Ero sivun ”Hallintolaki” versioiden välillä

10 591 merkkiä lisätty ,  13 vuotta sitten
Lisätty taas pätkä, jatketaan muokkausta
(keskeneräinen artikkeli, jatkan myöhemmin)
(Lisätty taas pätkä, jatketaan muokkausta)
 
==Puhevallan käyttäminen viranomaisessa==
[[asianosainen|Asianosaisella]] on oikeus pääsääntöisesti itse käyttää puhevaltaansa. Asianosaiseksi luetaan hallintoasiassa se, jonka oikeutta, velvollisuutta tai etua asia koskee. Asianosaisella on oikeus käyttää avustajaa tai asiamiestä, mutta viranomainen voi tarvittaessa vaatia asianosaisen saapumaan paikalle henkilökohtaisesti, mikäli tämän läsnäolo on tarpeen. Asiamiehellä on vaitiolovelvollisuus salassa pidettävistä asioista, jotka tämä saa selville asian yhteydessä.
[[asianosainen|Asianosaisella]] on oikeus pääsääntöisesti itse käyttää puhevaltaansa.
 
Asiamiehelle ei ole asetettu kelpoisuusvaatimuksia. Tämä tarkoittaa, että asiamiehenä voi toimia kuka hyvänsä, jolla on kelvolliset todisteet valtuutuksestaan. Jos asiamies on kuitenkin sopimaton tehtäväänsä, viranomainen voi kieltää tätä esiintymästä kyseisessä viranomaisessa, minkä jälkeen asianosainen saa tilaisuuden vaihtaa asiamiestä.
 
Vajaavaltaista eli alaikäistä tai holhouksenalaista edustaa hänen huoltajansa tai edunvalvojansa lukuunottamatta asioita, jotka koskevat vajaavaltaisen vapaasti hallitsemaa omaisuuttta (esim. 15–17-vuotiaan itse työllään ansaitsemaa omaisuutta). Näissä puhevaltaa vajaavaltainen käyttää itse. 18 vuotta täyttäneellä vajaavaltaisella on kuitenkin oikeus käyttää puhevaltaa asiassa, jonka hän kykenee ymmärtämään. 15 vuotta täyttäneellä alaikäisellä ja hänen huoltajallaan on kummallakin puhevalta asiassa, joka koskee nuoren henkilöä tai henkilökohtaista etua.
 
Mikäli asianosainen puhuu [[romanin kieli|romani]]- tai [[viittomakieli|viittomakieltä]] tai muuta kieltä eikä ymmärrä suomea tai ruotsia, hänelle on järjestettävä käännös- ja tulkkaus. Laki on sama, jos asianosainen ei ole ymmärrettävissä sairauden tai vamman vuoksi. Kielilaki säätää tarkemmin suomen ja ruotsin kielten käyttämisestä.
 
==Asiakirjojen käsittely==
Viranomaiselle lähetettävälle asiakirjalle ei ole asetettu mitään erityisiä muotovaatimuksia. Siitä on käytävä ilmi lähettäjän yhteystiedot sekä käsiteltävä asia. Lähettäjän vastuulla on, että asiakirja saapuu oikealle viranomaiselle ja että se tulee perille mahdollisessa määräajassa. Lähettäjällä on oikeus saada todistus asiakirjan saapumisesta perille. Perillesaapumispäivämäärä on päivämäärä, jolloin asiakirja on viranomaisella tai viranomaisen postilokerossa.
 
Mikäli asiakirja saapuu väärälle viranomaiselle, tämän on mahdollisimman nopeasti toimitettava asiakirja viranomaiselle, jonka uskotaan olevan toimivaltainen asiassa. Mahdollinen määräaika kuluu myös siirron aikana, kunnes asiakirja on toimivaltaisella viranomaisella. Siirrosta on ilmoitettava asiakirjan lähettäjälle. Jos saapunut asiakirja on puutteellinen, on asiakkaalle annettava tilaisuus täydentää asiakirja määräajassa. Tyypillisesti tällainen täydennys on esimerkiksi unohtunut allekirjoitus.
 
==Asian käsittely==
Asia tulee vireille, kun viranomainen on pannut sen vireille tai kun asiaa käsittelevä asiakirja on saapunut viranomaiseen. Asian saa panna vireille myös suullisesti, mikäli viranomainen sallii sen.
 
