Avaa päävalikko

Muutokset

811 merkkiä lisätty ,  10 kuukautta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
{{lähteetön}}
{{Tämä artikkeli|käsittelee Neuvostoliitolle vuonna 1940 luovutettujen alueiden liittämistä Suomeen. Kiistaa Karjalan tasavallan asemasta käsittelee [[Itä-Karjalan kysymys]].}}
[[Kuva:Pariisin rauha.png|right|thumb|300px|[[Moskovan välirauha]]nsopimuksella 1944 luovutetut alueet. [[Porkkalan vuokra-alue]] palautui [[1956]].]]
'''Karjala-kysymyksellä''' tarkoitetaan yleensä [[Luovutettu Karjala|luovutetun Karjalan]] ja muiden [[Suomi|Suomen]] [[jatkosota|jatkosodan]] jälkeen [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitolle]] luovuttamien alueiden palauttamisesta käytävää keskustelua. Kysymykseen viitataan myös käsitteillä '''Karjalan kysymys''', '''Karjala-keskustelu''' tai '''luovutettujen alueiden palautuskeskustelu'''. Vaikka nimitys ''Karjala-kysymys'' viittaakin näennäisesti vain [[Luovutettu Karjala|luovutettuun Karjalaan]], sillä tarkoitetaan kuitenkin useimmiten myös muiden [[luovutetut alueet|luovutettujen alueiden]] eli [[Petsamo]]n, [[Sallan–Kuusamon alue|Sallan, Kuusamon]] ja [[Suomenlahden ulkosaaret|Suomenlahden ulkosaarten]] palautuskeskustelua. Suomen virallisen kannan mukaan rajojen muuttamiseen ei ole tarvetta.<ref name="svk"/> Palautusta ei ole nyky-Venäjältä kysytty, mutta [[Venäjä]] on antanut ymmärtää, että vastaus olisi kielteinen.<ref name="vvk"/>
 
[[Talvisota|Talvisodan]] päättäneessä [[Moskovan rauha]]ssa Suomi joutui luovuttamaan [[luovutettu Karjala|suuren osan Karjalaa]], osan [[Salla]]a ja [[Kuusamo]]a, [[Petsamo]]n [[Kalastajasaarento|Kalastajasaarennon]] sekä Suomenlahdella sijaitsevat [[Suursaari|Suursaaren]], [[Tytärsaari|Tytärsaaren]] ja [[Lavansaari|Lavansaaren]]. Koska luovutetusta Karjalasta evakuoidun väestön lukumäärä oli paljon suurempi kuin harvaan asutusta pohjoisesta tai Suomenlahden saarilta evakuoidun, alueluovutukseen liittyvät ongelmat leimautuivat nimenomaan ”Karjala-kysymykseksi”. Pääministeri [[Risto Ryti|Ryti]] olisi [[Juho Kusti Paasikivi|Paasikive]]n ja [[Väinö Tanner|Tanner]]in tukemana halunnut taloudellisista syistä jättää ainakin osan karjalaisista luovutetulle alueelle. He suunnittelivat karjalaisille mahdollisuutta valita kanta-Suomeen muuttamisen ja kotiseudulleen jäämisen välillä. Lähes kaikki karjalaiset kuitenkin päättivät itse, etteivät jää Neuvostoliiton asukkaiksi.
 
Syntynyt Karjala-kysymys painottui [[evakko]]jen asuttamiseen, mutta myös palautuksen vaatimiseen. Karjalaiset kunnat ja seurakunnat perustivat [[Karjalan Liitto|Karjalan liiton]] puolustamaan karjalaisten etuja, ja eduskunta sääti [[pika-asutuslaki|pika-asutuslain]], jonka käsittelyssä pääministeri Ryti antoi karjalaisia katkeroittaneen lausunnon, ettei evakoilla ole oikeutta korvauksiin.<ref>[http://www.ptoukkar.pp.fi/luukka2.htm#osa34a Ryti närkästytti karjalaiset]</ref> Eduskunta päätti kuitenkin toisin 9. elokuuta [[1940]], ja osa karjalaisten menetyksistä korvattiin.<ref>[http://www.histdoc.net//historia/korvaus.html Laki alueluovutuksen johdosta menetetyn omaisuuden korvaamisesta]</ref>
 
[[Jatkosota|Jatkosodan]] aikana Suomi valloitti menetetyt alueet takaisin ja miehitti lisäksi suuren osan [[Itä-Karjala]]a. Eduskunta päätti 6. joulukuuta [[1941]] liittää Moskovan rauhassa menetetyt alueet takaisin Suomeen, mutta [[Neuvostoliitto]] ei päätöstä hyväksynyt. Suuri osa karjalaisista evakoista palasikin sodan aikana kotiseudulleen. Toivottiinpa sodan aikana ratkaisua myös [[Itä-Karjalan kysymys|Itä-Karjalan kysymykseen]] Suomen armeijan edetessä syvemmälle Neuvostoliiton alueelle. Vuonna 1944 karjalaiset kuitenkin joutuivat lähtemään suurhyökkäyksen tieltä uudelleen evakkoon. Evakkoon lähtö tapahtui kiireesti ja harva sai mukaansa paljon omaisuutta.
 
[[Moskovan välirauha]]nsopimuksessa 19. syyskuuta [[1944]] kaikki vuonna 1940 luovutetut alueet joutuivat uudestaan Neuvostoliitolle samoin kuin niiden lisäksi myös koko [[Petsamo]].
 
