Ero sivun ”Fredrik Suuri” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Fipen (keskustelu | muokkaukset)
p ikäänkuin→ikään kuin
Rivi 89:
=== Valistunut itsevaltias===
[[Tiedosto:Adolf Friedrich Erdmann von Menzel 024.jpg|thumb|[[Adolph von Menzel]]: Fredrik Suuri matkalla (noin 1850).]]
Fredrikin edeltäjät olivat vakuuttuneet ja vakuuttivat kansalleen, että hallitsija on saanut valtansa Jumalalta. Hallitsija oli ikäänkuinikään kuin Jumalan omistaman valtion pehtoori, jolle hallitsijan tuli kuolemansa jälkeen tehdä tilinsä. Fredrikin käsitys oli kokonaan toinen. Hänen mukaansa hallitsija saa valtansa kansalta, joka tarvitsee hyvää sotapäällikköä ja puolueetonta tuomaria. Hallitsijan oli osoitetettava kansalleen, että on luottamuksen arvoinen ja hänen on uupumatta työskenneltävä kansan ja valtion etujen hyväksi. Fredrik painotti valtioita, vasta valtion menestyksen jälkeen tulee kansan vuoro. Seuraajalleen hän kertoi, että hallitsijan on turha odottaa kiitosta, sillä kansalaisilla on oikeus arvostella hallitsijaa. Näkemystensä mukaisesti Fredrik kieltäytyi kruunajaista pitäen niitä taikauskoisina seremonioina. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 17, valistuksesta vallankumoukseen, 1983 s.240</ref>
 
Koko hallintokautensa Fredrik piti kiinni käsityksestään, että hallitsija on oikeuslaitoksen ylin toimija. Hän ei kuitenkaan pitänyt itseään oikeusoppineena, mutta oli sitä mieltä, että Preussin oikeuslaitoksessa on paljon ongelmia. Hän palkkasi oikeusasioiden uudistajaksi Samuel von Coccejin, jonka paneutui tehtäväänsä tehokkaasi. Von Cocceji teki paljon tarkastusmatkoja ja eräällä [[Pommeri]]in suuntautuneella matkallaan hän huomasi, että alueoikeudessa oli hoitamatta 800 juttua, joista monet olivat erittäin vanhoja. Tavoilleen uskollisena von Cocceji käsitteli keskeneräiset jutut, erotti moni lakimiehiä viroistaan ja nimitti uudet tilalle. Hän myös uudisti Preussin juristien koulutuksen ja taivutteli yleensä saidan Fredrikin nostamaan heidän palkkojaan. Fredrik kielsi tilanhoitajia harjoittamasta oikeutta talonpoikiaan vastaan ja korosti lainkäytön kuuluvan vain koulutetuille asiantuntijoille. Hän tähdensi, että lait koskevat kaikkia, myös aatelisia ja jos tämä ei heitä miellytä, he voivat vaihtaa kotimaataan. Fredrikin käsitys oikeuslaitoksesta oli kuitenkin ristiriitainen; hän varoi puuttumasta oikeusistuimien toimintaan, mutta joskus hän tarttui asioihin ja ratkaisi oikeusjuttuja lainvastaisesti, jos kyseessä oli juttu jossa köyhät maalaiset olivat maanomistajia vastaan. Fredrik kielsi kidutuksen ja poisti varkauksisista annettavat koulemantuomiot. Jos joku varasti nälkäänsä ja jäi kiinni ja sai kuolemantuomion, oli kyseessä Fredrikin mielestä rikkaiden kosto köyhille. Hänen hallituskaudellaan varkaudesta sai vain vankeutta. Fredrik ryhtyi uudistuttamaan Preussin lakikokoelmaa ja uudistus valmistui hänen seuraajansa aikana vuonna 1784. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 17, valistuksesta vallankumoukseen, 1983 s.246-251</ref>