[ekskommunikaatio]]n syistä vuonna [[1054]].
 
== Uskontunnustuksen sisältö ==