Suomessa ei täysin ymmärretty eikä hyväksyttykään evakkoon lähtöä. Moni siirtokarjalainen joutui kokemaan ryssittelyä. Tilojaan osittain luovuttamaan joutuneet länsisuomalaiset saattoivat katkerina tokaista, että olisitte jääneet sinne Karjalaanne” kun taas siirtokarjalaiset katsoivat jäämisen mahdottomaksi.
Presidentti [[Urho Kekkonen]] otti asian useasti esille neuvotteluissaan Neuvostoliiton edustajien kanssa.<ref>Mikko Laitinen: "Kekkonen nosti Karjala-kysymyksen esiin 1968". Verkkouutiset 18.9.2003. [http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/kotimaa/42054.html]</ref> Myös [[Saimaan kanava]]n eteläosa oli jäänyt luovutetulle alueelle, mutta 1960-luvun alussa tehtiin sopimus, jolla kanava ja kapea maakaistale sen varrella vuokrattiin Suomelle 50 vuodeksi. Kanavasta neuvoteltaessa Kekkonen oli ehdottanut, että sen länsipuolelle jääneet alueet sekä [[Viipuri]] palautettaisiin Suomelle, mutta näin ei tapahtunut.<ref>Etelä-Saimaa, 8. kesäkuuta 2002: Saimaan kanavan avaaminen ratkaistiin Tamminiemen saunassa</ref> Vuonna 1968 Kekkonen ehdotti [[Leonid Brežnev|Brežnev]]ille Viipurin alueen palauttamista, mutta Brežnev ei suostunut. Kekkonen ei halunnut kysymystä esille julkisesti. Hän huomautti vuonna 1956 Karjalan Liitolle jyrkkäsanaisesti Liiton vaatimuksista ottaa asia esille Neuvostoliiton kanssa ja pyysi että Karjalan asiasta vaiettaisiin julkisuudessa.<ref>[http://www.ptoukkar.pp.fi/lukali.htm#osa69a Kekkonen kehottaa vaitioloon]</ref>
 
Kekkonen piti palautusta suurena unelmana ja palautumattomuutta suurimpana epäonnistumisenaan. Keskeinen argumentti hänellä oli Saksojen kysymys. Kun Neuvostoliitto ehdotti [[Saksan demokraattinen tasavalta|Saksan demokraattisen tasavallan]] tunnustamista, Kekkonen sanoi hinnaksi Karjalan palautuksen. [[Max Jakobson]] kertoo kirjassaan ''Tilinpäätös'', että Karjalan palautus oli Kekkoselle pakkomielle. Erityisesti [[Porkkalan vuokra-alue|Porkkalan]] palautuksen yhteydessä [[1955]] Kekkonen ja Paasikivi toivoivat myös muiden alueiden palautusta. Kekkonen keskusteli asiasta suurlähettiläs Lebedevin kanssa, mutta Neuvostoliitolla ei ollut tähän halua. [[Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi|ETYK]]-konferenssissa 1973–1975 Suomi ei enää ottanut palautusta esille.
 
=== Neuvostoliiton hajoaminen ===
Vapaa keskustelu alkoi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ja siitä lähtien kiinnostus onkin ollut kasvavaa. Alueet jäivät Neuvostoliiton paikan ottaneen Venäjän federaation omistukseen. Monet ovat pitäneet hajoamisen jälkeistä aikaa otollisena palautukselle. He ovat harmitelleet ”tilaisuuden käyttämättä jättämistä” ja syyttäneet presidentti [[Mauno Koivisto]]a saamattomuudesta. Koivisto ei koko presidenttikautenaan osoittanut halua palauttaa alueita ja halusi vaientaa keskustelun. Kun Neuvostoliitto oli hajoamaisillaan, Koivisto lähetti Moskovaan ulkoministeri [[Pertti Paasio|Paasion]] kertomaan, että Suomi ei vaadi Karjalaa takaisin.<ref>Koivisto halusi vaientaa kokonaan keskustelun Karjalan palauttamisesta. STT-IA 23.1. 1998. [http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1998/23.tammikuu/UKKKAR.HTM]</ref>
 
Suomi irtaantui 21. syyskuuta [[1990]] yksipuolisesti Pariisin rauhansopimuksen sotilaallisista pykälistä, mutta rajakysymykseen ei otettu kantaa. YYA-sopimuksen katsottiin Suomessa sopivan huonosti EU:n rakennelmiin ja neuvottelut sen muuttamisesta aloitettiin vuonna 1991.
 
[[Kainuun Sanomat|Kainuun Sanomien]] tietojen mukaan loppuvuodesta 1991 [[Boris Jeltsin]]in hallitus tarjosi Suomen korkeimmalle johdolle mahdollisuutta ostaa Karjala. Myynti olisi ollut jatkoa Baltian maiden itsenäistymiselle. Mauno Koivisto olisi lehden mukaan nimittänyt salaisen komitean selvittämään luovutetun Karjalan alueella olevan infrastruktuurin arvon sekä perusrakenteiden kunnostuksen kustannukset. Työryhmä työskenteli vuodenvaihteessa 1991–1992 ja kokoontui muun muassa [[Santahamina]]ssa. Ryhmä koostui kymmenkunnasta yhdyskunta- ja kaupunkirakentamisen asiantuntijasta, ja sen arvion mukaan Karjalan kauppahinta olisi ollut noin 64 miljardia markkaa. Infrastruktuurin kunnostus olisi tullut maksamaan paljon enemmän, jopa noin 350 miljardia. Kainuun Sanomien mukaan Koivisto piti hintaa liian kalliina.<ref>[http://www.kainuunsanomat.fi/a/2007/08/15/2496341.shtml Raimo Viirret. Karjala oli kaupan 1991. Kainuun Sanomat 15.8.2007]</ref>
 
Tuolloin ulkoministerinä toiminut [[Paavo Väyrynen]] kertoi [[Suomen Tietotoimisto|STT:lle]], ettei hän tiedä mitään Kainuun Sanomien väitteistä. Samoin kertoi silloin ulkoministeriön poliittista osastoa johtanut [[Jaakko Blomberg]] STT:lle ja [[Yleisradio]]lle 18. elokuuta [[2007]]. Saman päivän aamuna Kainuun Sanomien haastattelussa hänellä oli kuitenkin ollut mielikuva työryhmästä.
 
