Ero sivun ”Transuraani” versioiden välillä

Transuraanisia alkuaineita on tutkittu paljon [[Lawrence Berkeley National Laboratory]]ssa [[Kalifornia]]ssa ja [[Joint Institute for Nuclear Research]]issä [[Dubna]]ssa, [[Venäjä]]llä; tutkijat molemmissa keskuksissa ovat jakaneet toisilleen riippumatonta tutkimustietoa [[rutherfordium]]ista, [[dubnium]]ista ja [[seaborgium]]ista, jotka olivat kolme ensimmäistä [[transaktinoidi]]sta alkuainetta. [[Saksa]]lainen tutkimusryhmä [[Institute for Heavy Ion Research]]issä [[Darmstadt]]issa löysi [[bohrium]]in, [[hassium]]in, [[meitnerium]]in, [[darmstadtium]]in, [[röntgenium]]in ja [[kopernikium]]in. Dubnan laboratoriossa Venäjällä Berkeleyn keskuksen avustuksella ja toimien yhteistyönä kalifornialaisen [[Lawrence Livermore National Laboratory]]n kanssa kehitettiin [[nihonium]] (alkuaine nro 113) ja [[moskovium]] (alkuaine nro 115).

 

 

Transuraanisia alkuaineita fermiumiin (nro 100) saakka valmistetaan siten, että ytimet sieppaavat neutroneja, jotka sitten [[beetahajoaminen|beetahajoamisen]] seurauksena muuttuvat protoneiksi kasvattaen ytimen järjestyslukua. Transfermium-alkuaineita (järjestysluku > 100) valmistetaan pommittamalla transuraanikohteita kevyillä hiukkasilla. Viime aikoina keinotekoisten alkuaineiden valmistamisessa on käytetty myös keskikokoisten alkuaineiden ytimien pommittamista muihin keskikokoisiin alkuaineisiin.