|
=== 1990-luku ===
Kaudella 1990-91 Jokipojat satsasi tsekkivahvistuksiin (Rostislav Vlach ja Antonin Stavjana) ja nuorten sijasta hieman kokeneempiin pelimiehiin. Tämä taktiikka kannatti, ja JoKP jyräsi suoralla nousulla takaisin SM-Liigaan.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.jatkoaika.com/Artikkeli/90-91-%E2%80%93-hissi-tuo-ja-hissi-vie/81761|nimeke=90-91 – Hissi tuo ja hissi vie|tekijä=Miikka Mikkola|julkaisu=Lätkää vuodesta '74 - divarihistorian kertauskurssi|ajankohta=2003|julkaisija=Jatkoaika.com|viitattu=30.11.2018}}</ref> Toinenkin kausi pääsarjassa oli vaikea: pisteitä kertyi harvakseltaan, ja vaikka runkosarjan loppua kohden peliesitykset paranivat, edessä olivat kuitenkin karsinnat. Siinä vastaan tuli divarin voittaja, silloin vielä melko tuntematon Kiekko-Espoon joukkue, joka yllätti joensuulaiset ja kampesi JoKP:n pois SM-liigasta.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Juho Lintula|Nimeke=Puoli vuosisataa susirajakiekkoa – Joensuulaista jääkiekkoilua 1953–2003|Vuosi=2004|Sivu=134-136,141-143|Julkaisija=Joensuun Kiekko ry}}</ref>
Divisioonakaudelle 1990–91 Jokipojilla oli asettaa käytännössä parempi kokoonpano, kuin vuotta aiemmin SM-liigaan. Lähteneiden tilalle saatiin heitä kovempia vahvistuksia, etunenässä Tsekkoslovakian maajoukkuemiehet Rostislav Vlach sekä kuusinkertainen MM-kisakävijä Antonin Stavjana. Myös uusi valmentaja, Jan Eysselt oli tsekki. Runkosarjan voittajalle oli luvassa suora nousu SM-Liigaan, ja ennakkoasetelmissa sitä lähtivät suurimpina suosikkeina tavoittelemaan JoKP ja Kärpät. Etukäteiskaavailut pitivät kutinsa, sillä JoKP voitti pelejään välillä jopa murskalukemin ja pysyi sarjan ykkösenä 11. kierrokselta lähtien aina loppuun saakka Kärppien seuratessa perässä muutaman pisteen päässä. JoKP:n nousu varmistui lopullisesti 4 kierrosta ennen loppua, kun kotiottelussa kaatui juuri Kärpät maalein 4–1 4 725 katsojan todistaessa tapahtumaa. Lopulta ero Kärppiin venähti 14 pisteeseen JoKP:n päätettyä kauden 15 ottelun voittoputkeen. Voittoisalla kaudella JoKP:n maaliero oli murskaava 282-111 ja myös pelaajien tilastoissa JoKP oli hyvin edustettuna: Rostislav Vlach voitti pistepörssin (33 + 48 = 81 ) ja Markku Kyllönen maalikuninkuuden (42 maalia).<ref>Lintula, s. 124, 126</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Seppo Hautala et.al. (toim.)|Nimeke=Jääkiekkokirja 1991–92|Vuosi=1991|Sivu=|Julkaisija=US-Mediat OY / Kiekkolehti}}</ref>
Seuraavan kauden 1992-93 1. divisioonassa JoKP paineli vahvan hyökkäyspelaamisensa ansiosta runkosarjan voittoon. Slovakkivahvistus Lubomir Kolnik paukutti maalikuninkuuden arvoisesti 46 maalia. Neljän joukkueen SM-Liigan karsintasarjassa Jokipojat kuitenkin tuhri mahdollisuutensa, eikä karsinnoista jäänyt käteen kuin jumbosija.