Väyrysen mukaan keskusteltiin ainoastaan siitä, että ”yritykset ja yksityiset saattaisivat voida ostaa tai vuokrata maata Karjalan alueelta”.<ref>Koiviston Karjala-selvitys outo asia ulkopolitiikan sisäpiirille STT 15.08.2007 [http://www.kaleva.fi/plus/juttu674074_page0.htm]</ref> Sen sijaan tuolloinen pääministeri [[Esko Aho]] piti Koiviston asiantuntijaryhmää mahdollisena.<ref>Esko Aho: Karjalan palautus ei kuulosta uskottavalta. YLE Uutiset 16.08.2007 [http://www.yle.fi/uutiset/24h/id67518.html]</ref> Venäjän entinen valtiosihteeri Gennadi Burbulis kiisti Karjalaa koskaan tarjotun<ref>Venäläispoliitikko uhkaa haastaa Kainuun Sanomat oikeuteen YLE Uutiset 21.08.2007 [http://www.yle.fi/uutiset/24h/id67892.html]</ref> ja Koivisto tarjousta koskaan saaneensa, saati asiantuntijaryhmää nimenneensä.<ref>Koivisto: Venäjä ei tarjonnut Karjalaa Suomelle Helsingin Sanomat 23.8.2007 [http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135229749652]</ref>
 
[[Kuva:Boris Yeltsin 1993.jpg|thumb|left|[[Boris Jeltsin]] vuonna 1993.]]
Venäjän presidentti [[Boris Jeltsin]] totesi 18. toukokuuta 1994 [[Martti Ahtisaari|Martti Ahtisaaren]] valtiovierailulla Kremliin, että ”Suomen alueiden vieminen oli [[Stalin]]in totalitaarista politiikkaa, ja jokainen Venäjän johtaja tuntee piston sydämessään tehdystä vääryydestä”.<ref>http://virtual.finland.fi/netcomm/news/showarticle.asp?intNWSAID=25907</ref> Myöhemmin 1997 hän piti rajakysymystä ratkaistuna ja halusi kieltää keskustelun. Vuonna [[1998]] [[Venäjän vuoden 1998 talouskriisi|Venäjän talouskriisi]]n yhteydessä Karjalan tasavallan presidentti [[Sergei Katanandov]] piti rajanmuutosta vaarallisena ja ennustamattomana tekona ja ilmoitti tasavallan johdon olevan paitsi rajanmuutosta, myös koko kysymykseen paluuta vastaan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Sergei Prozorov | Nimike=[http://www.euborderconf.bham.ac.uk/publications/files/WP3EuropesNorth.pdf Border Regions and the Politics of EU-Russian Relations] | Sivu = 6| Selite= | Julkaisija= | Vuosi= 2004 | Tunniste= }}</ref>
 
Vuonna [[2000]] presidentti [[Vladimir Putin]] sanoi suomalaisten lehtimiesten haastattelussa, että keskustelu rajamuutoksista vaikeuttaa maiden välisiä suhteita. Tähän presidentti [[Tarja Halonen]] totesi, että kaikesta on voitava avoimesti keskustella.<ref>[http://www.kaapeli.fi/hypermail/suomis-list/0226.html Valtiovierailun lehdistötilaisuus 7. kesäkuuta 2000]</ref> Vuonna [[2001]] Suomen vierailullaan Putin otti sovittelevamman linjan, ja sanoi että rajanmuutokset eivät ole paras ratkaisu, ja ehdotti Karjala-kysymykseen ratkaisuksi integraatiota ja yhteistyötä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Sergei Prozorov | Nimike=[http://www.euborderconf.bham.ac.uk/publications/files/WP3EuropesNorth.pdf Border Regions and the Politics of EU-Russian Relations] | Sivu = 4| Selite= | Julkaisija= | Vuosi= 2004 | Tunniste= }}</ref>
 
=== Nykytilanne ===
Karjala-keskustelu ei ole yltänyt sen enempää sisä- kuin ulkopoliittisellekaan tasolle joitakin yksittäisiä kannanottoja lukuun ottamatta, vaan se on jäänyt kansalaiskeskusteluksi. Mikään merkittävä puolue tai poliittinen taho Suomessa ei aja Karjalan palautusta. Jotkin yksittäiset poliitikot kuten [[Ari Vatanen]] ja [[Risto Kuisma]] ovat kuitenkin ilmaisseet tukensa palautukselle, kun taas esimerkiksi presidentti [[Mauno Koivisto]] on jyrkästi vastustanut jo asiasta puhumistakin. [[Suomen presidentinvaalit 2006|Vuoden 2006 presidentinvaaleissa]] [[Timo Soini]] ja [[Arto Lahti]] kannattivat palautusta avoimesti, ja Lahdella se kuului pääteemoihin. Karjala-keskustelusta on myös lisätty maininta [[CIA|CIA:n]] The World Fact Bookiin, jonka tarkoituksena on palvella yhdysvaltalaista yleisöä ja päätöksentekijöitä.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke= Finland - Transnational Issues | Ajankohta=6 September, 2007 | Osoite=https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/fi.html#Issues | Julkaisija= CIA - The World Factbook| Luettu= | Kieli= {{en}} }}: ''"various groups in Finland advocate restoration of Karelia and other areas ceded to the Soviet Union, but the Finnish Government asserts no territorial demands"''</ref>
 