Virelle tullut asia on käsiteltävä aiheettomatta viivytyksettä. Asianosaiselle on annettava asian käsittelyn kuluessa tieto käsittelyn vaiheesta ja näkymistä. Käsittely on pääsäännön mukaan salainen. Tämä tarkoittaa, ettei yleisöllä ole yleensä pääsyä viranomaisen huoneeseen, kun hän päättää asiasta. Sen sijaan päätösasiakirja on [[julkisuuslaki|julkisuuslain]] mukaan pääsääntöisesti julkinen.
 
Asiat käsitellään yksittäisinä, mutta jos vireillä on yhtä aikaa useita asioita, joitten ratkaisu liittyy toisiinsa, asiat käsitellään yhdessä.
 
===Esteellisyys===
Esteelliset virkamiehet eivät saa osallistua asioiden käsittelyyn. Esteellisyysperusteet jaetaan viiteen luokkaan:
#Virkamies tai hänen läheisensä on asiassa asianosainen. Läheisiksi luetaan mm. lapsi, vanhempi, sisarus, setä, täti, muut jälkeläiset ja vanhemmat ylenevässä ja alenevassa polvessa, nykyinen tai entinen avo- tai aviopuoliso, sisarusten lapsi, puolison vastaavat sukulaiset, ottosukulaiset sekä puolisukulaiset.
#Virkamies tai hänen läheisensä on asianosaisen edustaja.
#Virkamiehelle tai hänen läheiselleen on odotettavissa päätöksestä erityistä vahinkoa tai etua.
#Virkamies tai hänen läheisensä on palvelussuhteessa asianosaiseen tai johonkuhun, jolle on päätöksestä erityistä vahinkoa tai etua.
#Virkamies tai hänen läheisensä on jäsenenä asianosaisen yhteisön tai viranomaisen päättävässä elimessä tai vastaavassa asemassa yhteisössä tai viranomaisessa, jolle on asiasta erityistä vahinkoa tai etua.
#Virkamies tai hänen läheisensä on jäsenenä jonkin viranomaisen päättävässä elimessä ja asia liittyy kyseisen viranomaisen valvontaan.
Luettelossa esiintyy usein termi "erityinen hyöty tai vahinko". Tämä merkitsee, että asia aiheutttaa kyseiselle taholle enemmän etua kuin muille alueella oleville vastaaville yksilöille tai yhteisöille. Pelkkä asuminen päätöksen käsittelemällä alueella ei tee virkamiehestä esteellistä. Esimerkiksi moottoritien rakentaminen kaupunkiin, jossa virkamies asuu, aiheuttaa virkamiehelle etua, mutta tämä ei ole erityistä, sillä se kohdistuu samalla tavoin kaikkiin kaupunkilaisiin.
 
Virkamies ratkaisee itse kysymyksen omasta esteellisyydestään. Tämä tapahtuu virkavastuulla. Itse päätöksestä, jolla virkamies ratkaisee kysymyksen omasta esteellisyydestään, ei saa valittaa, mutta lopullisesta päätöksestä saa valittaa tällä perusteella.
 
Esteellinen virkamies ei saa käsitellä asiaa, esitellä sitä tai osallistua sen käsittelyyn muuten kuin puhtaasti teknisessä mielessä, esimerkiksi mapittamalla tai valokopioimalla päätöksen. Mikäli asia on kuitenkin kiireellinen ja selvä, virkamies voi ratkaista asian myös esteellisenä.
 
===Asian selvittäminen===
Viranomaisella on yleinen velvollisuus selvittää asia riittävässä laajuudessa sen ratkaisemiseksi hankkimalla selvityksiä ja tietoa. Asianosaisella on velvollisuus avustaa tässä viranomaista ja perustella omat vaatimuksensa. Asianosaisen on vastattava esitettävään selvityspyyntöön on vastattava määräajassa tai asia voidaan käsitellä ilman selvityksen saapumista.
 
Asianosaisille on annettava tilaisuus tulla kuulluksi. Kuuleminen voidaan jättää pois, jos vaatimus
*jätetään tutkimatta tai hylätään ilmeisen perusteettomana
*asia koskee vapaaehtoiseen palvelussuhteeseen tai koulutukseen ottamista
*asia koskee hakijan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin perustuvan edun myöntämistä
*kuuleminen saattaa vaarantaa päätöksen tarkoituksen toteutumisen tai kuulemisesta aiheutuva asian käsittelyn viivästyminen aiheuttaa huomattavaa haittaa ihmisten terveydelle, yleiselle turvallisuudelle taikka ympäristölle
*hyväksytään vaatimus, joka ei koske toista asianosaista tai kuuleminen on muusta syystä ilmeisen tarpeetonta
 
Jos asianosaisen puhevalta on huoltajalla tai edunvalvojalla, on itse yksilöäkin kuultava, mikäli tämä on tarpeen asian selvittämiseksi.
 