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.jatkoaika.com/Artikkeli/i-divisoona-92-93-klassikko/81751|nimeke=92-93 – Klassikko|tekijä=Miikka Mikkola|julkaisu=Lätkää vuodesta '74 - divarihistorian kertauskurssi|ajankohta=2003|julkaisija=Jatkoaika.com|viitattu=30.11.2018}}</ref> Seuraava kausi oli melkein toisinto edellisestä: JoKP päätyi runkosarjassa toiseksi TuTon vanavedessä, mutta karsintasarjassa Jokipoikien paukut eivät riittäneet silläkään kertaa. Kausi päättyi muutenkin synkästi, kun taustayhtiö Joensuun Kiekko-Pojat ry päätyi vararikkoon kesällä 1994. SM-liigaan nousua oli yritetty riskillä eli 1. divisioonassa pelattuihin kausiin nähden liian kalliilla joukkueilla.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Juho Lintula|Nimeke=Puoli vuosisataa susirajakiekkoa – Joensuulaista jääkiekkoilua 1953–2003|Vuosi=2004|Sivu=154-155, 159-160|Julkaisija=Joensuun Kiekko ry}}</ref>
Kaudelle 1991–1992 JoKP vahvisti joukkuettaan hankkimalla kentällisen verran liigakokemusta. Liigaan lähdettiin luottavaisemmin mielin kuin edellisen kerran kaksi vuotta aikaisemmin. Kauden alku oli kuitenkin huono: syksyllä ensimmäisen neljänneksen eli 11 ottelun jälkeen JoKP:lla oli koossa vain kaksi tasapelipistettä. Omiin oli kolissut keskimäärin yli viisi maalia ottelua kohden ja kuudessa pelissä JoKP oli joutunut vaihtamaan maalivahtia kesken ottelun. Helsingin Sanomat totesikin sarkastisesti, että "maalivahtien vaihtaminen on Joensuun tavaramerkki<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=|Otsikko=|Julkaisu=Helsingin Sanomat|Ajankohta=21.10.1991|Julkaisija=}}</ref>." Tässä vaiheessa JoKP:n seurajohto teki onnistuneen hankinnan palkkaamalla Tapparassa penkille juuttuneen Juha Vireniuksen uudeksi maalivahdikseen. Virenius torjuikin heti ensimmäisessä ottelussaan Jokipojille 1-0 -vierasvoiton Ilveksestä, ja jatkossa pisteitäkin alkoi vähitellen kertyä JoKP:n peräpään pitäessä aikaisempaa paremmin. Edelleen joukkue kuitenkin tuskaili tehottomuutensa kanssa, ja etenkin kaksikolta Rostislav Vlach - Markku Kyllönen seurajohto oli odottanut enemmän. Joulukuussa valmentaja Eysselt mieluili joukkueeseen yhtä maalitykkiä, mutta manageri Jukka Kostiainen ei suostunut harkitsemaan uusien pelaajien hankkimista<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=|Otsikko=|Julkaisu=Helsingin Sanomat|Ajankohta=9.12.1991|Julkaisija=}}</ref>. Kauden loppua kohden JoKP:n peliesitykset paranivat tasaisesti, mutta runkosarjan päätyttyä tuloksena oli kuitenkin viimeinen sija ja karsintapelit. Suora säilyminen oli jäänyt kuuden pisteen päähän. Jokipoikien historian toisen liigakauden kotipelien yleisökeskiarvo oli jälleen kerran hyvä: 3891 katsojaa. Liigakarsinnoissa vastaan tuli divarin voittaja Kiekko-Espoo. Jokipoikia pidettiin ennakkosuosikkina, ja joensuulaiset voittivatkin ensimmäisen Helsingin jäähallissa pelatun ottelun maalein 4-3. Seuraavaan peliin JoKP lähti jostain kumman syystä huonolla asenteella, minkä seurauksena K-Espoo otti vierasvoiton murskaluvuin 8-2. Seuraavaksi molemmat joukkueet voittivat omat kotipelinsä (Espoossa 3-2 ja. ; Joensuussa 3-2), jonka jälkeen oli edessä ratkaiseva ottelu Helsingin jäähallissa. Peli eteni tasaisissa merkeissä ja lopulta Espoon nuoret tähdet Jere Lehtinen ja Tero Lehterä tekaisivat johtomaalin 2-1 kolmannen erän alussa. JoKP ei enää onnistunut tasoittamaan ja seuran liigataival oli katkennut katkeralla tavalla.<ref>Lintula, s. 133-136, 142-143</ref>