Karjala-keskustelua käydään aktiivisesti esimerkiksi Internetin keskustelupalstoilla kuten [[KareliaForum]]issa ja siirtokarjalaisten heimolehdessä [[Karjala (sanomalehti)|Karjala]]ssa. Ajoittain keskustelu ylittää uutiskynnyksen Venäjällä: vuoden 2003 mielenosoitus ja Karjalan palautus -kirjan julkistaminen olivat esillä tiedotusvälineissä. Venäläinen televisiokanava [[NTV (Venäjä)|NTV]] lähetti vuonna [[2002]] Karjalan palautuksesta dokumentin ja [[Ren TV]] vuonna [[2006]]. Myös mielipidemittaukset on noteerattu Venäjällä. Venäjän ulkoministeri [[Sergei Lavrov]] sanoi 18. tammikuuta 2005, että mielipidemittauksia järjestävät ovat ”provokaattoreita, joiden tarkoituksena on elvyttää aluevaatimuksia”.<ref>Riitta Vainio: "Provokaattoreita ja sovittelijoita". Helsingin Sanomat 21.8.2005. [http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/tuoreet/artikkeli/1101980677366]; Venäjän ulkoministeri suomi Karjala-kyselyjen tekijöitä. STT 19.1.2005 [http://www.iltasanomat.fi/uutiset/sahkeet.asp?id=926548] Grani.ru Лавров: Вопрос о возвращении Финляндии российских территорий - провокация [http://grani.ru/Politics/World/Europe/m.83013.html]</ref> Helsinkiläinen asianajaja [[Kari Silvennoinen]] ilmoitti 22.5.2006 aikovansa oikeustoimiin Venäjän valtiota vastaan, jotta menetettyjen tilojen omistajat saisivat omistusoikeutensa takaisin.<ref>Asianajaja perää omistusoikeuksia menetetyn Karjalan kiinteistöihin. HS 22.5. 2006 [http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Asianajaja+per%C3%A4%C3%A4+omistusoikeuksia+menetetyn+Karjalan+kiinteist%C3%B6ihin/1135219995437]</ref> Venäläinen media huomioi asian, ja muun muassa uutistoimisto [[Itar-Tass]] ja verkkolehdet Novyje Izvestija ja Vremja Novostei kirjoittivat aiheesta.<ref>STT: Venäläisviestimet pohtivat Karjala-vaateita 29.5.2006 [http://www.hameensanomat.fi/Article.jsp?article=35968], Novyje Izvestija [http://www.newizv.ru/news/2006-05-29/47136/] Kasparov.ru [http://www.kasparov.ru/material.php?id=447AE0B223CB0] Ura.ru [http://www.ura.ru/content/world/29-05-2006/news/5490.html] Novyi Region [http://www.nr2.ru/policy/68882.html] Pravda [http://www.pravda.ru/world/europe/european/29-05-2006/86010-Karelia-0]</ref> Venäläiset tuomioistuimet hylkäsivät Silvennoisen vaatimukset ja Europan ihmisoikeustuomioistuin ei ottanut niitä käsittelyyn<ref>http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1654&author=10</ref>. Tammikuussa 2010 [[sortavala]]isiin postilaatikkoihin oli ilmestynyt lentolehtisiä, joissa kehotettiin kaupunkilaisia järjestämään kansanäänestys Suomeen liittymisestä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/83914-venajan-karjalassa-outo-kampanja-kuka-levittaa-suomeen-liittymista | Nimeke =Venäjän Karjalassa outo kampanja: Kuka levittää Suomeen liittymistä? | Tekijä =Ossi Kurki-Suonio | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 2.2.2010 | Julkaisupaikka = | Julkaisija =uusisuomi.fi | Viitattu = 4.4.2011 | Kieli = }}</ref> Tempauksessa vastuussa olleelle venäläismiehelle annettiin 100&nbsp;000 ruplan sakkotuomio. Hänen mukaansa kyseessä oli hätähuuto Karjalan kehnon tilanteen vuoksi. Miehen ilmoitettiin huhtikuussa 2011 hakevan poliittista turvapaikkaa Suomesta. <ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Kotimaa/1194673325208/artikkeli/venalainen+haaveili+karjalan+liittamisesta+suomeen+-+hakee+nyt+turvapaikkaa.html | Nimeke =Venäläinen haaveili Karjalan liittämisestä Suomeen - Hakee nyt turvapaikkaa | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =4.4.2011 | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Aamulehti | Viitattu = 4.4.2011 | Kieli = }}</ref>
 
== Palautusjärjestöt ==
 
Muut palautusjärjestöt ovat syntyneet tyytymättömyydestä Karjalan Liiton toimintaan palautusasiassa. Järjestöistä näkyvimmät ovat [[ProKarelia]], [[Aluepalautus ry.]], ja [[Tarton Rauha ry.]] ''ProKarelia'' on kansalaisjärjestö, joka haluaa edistää Karjala-keskustelua. Sillä on tähän tarkoitukseen internet-sivut, ja se julkaisee uutisia ja ''Karelia Klubi'' -nimistä palautuslehteä, joka ilmestyy kuudesti vuodessa. ''Aluepalautus ry.'' on lähettänyt yksityisten karjalaisten tilojen palautusanomuksia Venäjän hallitukselle ja tiedottaa palautuksesta liittyvistä kysymyksistä ja järjestää yleisötilaisuuksia, seminaareja ja koulutusta. ''Tarton Rauha ry.'' järjestää muun muassa keskustelutilaisuuksia. ProKarelia julkaisi vuonna 1998 ”''Karjalan reformin''” ja maaliskuussa 2005 ''Karjalan palautus'' -nimisen kirjan, joka sai julkisuutta aina Venäjällä asti.
 
[[Perussuomalaiset|Perussuomalaisen]] puolueen nuorisojärjestön [[Perussuomalaiset Nuoret|Perussuomalaisten Nuorten]] kanta on vuodesta 2018 ollut, että Suomen valtion on vaadittava Venäjää palauttamaan luovutetut alueet.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005905811.html? | Nimeke = Karjala-vaatimus leviää Venäjällä – PS-nuorten tempauksesta uutisoi ensin Kremliä lähellä oleva sivusto | Tekijä = Paananen, Arja | Ajankohta = 20.11.2018 | Julkaisija = Ilta-Sanomat | Viitattu = 1.12.2018}}</ref>
 
