Ero sivun ”El Alameinin toinen taistelu” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kh
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 24:
'''El Alameinin toinen taistelu''' oli [[läntisen aavikon taistelut|läntisen aavikon taistelu]] [[Pohjois-Afrikan sota toisessa maailmansodassa|Pohjois-Afrikassa toisessa maailmansodassa]] [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] ja [[akselivallat|akselivaltojen]] välillä 23. lokakuuta – 3. marraskuuta 1942. [[Erwin Rommel]]in panssariarmeija oli ollut menestyksekäs ja pyrki [[Egypti]]in. [[El Alameinin ensimmäinen taistelu|El Alameinin ensimmäisessä taistelussa]] (1.–27. heinäkuuta) ei saavutettu ratkaisevaa käännettä Pohjois-Afrikan rintamalla. Akselivaltojen eteneminen kohti [[Aleksandria]]a ja [[Kairo]]a kuitenkin pysäytettiin. Samoin hyökkäyksen jatkamisyritys elokuussa torjuttiin.
 
Ratkaisevaksi muodostui myöhemmin syksyllä (23. lokakuuta – 3. marraskuuta) käyty toinen El Alameinin taistelu, noin 65 kilometriä Egyptin Aleksandriasta. [[Brittiläinen 8. armeija]], jonka päällikkönä toimi kenraali sir [[Bernard Montgomery]], oli miesvahvuudeltaan kaksinkertainen verrattuna sotamarsalkka Rommelin johtamiin joukkoihin. Osapuolten vahvuus ennen toisen taistelun alkua oli briteillä 195&nbsp;000 sotilasta, 1&nbsp;029 panssarivaunua ja 2&nbsp;31111 tykkiä sekä akselivalloilla 116&nbsp;000 sotilasta, 520 panssarivaunua ja 1&nbsp;219 tykkiä.<ref>The Timechart of Military History, 1999, s. 126, ISBN 1-903025-00-1</ref>
 
Päivien taistelujen jälkeen Rommel kärsi tappion ja joutui vetäytymään lopulta [[Tunisia]]an. El Alameinin taistelun jälkeen Rommel pyysi [[Adolf Hitler]]iltä lupaa siirtää Pohjois-Afrikan joukot [[Sisilia]]an, mutta lupaa ei tullut. El Alameinin taisteluilla oli suurin merkitys akselivaltojen sotaonnen kääntymiselle Pohjois-Afrikan rintamalla. Tämän jälkeen aloite siirtyi liittoutuneille.