Vararikon jälkeen JoKP siirsi kaiken jääkiekkotoimintansa sisarseura Kiekko-Karhuille, millä nimellä Joensuussa jatkettiin taas 1. divisioonassa pikaisen 2. divisioonan vierailun jälkeen. Kaksi ensimmäistä kautta divarissa olivat uutta tulemista tehneelle joensuulaiselle jääkiekolle hyviä, kun Kiekko-Karhut oli heti mukana pudotuspeleissä. Kaudella 1996-97 alkusarjaa seuranneesta ylemmästä jatkosarjasta Kiekko-Karhut lähti pudotuspeleihin jopa piikkipaikalta, mistä muistona Joensuun jäähallin katossa roikkuu Kiekko-Karhujen logolla varustettu runkosarjan voittajan viiri. Kiekko-Karhut eteni SM-Liigan karsintasarjan ensimmäiseen vaiheeseen, jossa vastaan asettunut Kärpät kuitenkin pudotti Kiekko-Karhut, eikä joensuulaisjoukkue päässyt ottelemaan liigapaikasta Kalpaa vastaan.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Juho Lintula|Nimeke=Puoli vuosisataa susirajakiekkoa – Joensuulaista jääkiekkoilua 1953–2003|Vuosi=2004|Sivu=161-162, 165, 168-170|Julkaisija=Joensuun Kiekko ry}}</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ari Mennander (toim.)|Nimeke=Jääkiekkokirja 1997-98|Vuosi=1997|Sivu=|Julkaisija=Semic Sport Oy / Jääkiekkolehti}}</ref>
Kauden 1992-93 1. divisioona ("Finlandia-liiga") oli erittäin kovatasoinen. Etenkin Tuto, KooKoo, nousija Junkkarit ja Kärpät lähtivät kauteen toinen toistaan kovemmilla kokoonpanoilla. Myös uuden päävalmentajan, Samu Kuitusen luotsaama JoKP oli yksi sarjan suosikkeista. Jokipojista poistui edelliskauden jälkeen kymmenkunta runkopelaajaa, joita paikattiin omilla kasvateilla sekä lisäksi kärkihankintoina olivat slovakit, hyökkääjä Lubomir Kolnik ja puolustaja Ernest Bokros. JoKP pelasi syksyn tasaisesti ja lisäsi kevätkaudella vauhtia: Etenkin vahvan hyökkäyspelaamisen ansiosta JoKP paineli runkosarjan voittoon neljän pisteen erolla TuToon. JoKP paukutti 44 ottelussa eniten maaleja (244 kpl) ykköspyssynään Kolnik, joka voitti pistepörssin ja oli myös sarjan paras maalintekijä (46 + 38 = 84).<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ari Mennander (toim.)|Nimeke=Jääkiekkokirja 1993-1994|Vuosi=1993|Sivu=|Julkaisija=Semic Sport Oy / Jääkiekkolehti}}</ref><ref>{{Lehtiviite|Tekijä=|Otsikko=|Julkaisu=Helsingin Sanomat|Ajankohta=11.9.1992|Julkaisija=}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.jatkoaika.com/Artikkeli/i-divisoona-92-93-klassikko/81751|nimeke=I-divisoona 92-93; Klassikko|tekijä=Miikka Mikkola|julkaisu=Lätkää vuodesta '74 - divarihistorian kertauskurssi|ajankohta=|julkaisija=Jatkoaika.com|viitattu=}}</ref> SM-Liigan karsinnat pelattiin neljän joukkueen kaksinkertaisena sarjana, jossa liigapaikkaansa oli puolustamassa Lahden Reipas. Ensimmäisessä ottelussaan JoKP kukisti Mehtimäellä TuTon maalein 5-1 3716 katsojan silmien alla. Alku näytti lupaavalta, mutta seuraavissa peleissä Reipasta ja KooKoota vastaan JoKP tuhri kuitenkin hallinnassaan olleet ottelut lopulta tappioiksi, eikä karsintasarjasta jäänyt muuta käteen kuin jumbosija. Reipas säilyi SM-Liigassa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Juho Lintula|Nimeke=Puoli vuosisataa susirajakiekkoa|Vuosi=2004|Sivu=|Julkaisija=Joensuun Kiekko ry}}</ref>