== Kysymyksen osa-alueita ==
===Suomen kanta===
 
Suomen virallinen kanta on, että rajoja voidaan muuttaa rauhanomaisesti eivätkä Pariisin rauha tai EU-sopimukset sitä estä, mutta tarvetta siihen ei ole. Tämän sanoi ulkoministeriön edustaja [[Yleisradio]]n ''Suomi puhuu'' -ohjelmassa [[2003]]. Myös muut viralliset lausunnot ovat olleet samansuuntaisia. Presidentti Martti Ahtisaari sanoi vuonna 1998:'' ”Suomen virallinen kanta on, että Suomella ei ole aluevaatimuksia Venäjälle. Jos Venäjä haluaa keskustella luovutettujen alueiden palauttamisesta, Suomi on siihen valmis.”''.<ref name="svk">Martti Ahtisaari. Suullinen lausunto lehdistötilaisuudessa, Kuopio 30.7.1998 / HS 31.7.1998</ref> Myös ulkoministeriUlkoministerit [[Erkki Tuomioja]] vastasi eduskunnassaja [[RistoAlexander KuismaStubb]]n kirjalliseenovat kysymykseentoistaneet 22.tämän joulukuutavastauksen 2004eduskunnassa samallavastauksina tavoin.<ref>{{Verkkoviitekirjallisiin |kysymyksiin Osoitevuosina =2004, http://www.ristokuisma.net/arkisto/kuisma2004/ristokuisma041222.htm2011 |ja Nimeke = Ulkoasiainministeri Erkki Tuomiojan vastaus kysymykseen Karjalan kysymyksestä| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =222012.12.2004 | Julkaisupaikka<ref name=kk_2004/><ref | Julkaisija name=Risto Kuisma | Viitattukk_2010/><ref name= 6.3.2008 | Kieli = }}<kk_2012/ref> Pääministeri [[Matti Vanhanen]] taas totesi YLEn pääministerin haastattelutunnilla 21.11. 2004, että ei ''”aio olla pääministerinä tätä rauhaa vahingoittamassa”''.<ref>Antti Munnukka. Kollaa kesti - valitettavastiko? Etelä-Saimaa 8.12.2004</ref>
 
=== Palautuksen hinta ===
Pelko siitä, että palautus aiheuttaisi suuria kustannuksia, on suurin vastustuksen syy. Helsingin Sanomien tilaamassa tutkimuksessa 42&nbsp;% palautuksen vastustajista oli sitä mieltä ”jälleenrakentaminen olisi liian kallista”. Palautusta verrataan Saksojen yhdistämiseen ja sen odottamattoman suuriin kustannuksiin. Myös luovutettujen aluiden ränsistynyt nykytila arveluttaa. Vain palautukseen myönteisesti suhtautuvat ovat tehneet varsinaisia laskelmia. Jotkut eivät pidä siitä, että tällaisessa ”vääryyden korjaamisessa” edes ajatellaan sen hintaa.
 
Kansalaisjärjestö ProKarelian vuonna 1999 teettämän selvityksen mukaan palautus olisi taloudellisesti kannattava. Tämän alueelle muuttaviin 400&nbsp;000 suomalaisiin, sinne tehtäviin kotimaisiin ja ulkomaisiin investointeihin ja sen luonnonvaroihin pohjautuvan tutkimuksen mukaan kustannukset olisivat noin 30 miljardia euroa kymmenen vuoden palautusprojektin aikana.<ref>[http://prokarelia.net/fi/?x=reformi&y=4-43 ProKarelia. Reformi 10 vuoden kassavirtana]</ref> Vertailun vuoksi Suomen valtion vuosibudjetti vuonna 2015 on noin 54 miljardia euroa. ProKarelian tutkimusta on kritisoitu: Helsingin Sanomat piti pääkirjoituksessaan 29. kesäkuuta [[2000]] laskelman yhtä lähtökohtaa palautettaville alueille muuttavista 400&nbsp;000 suomalaisesta toiveajatteluna.<ref>Pääkirjoitus: Todellisuudelle vieras ennuste. Helsingin Sanomat 29.6. 2000 [http://www.hs.fi/arkisto/suojatut/hakutulos?free=Todellisuudelle+AND+vieras+AND+ennuste] (palvelu vaatii kirjautumisen)</ref> Vastineessaan Prokarelia kertoi, että arvio muuttajista perustui osaltaan Suomen Kuvalehden 22. lokakuuta [[1999]] julkaisemaan mielipidemittaukseen, jonka mukaan 10&nbsp;% suomalaisista olisi valmiita muuttamaan alueelle<ref>[http://www.verkkouutiset.fi/cgi-bin/pika/jutut.pl?/arkisto/Arkisto_1999/3.joulukuu/base+1643 Karjalan palauttamisen lasketaan kannattavan. Verkkouutiset 8.12.1999]</ref> ja arveli, ettei HS ollut tutustunut koko selvitykseen.<ref>Martti Valkonen. ProKarelian vastine Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen. 13.7. 2000 [http://www.prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=84&author=1]</ref>
 
Venäjä-tutkija, itsekin palautusta käsittelevän kirjan kirjoittanut tohtori [[Ilmari Susiluoto]] sanoi [[Kirjatyö]]-lehden haastattelussa tammikuussa 2000, ettei ProKarelian kustannusarvio ”perustu tosiasioihin”, ja katsoi Karjalan palautuksen tuovan tuhansia ongelmia.<ref>[http://www.viestintaliitto.fi/kirjatyo/2000/1/muut/haastattelu.html Jarmo Boberg. Vaalit eivät tuoneet ratkaisua Venäjällä. 27.1.2000]</ref> Venäjällä toiminut arkkitehti ''Esa Paaso'' arvioi 1998 jo Viipurin remontin maksavan 30 miljardia markkaa (noin viisi miljardia euroa), ja että alue on syrjäseutua, jonne on vaikea houkutella investointeja.<ref>[http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1998/4.syyskuu/LY3498AB.HTM Karjalan palautus tulisi kalliiksi. Verkkouutiset 4.9.1998]</ref>
 