Kuuleminen toteutetaan kirjallisesti tai suullisesti sen mukaan kuin on tarpeen. Suullisesti esitetty on kirjattava ja talletettava. Asianosaisella on aina oikeus toimittaa asiassaan kirjallista lisäselvitystä. Muille kuin asianosaisille on annettava tilaisuus tuoda esille mielipiteensä, mikäli päätös asiassa vaikuttaa heidän elinympäristöönsä, työhönsä tai oloihinsa.
 
Mikäli on tarpeen, viranomainen voi toimittaa katselmuksen asian kohteena olevalla paikalla. Katselmukseen voi osallistua myös asiaa paremman tuntevan viranomaisen edustaja. Katselmustilaisuus on julkinen ja siitä on pidettävä pöytäkirjaa. Katselmusta ei saa toimittaa kotirauhan suojaamassa tilassa.
 
Mikäli viranomaisella on tähän erityinen toimivalta, se voi toimittaa tarkastuksen, johon välittömästi asiaan liittyvillä asianosaisilla on pääsy. Tarkastuksesta laaditaan tarkastuskertomus, joka annetaan läsnäoloon oikeutetuille asianosaisille.
 
Jos tähän on erityisiä syitä, voidaan tietoja hankkia myös totuusvakuutuksen tai todistajanvalan nojalla. Tällöin virka-apua antaa alueen [[hallinto-oikeus]], joka antaa tilaisuuden viranomaiselle ja asianomaisille kuulustella todistajaa.
 
===Ratkaisu===
Päätös annetaan pääsääntöisesti kirjallisesti. Päätöksestä on käytävä ilmi asian ratkaissut viranomainen, päätöspäivä, asianosaiset, päätöksen sisältö ja perustelut sekä yhteyshenkilön yhteystiedot. Perustelut on esitettävä selkeästi ja niiden on viitattava asiassa sovellettuihin säädöksiin. On kuitenkin eräitä tilanteita, joissa perusteluja ei tarvitse esittää.
 
Päätökseen liitetään valitusosoitus tai ohje oikaisukeinojen käytöstä. Mikäli päätöksestä ei saa valittaa, valituskielto on ilmoitettava perustellen sitä asianmukaisella lainkohdalla. Valitusosoituksessa ilmoitetaan valituksen määräaika, valitusviranomainen, viranomainen, jolle valitus on toimitettava sekä vaatimukset valituskirjelmän sisällöstä.
 
Jos valitusosoitus on virheellinen, valitusaika ei kulu. Valitusaika alkaa kulua vasta korjatun valitusosoituksen tiedoksi antamisesta.
 
Valituksista ja valituksen käsittelystä säädetään tarkemmin [[hallintolainkäyttölaki|hallintolainkäyttölaissa]].
 
===Ratkaisun korjaaminen===
Viranomaiset eivät ole virheettömiä, minkä vuoksi on annettu tarkat säädökset virheellisten ratkaisujen korjaamisesta. Viranomaisella on oikeus '''poistaa''' päätöksensä ja tehdä uusi, mikäli se havaitsee asiavirheen. Jos virhe on asianosaisen vahingoksi, päätöksen korjaaminen edellyttää asianomaisen suostumusta. Poikkeuksena suostumusvaatimukseen on tilanne, jossa asianomainen on aiheuttanut menettelyllään ilmeisen virheen viranomaisen päätökseen.
 
Kirjoitus- tai laskuvirheen viranomainen voi korjata kuulematta asianosaisia, jos virheen korjaaminen ei ole kohtuutonta asianosaista kohtaan eikä asianomainen ole itse aiheuttanut virhettä.
 
Korjaukseen on ryhdyttävä viiden vuoden kuluessa asian käsittelystä ja siihen voidaan ryhtyä viranomaisen tai asianomaisen aloitteesta. Kun virhettä korjataan, viranomainen voi keskeyttää tai kieltää päätöksensä täytäntöönpanon.
 
==Tiedoksianto==
Tiedoksiantoa koskevat säännökset ovat eräitä hallintolain useimmin tarvittuja säädöksiä, sillä niitä noudatetaan aina, kun muu laki ei sisällä erityisiä sääntöjä. Tärkeimpänä poikkeuksena hallintolakiin on oikeudenkäynti [[rikos]]asioissa, jossa noudatetaan syytetylle laajemman oikeusturvan antavaa menettelyä.
 
==Muuta aiheesta==
6 601

muokkausta