1990-luvun viimeiset vuodet olivat sekavampaa aikaa eikä niistä jäänyt Jokipojille paljoa hyvää muisteltavaa: kolmen kauden aikana oli yhteensä 4 päävalmentaja ja myös pelaajia tuli ja meni tiuhaan tahtiin. Jotain ikimuistoista kuitenkin tapahtui: Vuonna 1998 Kiekko-Karhut vaihtoi nimensä Jokipojiksi, joka oli ollut Joensuun Kiekko-Poikien lempinimi seuran perustamisesta lähtien. [[Jääkiekon I-divisioona 1999–2000|Kaudella 1999-2000]] Jokipoikien talousvaikeuksien takia osa kärkipelaajista jätti joukkueen kesken kaiken, mutta tästäkin huolimatta Jokipojat saavutti runkosarjassa kelvollisen viidennen sijan ja pääsi taas parin vuoden tauon jälkeen mukaan pudotuspeleihin. Avauskierroksella Jokipojat pudotti ensin KooKoon jatkosta, mutta sitä seuranneesta välieräsarjasta Vaasan Sport eteni Jokipoikien kustannuksella SM-Liigan karsintoihin.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Juho Lintula|Nimeke=Puoli vuosisataa susirajakiekkoa - Joensuulaista jääkiekkoilua 1953-2003|Vuosi=2004|Sivu=174-178|Julkaisija=Joensuun Kiekko ry}}</ref>
Divarikauden ("Finlandia-Liiga") 1993-94 alla Joensuussa haaveiltiin vielä SM-liigasta. JoKP:lla oli edelleen hyökkäysvoittoinen kokoonpano, johon kuuluivat uusina tulijoina liigassa mainetta niittäneet tehohyökkääjät [[Jari Hirsimäki]] ja [[Kari Laitinen (jääkiekkoilija)|Kari Laitinen]] sekä maalivahti [[Ilpo Kauhanen]].<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=|Otsikko=|Julkaisu=Karjalainen|Ajankohta=15.9.1993|Julkaisija=}}</ref> JoKP hyökkäsi taas vauhdikkaasti ja teki edellisen kauden tapaan runkosarjassa eniten maaleja, keskimäärin 5,15 per ottelu, vaikka syksyn paras pistemies Lubomir Kolnik olikin päästetty kustannussyistä Raumalle jo marraskuun lopulla. Joulukuussa JoKP:n pelaajat väläyttelivät jopa harjoituslakkoa myöhässä olleiden palkkojensa vuoksi, mutta sillä erää palkat saatiin hoidettua. Vaikeuksista huolimatta JoKP päätyi runkosarjassa toiseksi TuTon vanavedessä. Jokipoikien paras pistemies oli koko sarjan pistepörssissä toiseksi sijoittunut Jari Hirsimäki tehoin 35+50=85.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ari Mennander (toim.)|Nimeke=Jääkiekkokirja 1994-1995|Vuosi=1994|Sivu=|Julkaisija=Semic Sport Oy / Jääkiekkolehti}}</ref><ref>{{Lehtiviite|Tekijä=|Otsikko=|Julkaisu=Helsingin Sanomat|Ajankohta=26.11.1993 ja 21.12.1993|Julkaisija=}}</ref> Karsintasarjassa Reipasta, Saipaa ja Tutoa vastaan Jokipoikien paukut eivät aivan riittäneet tälläkään kertaa. Kevään pelejä varjosti ykköshyökkääjä Jari Hirsimäen saamat potkut kesken karsintojen: Hirsimäkeä epäiltiin pelaamisesta kilpailija TuTon pussiin. Viimeisessä pelissään JoKP murskasi liiganousunsa ja varmistaneen TuTon peräti 13-0.<ref>Lintula, s. 159</ref> Kausi jäi Joensuun Kiekko-Pojat ry:n viimeiseksi 1. divisioonassa. Talousvaikeudet olivat muhineet jo pidemmän aikaa, ja toukokuun lopulla 1994 JoKP lopulta haki itsensä konkurssimenettelyyn, joka tosin raukesi varojen puutteeseen. 