Karjalan palautusta kannattavan [[Helsingin kauppakorkeakoulu]]n professori [[Arto Lahti|Arto Lahden]] mukaan Karjalan infrastruktuurin kuten teiden ja asuntojen rakentamiseen kuluisi kymmenen vuoden aikana kaikkineen 28 miljardia euroa. Arvio jakautuu siten, että 20 miljardia euroa tulee yksityisiltä tahoilta ja kahdeksan miljardia euroa julkiselta taholta.<ref>Arto Lahden esitelmä Karjala-seminaarissa 23.8.2005 [http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=656&author=65 lyhennelmä]</ref> Turun kauppakorkeakoulun laskentatoimen professori [[Pekka Pihlanto]] esitti [[Kanava (1974)|Kanavassa]] 4–5/2000 ja 7/2000 ja [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomissa]] 28.7.2006 monia varauksia Karjalan palautuksen väitetyn taloudellisen kannattavuuden suhteen.<ref>Pekka Pihlanto. NATO-optio ja Karjalan kysymys. Kanava 4-5/2000.</ref><ref>Pekka Pihlanto. Viileän analyyttisesti Karjalasta. Kanava 7/2000.</ref><ref>[http://www.hs.fi/haku/?kaikkiSanat=palautuksesta+ei+etua&hae=Hae Karjalan palautuksesta ei olisi ollut etua. HS 28.7.2006]</ref>
Karjala on maantieteellisesti laajempi käsite kuin luovutettu Karjala. Osia luovutetusta Karjalasta on ollut vuosien saatossa niin Ruotsin, [[Novgorodin tasavalta|Novgorodin]], Venäjän kuin Suomenkin hallussa. Keskusteluissa on yritetty määritellä, mikä näistä on omistanut alueen ensin ja mikä kauimmin. Myös nykyasukkaiden ja evakkojen omistusoikeudesta kiinteistöihin on kiistelty.
 
Palautuksen vastustajat korostavat usein, että Karjala oli itsenäistä Suomea vain 20 vuotta kun taas Venäjää 60 vuotta. Puolustajat vastaavat, että niin olivat kaikki muutkin Suomen alueet olleet ennen vuotta [[1940]] ja kysyvät, oikeuttaako ”alueryöstö” omistuksen. Historiallisesti Venäjän valta tietenkin kesti paljon pidempään kuin 60 vuotta. Kansainvälisen oikeuden mukaan Viipurin ja Laatokan Karjala, jotka aikanaan tunnettiin myös nimellä [[Vanha-Suomi|Vanha Suomi]], kuuluivat vuoden 1721 Uudenkaupungin rauhasta lähtien Venäjään. Muunkin Suomen tultua 1808-09 sodan jälkeen liitetyksi Venäjään Vanha-Suomi siirrettiin hallinnollisesti osaksi [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskuntaa]] vuonna [[1812]]. Venäjän valta kesti Suomen itsenäistymiseen saakka (1917), yhteensä siis lähes 200 vuotta, ja on jatkunut uudelleen vuodesta 1944 tähän päivään. Periaatteessa vain Petsamo, joka siirtyi Suomelle Tarton rauhassa, oli ennen alueluovutusta ollut hallinnollisesti osa Suomea 20 vuotta.
 
Evakkokarjalaisten maaomistus on myös aiheuttanut eripuraa. Toisten mielestä valtio omistaisi tilat, koska se osittain korvasi karjalaisille menetykset. Toiset taas sanovat, että tilat pitää palauttaa edellisille yksityisille omistajille. Sama asia aiheutti keskustelua myös Porkkalan alueen palautuksen yhteydessä. Omistusoikeuden säilymisen puoltajat perustelivat tällöin kantaansa sillä, että Porkkala oli ollut vain vuokrattuna, jolloin Suomen suvereniteetti ei ollut lakannut alueella, ja Porkkala oli ollut vuokralla vain lyhyen aikaa, ei sukupolvien yli.<ref>Suontausta, Tauno: Porkkalan vuokra-alueen palautus ja yksityiset omistussuhteet. Lakimies 1955, 906-920.</ref><ref>Castrén, Erik: Keskustelua oikeudesta Porkkalan maahan. Lakimies 1955, 921-926.</ref><ref>Castrén, Erik: Kansainvälinen oikeusseuraanto. Vammala 1950.</ref>
Sekä Porkkalan palautuksen että Karjalan takaisinvaltauksen yhteydessä [[1941]] omistusoikeuden palauttamisesta säädettiin laki.
Edellisessä tapauksessa omaisuuden takaisinsaamisen ehtona oli [[Toinen korvauslaki|Toisen korvauslain]] mukaan maksettujen korvausten takaisinmaksu, jälkimmäisessä [[Pika-asutuslaki|Pika-asutuslain]] perusteella saadusta tilasta luopuminen.<ref>N:o 839 Laki eräiden valtakunnan yhteyteen palautetulla alueella olevaa omaisuutta koskevien oikeuksien ennalleen palauttamisesta 6.12.1941</ref><ref>N:o 580 Laki valtakunnan yhteyteen palautetulla alueella olevaan kiinteään omaisuuteen kohdistuvan omistusoikeuden järjestelyistä eräissä tapauksissa 24.7.1942</ref><ref>N:o 431 Porkkalan palautuslaki 8.6.1956</ref> Porkkalan palautuslaki sisälsi myös nimenomaisen pykälän, että mikään Porkkalan alueella olevaa omaisuutta koskeva oikeustoimi, joka oli tehty ennen lain voimaanastumista, ei ollut pätevä.
 
Nykyasukkaat on nähty sekä uhkana että mahdollisuutena. Helsingin Sanomien tutkimuksessa toiseksi eniten eli 14&nbsp;% pelkäsi, että ”Suomeen syntyisi liian suuri venäläisvähemmistö, mikä aiheuttaisi jännitteitä”. Epäilyksiä herättää Venäjän aktiivinen ja aggressiiviseksi väitetty tapa puolustaa naapurimaissaan asuvia venäläisvähemmistöjä ja niiden oikeuksia. ProKarelia on ehdottanut venäläisten alueelta poistumista helpottavia muuttoavustuksia ja puhunut myös siitä, että osan heistä olisi itse asiassa hyvä jäädä alueelle työvoimaksi. Osa alueella asuvista kuuluu virkamiehiin kuten rajavartijoihin ja ProKarelian arvion mukaan näiden siirryttyä uudelle rajalle nykyasukkaita jäisi alueelle noin 200&nbsp;000. Tähän skenaarioon liittyy myös kysymykset siitä, myönnettäisiinkö heille Suomen kansalaisuus ja annettaisiinko heidän heti palautuksen jälkeen muuttaa nykyisen rajan puolelle Suomeen.
 
