Ero sivun ”Haitin vallankumous” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 13:
| taistelija2 = {{Haitin lippu}} Haitin orjakapinalliset
{{Yhdistynyt kuningaskunta}}
| komentaja1 = {{Ranskan lippu}} [[André Rigaud]]<br>{{Ranskan lippu}} [[Charles Leclerc (kenraali)|Charles Leclerc]]<br>{{Ranskan lippu}} [[Jean-Babtiste Rochambeau]]
| komentaja2 = {{Haitin lippu}} [[Toussaint L'Ouverture]]<br>{{Haitin lippu}} [[Jean-Jacques Dessalines]]<br>{{Haitin lippu}} [[Henri Christophe]]<br>{{Haitin lippu}} [[Alexandre Pétion]]
| vahvuus1 =
Rivi 46:
 
===Ranskan vastaisku ja sodan loppu===
Ranskassa Napoléon päätti yrittää vallata takaisin entisen siirtokuntansa. Ison-Britannian kanssa oli solmittu [[Amiensin rauha]] lokakuussa 1801, minkä vapautti joukkoja Saint-Dominguen valtaamista varten. Helmikuussa 1802 saarelle saapui 20&nbsp;000 kenraali [[Charles Leclerc (kenraali)|Charles Leclercin]]in johtamaa ranskalaista sotilasta. He valtasivat Santo Domingon, sekä Saint-Dominguen satamakaupungit ja siirtokunnan eteläosan. Sisämaata he eivät kuitenkaan saaneet haltuunsa ja keltakuume alkoi verottaa heidän miehiään entiseen tapaan. Vain muutamannkuukauden jälkeen tautiin oli menehtynyt jopa puolet ranskalaisten joukoista. Tästä huolimatta kapinallisjohtajat [[Henri Christophe]] ja [[Jean-Jacques Dessalines]] siirtyivät yllättäen ranskalaisten puolelle Toussaint luovutti yllättäen kenraalikuvernöörin valtansa Leclercille huhtikuun lopussa 1802. Toussaint luovutti lopulta hieman myöhemmin kenraalikuvernöörin valtansa Leclercille. Jonkin aikaa Toussaintin vallasta luopumisen jälkeen Leclerc kutsui hänet illalliselle, jonka aikana hänet vangittiin ja lähetettiin Ranskaan. Toussaint kuoli vankeudessa vuonna 1803.<ref name="karh1" />
 
Kesällä 1802 Ranska otti orjuuden uudelleen käyttöön [[Guadeloupe]]ssa ja Leclerc alkoi valmistella samaa Sanit-Dominguella. Mustat paikalliset nousivat jälleen kapinaan Christophen ja Dessalinesin johdolla. Mukaan liittyi myös [[Alexandre Pétion]] ja ennen Ranskaa tukeneet värilliset. Mustien ylimmäksi johtajaksi oli noussut Dessalines. Taistelut olivat hyvin verisiä ja ranskalaisjoukot surmasivat niin antautuvia, sotivia kuin taisteluiden sivussa pysyneitä mustia. Leclerc kuoli keltakuumeeseen marraskuussa 1802 ja hänet korvattiin [[Jean-Babtiste Rochambeau]]lla, jonka mukana tuli Ranskasta 25&nbsp;000 uutta sotilasta. Euroopassa Ranska ja Iso-Britannia ajautuivat jälleen sotaan toukokuussa 1803 ja näin ranskalaiset Saint-Dominihuella eivät saaneet enää lisäjoukkoja. Lisäksi brittilaivasto piiritti ja tulitti alueen satamakaupunkeja. Marraskuussa 1803 vielä elossa olevat ranskalaiset ja noin 18&nbsp;000 paikallista, suurin osa heistä valkoisia, poistuivat Saint-Dominguelta.<ref name="karh1" />