11,8 miljoonan markan velkojen perijöiden joukossa oli mm. kaksi pankkia sekä verottaja. Vararikon suurimpana yksittäisenä syynä oli vuosikausia maksetut ylisuuret pelaajapalkkiot. SM-liigaan nousua yritettiin taloudellisella riskillä 1. divisioonassa saatuihin tuloihin nähden liian kalliilla joukkueilla. JoKP siirsi kaiken jääkiekkotoimintansa sisarseura Kiekko-Karhujen nimiin.<ref>Lintula, s. 148, 160-161</ref><ref>{{Lehtiviite|Tekijä=|Otsikko=|Julkaisu=Helsingin Sanomat|Ajankohta=7.7.1994|Julkaisija=}}</ref>
Kaudelle 1994-95 Jääkiekkoliitto antoi Kiekko-Karhuille sarjapaikan 2. divisioonasta. Tapani Hämäläisen luotsaamalla Kiekko-Karhuilla oli sarjaan lähdettäessä mukanaan useita edelliskausien JoKP-pelaajia, minkä vuoksi joukkue oli todella vahva kakkosdivariin. Kiekko-Karhut voittikin itälohkon ja sen jälkeen noususarjan ("Fazer-liiga") varmoin ottein ja nousi seuraavaksi kaudeksi 1. divisioonaan. Kiekko-Karhujen kotipelien yleisökeskiarvo oli itälohkossa (7 ottelua) 1332 ja noususarjassa (8 ottelua) 1567 katsojaa.<ref>Lintula, s. 161-162</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ari Mennander (toim.)|Nimeke=Jääkiekkokirja 1995-96|Vuosi=1995|Sivu=|Julkaisija=Semic Sport Oy / Jääkiekkolehti}}</ref>
[[Fazer-liiga 1995–1996|Fazer-liigaan eli divarikaudelle 1995-1996]] Kiekko-Karhut lähti edelliskauden rungolla ja oman kylän pojilla. Nousijajoukkue pärjäsi hyvin, tuloksena oli runkosarjan 5. sija vain 6 pistettä voittajaa Hermestä jäljessä. Etenkin kotona Kiekko-Karhut oli vahva; 22 kotipelistä joukkue voitti 20 ja tasapeliinkin Joensuussa ylsivät kertaalleen vain Haukat ja Titaanit. Kiekko-Karhujen paras pistemies runkosarjassa oli Mika Kupiainen tehoin 27+28=55, mikä oikeutti pistepörssissä 6. sijaan. Ensimmäisellä pudotuspelikierroksessa (paras kolmesta -järjestelmä) vastaan luisteli Kärpät. Ensin molemmat voittivat kotipelinsä ja lopulta kolmannesta ottelusta 2817 katsojan todistaessa tapahtumaa Mehtimäellä jatkoon meni Kiekko-Karhut Pasi Nissisen jatkoaikamaalilla. Toisella pudotuspelikierroksella (paras viidestä -järjestelmä) Kiekko-Karhujen haaveet pääsystä SM-Liigan karsintasarjaan karisivat nopeasti, kun Saipa voitti ottelusarjan suoraan voitoin 3-0.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ari Mennander (toim.)|Nimeke=Jääkiekkokirja 1996-97|Vuosi=1996|Sivu=|Julkaisija=Semic Sport Oy / Jääkiekkolehti}}</ref><ref>Lintula, s. 165, 168-169</ref>
Kauden 1996-1997 16 joukkueen 1.divisioonaan Kiekko-Karhuja lähti luotsaamaan Kai Rosvall, joka palasi Joensuun ykkösjoukkueen päävalmentajaksi reilun 10 vuoden tauon jälkeen. Joukkue uudistui edelliskaudesta merkittävästi, kun muutama kokenut pelaaja pakkasi laukkunsa ja tilalle otettiin omia kasvatteja. Lisäksi kärkihankintoja olivat Forssasta saapunut hyökkääjä Vesa Lehtonen sekä kokenut venäläispakki Juri Gailik. Joukkue hitsautui nopeasti yhteen ja 30 ottelun runkosarjan jälkeen Kiekko-Karhut oli toisena 2 pistettä Kärppien perässä. Runkosarjaa seuranneessa 8 joukkueen ylemmässä jatkosarjassa Kiekko-Karhut jatkoi hyvää menoaan ja oli