Palautusta on joskus vaadittu, tai siitä on unelmoitu, ilman asukkaita. Vaatimus on aiheuttanut syytteitä ihmisoikeusrikkomuksista. Huomautetaan usein, ettei tunnu hyväksyttävältä korjata menneitä vääryyksiä siten, että häätö kostettaisiin häädöllä. Vastustajat myös epäilevät Suomen kykyä tai halukkuutta ottaa tämän kokoista venäläisväestöä vastaan.{{kenen mukaan}}
 
Matkailutoimittaja Markus Lehtipuun laskujen mukaan Karjalan noin 1&nbsp;250 suomalaiskylästä yli 800 on täysin tyhjillään ja lopuissakin asutus on tiiviimpää, joskaan ei asukasluvultaan suurempaa kuin suomalaiskaudella.<ref>Markus Lehtipuu. Karjalan tuhat tyhjää tai melkein tyhjää kylää. 10.1.2005 [http://karjalantragedia.info/kt/?x=100105]</ref> Kyliä jäi asumattomaksi jo neuvostokaudella, kun toteutettiin ns. [[perspektiivittömien kylien likvidointi]].
* Nykytilanteen säilyttäminen
* Palautus Tarton rauhan rajoihin
* Osittainen palautus &ndash; on ehdotettu, että luovutettuja alueita ei palautettaisikaan kokonaan. Esimerkiksi [[Terijoki]] on kasvanut niin paljon Pietarin yhteyteen, että palauttaminen ainakin tyhjänä olisi hankalaa. Toisaalta varsinkin Sallan ja Kuusamon luovutetut alueet on nähty Venäjälle hyödyttöminä periferioina, joista sen olisi helppo luopua.
**Karjalan alueen palautukseen kielteisesti suhtautunut puolustusvoimien entinen komentaja [[Gustav Hägglund]] ehdotti muistelmiensa mukaan presidentti Ahtisaarelle Petsamon palauttamista, mutta tämä ei kannattanut ehdotusta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.yle.fi/uutiset/haku.php?action=page&id=227589&search=H%E4gglund%20halusi%20Petsamon%20takaisin | Nimeke = Hägglund halusi Petsamon takaisin| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =19.08.2006 | Julkaisupaikka = | Julkaisija =YLE | Viitattu = 6.3.2008 | Kieli = }}</ref>
* Vuokraus &ndash; alue vuokrattaisiin siirtymäajaksi, jonka jälkeen se palautuisi Suomelle tai Venäjälle.
**Ehdotusta on tuonut esille Risto Kuisma Ilta-Sanomissa 27.9.2006.<ref>Ilta-Sanomat 29.7.2006: [http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1211328 Kuisma haluaa vuokrata Karjalan], luettu 4.10.2006.</ref>
* Yhteinen kehityskohde &ndash; alue ei olisi kummankaan omistuksessa vaan yhdessä kehittäen se toisi hyödyt ja haitat molemmille. Euroopan unionin kehitysavun käyttämistä alueen kehittämiseen on myös ehdotettu.
* Erillinen talousalue &ndash; alue palautuisi Suomelle ja sitä pidettäisiin erillään siten, että alueen verotulot ohjattaisiin vain alueelle.
 
== Suomen poliitikkojen kommentteja ==
</ref>
 
Asiasta on kysytty myös vaalien alla. Ennen [[eduskuntavaalit 1999|vuoden 1999 eduskuntavaaleja]] [[Helsingin Sanomat]] (27. helmikuuta 1999) kysyi puoluejohtajilta: ”Tulisiko uuden hallituksen ehdottaa Venäjän hallitukselle neuvotteluja Karjalan palauttamisesta?” Kannat vaihtelivat [[Esko Aho]]n mielipiteestä (”Meillä on mahdollisuus yhdessä sopien rajaa muuttaa. Tiedossa oleva Venäjän kanta on sellainen, että sellaista sopimusta ei ole nyt näköpiirissä.”) [[Suvi-Anne Siimes|Suvi-Anne Siimeksen]] jyrkkään vastustukseen: ”Ei. Ihmettelen, ketkä tätä asiaa vielä viitsii pitää yllä.”{{lähde|1.12.2018}}
 
[[Presidentinvaalit 2000|Vuoden 2000 presidentinvaalissa]] kysymys oli esillä lehdistössä jonkin verran<ref>Martti Valkonen: Presidenttiehdokkaiden lämmittelykierros. [http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=33&author=1], ProKarelia 27.10. 1999</ref> ja Karjalan Liiton Karjalan Kunnaat -lehti teki haastattelun aiheesta. Siinä [[Risto Kuisma]] kannatti palautusta ja [[Ilkka Hakalehto]] piti tavoitetta oikeana. [[Riitta Uosukainen]] olisi pitänyt palautusta hyvänä, mutta ei uskonut siihen. Esko Aho halusi ylläpitää Karjala-optiota. Aho, Halonen ja Uosukainen vetosivat Venäjän keskusteluhaluttomuuteen. Kukaan ei halunnut kieltää keskustelua.<ref>Mauri Rastaan uutiskokoelma, http://www.kolumbus.fi/rastas/nyky/kar_pal_nyk.html#pres_ehdokk</ref>
 
[[Suomen presidentinvaali 2006|Vuoden 2006 presidentinvaalissa]] [[Timo Soini]] ja [[Arto Lahti]] kannattivat palautusta avoimesti.<ref>"Timo Soini kalastaa protestiääniä" - Iltalehti Onlinen lukijakysely 20.9.2005. Kysymykseen "Mitä mieltä olet Karjalan palauttamisesta Suomelle?" hän vastasi: "Karjala on osa Suomea. Kannatan ja toivon, että se joskus palaa osaksi Suomea."</ref> Arto Lahdella palautus oli yksi vaaliteema. Asiaa kysyttiin presidenttiehdokkailta myös ulkomaisen median haastatteluissa. Muut ehdokkaat pitäytyivät Suomen nykyisessä kannassa.<ref>Presidenttiehdokkaat kansainvälisen median tentattavana. Ulkoministeriö 2006. [http://www.formin.fi/public/?contentid=65640&contentlan=1&culture=fi-FI]</ref> Presidentinvaalien toisella kierroksella tammikuussa 2006 kumpikaan ehdokkaista ei kommentoinut Karjalan kysymystä.
 