lopulta 44 ottelun jälkeen piikkipaikalla 3 pistettä Kärppiä edellä. Kiekko-Karhujen tehohyökkääjiä olivat Vesa Lehtonen (26+40=66) sekä Pasi Nissinen, joka myös voitti 1.divisioonan pistepörssin teholukemin 27+44=71. Pudotuspeleissä taisteltiin pääsystä SM-Liigan karsinpeleihin. Aluksi Kiekko-Karhut pudotti Hermeksen pois kuvioista otteluvoitoin 3-0. Tämän jälkeen oli vuorossa SM-Liigan karsintasarjan 1. vaiheen ottelusarja Kärppiä vastaan. Tällä kertaa osat vaihtuivat vuoden takaisesta, kun Kiekko-Karhut joutui nöyrtymään Kärppien rumputulessa: Kärpät voitti sarjan suoraan kolmessa ottelussa lukemin 2-6, 5-1 ja 2-6 ja jatkoi matkaan [[Jääkiekon SM-liigakausi 1996–1997#Liigakarsinta|karsintasarjan toiseen vaiheeseen Kalpaa vastaan]].<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ari Mennander (toim.)|Nimeke=Jääkiekkokirja 1997-98|Vuosi=1997|Sivu=|Julkaisija=Semic Sport Oy / Jääkiekkolehti}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.jatkoaika.com/Artikkeli/96-97-%E2%80%93-suuri-harvennushakkuu/81603|nimeke=96-97 – Suuri harvennushakkuu|tekijä=Miikka Mikkola|julkaisu=Lätkää vuodesta '74 - divarihistorian kertauskurssi|ajankohta=07.11.2004|julkaisija=Jatkoaika.com|viitattu=14.1.2018}}</ref>
Kaudella 1997-1998 Kiekko-Karhujen tavoitteena oli taas liigakarsinnat, vaikka joukkue oli heikentynyt edelliskaudesta selvästi. Joukko parhaita hyökkääjiä oli lähtenyt (Pasi Nissinen, Vesa Lehtonen, Sami Vannisen, Pasi Volotinen) eikä tilalle ollut saapunut aivan yhtä kovia pelimiehiä. Syksy sujui vaihtelevissa merkeissä; välillä Kiekko-Karhut oli aivan sarjan kärjen tuntumassa, mutta sitten peli sakkasi pahasti ja joukkue putosi joulukuussa pudotuspeliviivan alapuolelle. Seurajohto painoi paniikkinappulaa ja Kai Rosvallin tilalle ykkösvalmentajaksi nousi kakkosmies Timo Turunen. Samalla joukkuetta onnistuttiin vahvistamaan, kun edelliskauden tehomiehet Pasi Nissinen ja Vesa Lehtonen sekä Saksassa pelannut Mika Kupiainen palasivat takaisin Joensuuhun. Meno kaukalossa ei kuitenkaan parantunut toivotulla tavalla, vaan pudotuspelit karkasivat kauas ja karsintapeikko alkoi kummitella. Seura vaihtoi toistamiseen päävalmentajaa saman kauden aikana, ja lopulta vanha tuttu Tapani Hämäläinen sai kurssin kääntymään ja sarjapaikka säilyi suoraan ilman karsintapelejä. Kiekko-Karhut teki sarjassa melkein saman verran maaleja kuin useimmat pudotuspelijoukkueista, eli 138, mutta päästi omiin maaleja jopa jumbokaksikkoa, Ahmat, UJK, enemmän eli 165 kpl. Näin ollen kehno menestys johtui enemmän huonosta puolustamisesta kuin hyökkäyspelistä.<ref>Lintula, s. 174-175</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.jatkoaika.com/Artikkeli/97-98-%E2%80%93-kokkolan-tehoketju-ja-ulkomaalaisten-invaasio/81591|nimeke=97-98 – Kokkolan tehoketju ja ulkomaalaisten invaasio|tekijä=Miikka Mikkola|julkaisu=Lätkää vuodesta '74 - divarihistorian kertauskurssi|ajankohta=2004|julkaisija=Jatkoaika.com|viitattu=16.1.2018}}</ref>