Karjalan Liiton puheenjohtaja, [[Suomen Keskusta|Keskustan]] kansanedustaja [[Markku Laukkanen]] ehdotti 20. lokakuuta [[2004]] [[Suomenmaa]]-lehdessä Martti Ahtisaarta Karjalan palautuksen selvitysmieheksi.{{lähde|1.12.2018}} Toukokuussa 2005 [[Ranska]]n europarlamentaarikko [[Ari Vatanen]] kehotti [[Tarja Halonen|Halosta]] ottamaan asian esille Moskovassa voitonpäivän juhlassa.<ref>[http://www.arivatanen.com/index.php?mid=38&a=show&id=156 "Karjala-kysymys esille Moskovassa" - Ari Vatasen kotisivu]</ref> [[Risto Kuisma]] on tehnyt asiasta kaksi kirjallista kysymystä eduskunnassa<ref name=kk_2004>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Documents/kk_964+2004.pdf | Nimeke = Kirjallinen kysymys 964/2004 vp | Tiedostomuoto = PDF | Julkaisija = Eduskunta | Viitattu = 1.12.2018}}</ref><ref name=kk_2010>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Documents/kk_1086+2010.pdf | Nimeke = Kirjallinen kysymys 1086/2010 vp | Tiedostomuoto = PDF | Julkaisija = Eduskunta | Viitattu = 1.12.2018}}</ref> ja [[Olli Immonen]] yhden.<ref name=kk_2012>{{LähdeVerkkoviite | Osoite = https://www.eduskunta.fi/FI/Vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&docid=kk+658/2012 | Nimeke = Kirjallinen kysymys 658/2012 vp | Julkaisija = Eduskunta | Viitattu = 1.12.2018}}</ref>
 
== Mielipidemittaukset ==
Suomessa on tehty viime aikoina useita mielipidemittauksia Karjalan palautuksesta. Tutkimusten mukaan noin kolmasosa kannattaa ja runsas puolet vastustaa palautusta. Kyselyjen lukuja on kuitenkin tutkittu vähän, mutta luvuista on havaittu esimerkiksi, että nuoret ja vanhat kannattavat palautusta eniten. Kyselyissä kysymyksenasettelu ja tutkimustavat ovat olleet hieman erilaista. Presidentinvaalissa 2006 Karjala-teemalla kampanjoinut Arto Lahti sai 0,4 prosenttia äänistä.
 
Venäjällä kyselyn tekoa vaikeuttaa se, että sana ”Karjala” yhdistetään [[Karjalan tasavalta]]an eikä siellä siis aina tiedetä ''Karjalan palautuksen'' tarkoittavan luovutettujen alueiden palauttamista. Tammikuussa [[1999]] [[Viipuri]]ssa MTV3:n teettämässä mittauksessa palautusta kannatti 34&nbsp;% ja vastusti 57&nbsp;%, jos nykyasukkaat saisivat Suomen kansalaisuuden. Jos taas palautus vaatisi alueelta muuttamisen, luvut olivat 17&nbsp;% ja 77&nbsp;%.
 
=== MC-Infon mittaukset, syyskuu 2005 ja joulukuu 2007 ===
 
=== Aiempia kyselyitä ===
Aiemmassa kyselyssä (Karjalan Liitto ja [[Taloustutkimus]], huhtikuu 2005) 26&nbsp;% suomalaisista kannatti Karjalan palautusta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.yle.fi/uutiset/haku.php?action=page&id=182725&search=karjalan%20liitto | Nimeke =Kysely: Enemmistö ei halua Karjalaa takaisin | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =24.04.2005 | Julkaisupaikka = | Julkaisija =YLE | Viitattu = 6.3.2008 | Kieli = }}</ref> Sitä aikaisemmassa ([[STT]] ja [[Suomen Gallup]], 2004) kannattajia oli 38&nbsp;%. Palautusta vastaan oli molemmissa tutkimuksissa 57&nbsp;% suomalaisista. Suomen Kuvalehden 22. lokakuuta [[1999]] julkaistussa kyselyssä alueelle muuttamisesta ”kyllä”-vastauksia oli 10&nbsp;% ja ”ei”-vastauksia 86&nbsp;%. 4&nbsp;% ei osannut sanoa. Muuttajahalukkaiden määrä aikuisväestöstä oli siis tuolloin hieman suurempi evakoiden lukumäärää oli.
 
[[ProKarelia]] kritisoi Taloustutkimuksen kyselyä kysymyksenasettelun vuoksi yksipuoliseksi. Se nimitti kyselyä koivistolaisittain tehdyksi viitaten presidentti Koiviston puheisiin palautuksen kalleudesta ja sodan uhasta, koska kyselyn jatkokysymykset käsittelivät vain näitä eikä vastaavia myönteisiä kysymyksiä kysytty. Tutkimuksen oli kuitenkin tilannut [[Karjalan liitto]], jonka suhtautuminen palautukseen on myönteinen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.karjalanliitto.fi/index.phtml?s=137 | Nimeke =Karjalan kysymys | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Karjalan Liitto | Viitattu = 6.3.2008 | Kieli = }}</ref> ProKarelia on kritisoinut Liittoa Karjala-kysymyksen unohtamisesta.
17 162

muokkausta