Kaudelle 1998 - 99 Kiekko-Karhut vaihtoi nimensä Jokipojiksi, joka oli ollut Joensuun Kiekko-Poikien lempinimi seuran perustamisesta lähtien. Yleisön vuosikymmeniä hellimästä nimestä tuli ensimmäistä kertaa Joensuun edustusjoukkueen virallinen nimi. Kiekko-Karhujen nimen lisäksi pukukopista poistui edellisen kauden kahdeksan parasta pistemiestä, joiden tilalle hankittiin peräti viisi venäläispelaajaa pietarilaisesta Izorets-seurasta. Kauden käynnistyttyä Tapani Hämäläisen suojattien peli ei tahtonut ottaa kulkeakseen ja muutenkin koko syksy oli hyvin sekavaa. Kymmenen ottelun jälkeen venäläisistä oli Joensuussa jäljellä enää puolustaja Dimitri Sherebenkov. Pahaa loukkaantumissumaa paikattiin Kalpa-lainoilla, parilla latvialaisella (Marek Jass, Artis Abols) sekä paluumuuttajilla Pasi Volotisella ja Pasi Nissisellä. Hankinnoista huolimatta Jokipojat oli vuoden lopulla sarjan hännillä karsintaviivan huonommalla puolella. Joulutauolla Jokipojat harjoitteli hyvin, sai sairastuvalta ukkoja takaisin ja viimein peli alkoi sujua paremmin. Jokipojat kipusi vähitellen jo pudotuspeliviivan yläpuolella, mutta lopulta pari rumaa tappiota Kärpille ja UJK:lle runkosarjan viimeisissä peleissä tarkoitti sitä, että Jokipojat jäi huonommalla maalierollaan niukasti pudotuspelien ulkopuolelle ja kausi päättyi ennenaikaisesti.<ref>Lintula, s. 26, 176</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.jatkoaika.com/Artikkeli/98-99-%E2%80%93-k%C3%A4rp%C3%A4t-lipsahtaa-ja-pelicans-yll%C3%A4tt%C3%A4%C3%A4/81553|nimeke=98-99 – Kärpät lipsahtaa ja Pelicans yllättää|tekijä=Miikka Mikkola|julkaisu=Lätkää vuodesta '74 - divarihistorian kertauskurssi|ajankohta=2004|julkaisija=Jatkoaika.com|viitattu=20.1.2018}}</ref> Kotiottelujen yleisökeskiarvo oli 1372 katsojaa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Reijo Suikki (toim.)|Nimeke=Jääkiekkokirja 1999-2000|Vuosi=1999|Sivu=|Julkaisija=Egmont Kustannus}}</ref>
[[Jääkiekon I-divisioona 1999–2000|Kaudelle 1999-2000]] pelaajalegenda [[Seppo Repo|Seppo Repon]] valmentama joukkue uudistui maltillisesti. Merkittävimmät muutokset koskivat ulkomaalaisvahvistuksia, kun vanhat poistuivat ja tilalle tulivat venäläishyökkääjä Vladimir Andrejev ja latvialaispuolustaja Igors Bondarevs. Kausi ei sujunut ilman turbulenssia: Jokipoikien talousvaikeuksien takia kärkipelaajista puolustajat Bondarevs ja Arttu Käyhkö sekä hyökkääjä Janne Turpeinen jättivät joukkueen kesken kauden. Vaikeuksista huolimatta Jokipojat saavutti runkosarjassa kelvollisen viidennen sijan. Runkosarjassa Jokipoikien paras pistemies oli Pasi Nissinen tehoin 18+35=53 ja kotipelien yleisökeskiarvo oli 1370 katsojaa. Pudotuspelien avauskierroksella Jokipojat sai vastaansa kuudenneksi sijoittuneen KooKoon. Ensin molemmat joukkueet voittivat kotonaan (2-0, 4-2), minkä jälkeen ratkaisevan ottelun Joensuussa voitti Jokipojat maalein 5-2. Seuranneesta välieräsarjasta Vaasan Sport eteni SM-Liigan karsintasarjan ensimmäiseen vaiheeseen voitettuaan Jokipojat otteluvoitoin 2-0.<ref>Lintula, s. 177-178</ref><ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Reijo Suikki (toim.)|Nimeke=Jääkiekkokirja 2000-2001|Vuosi=2000|Sivu=|Julkaisija=Egmont Kustannus}}</ref>
=== 2000-luku ===
|
