Ero sivun ”Menševikit” versioiden välillä

 

==Historia==

 

Menševikit osallistuivat aktiivisesti [[Venäjän vuoden 1905 vallankumous|Venäjän vuoden 1905 vallankumoukseen]], jonka aikana he vaikuttivat varsinkin [[Pietarin neuvosto (1905)|Pietarin työläisneuvostossa]]. Menševikit osallistuivat myös keisarikunnan aikaisen [[Venäjän keisarikunnan valtakunnanduuma|duuman]] toimintaan, vaikka pitivät sitä enemmän askeleena demokratiaa kohti kuin varsinaisena demokraattisesti valittuna parlamenttina.<ref name="brit" /> Suhtautuminen [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäiseen maailmansotaan]] ajoi menševikkien haltuun jääneen sosiaalidemokraattisen puolueen uuteen sisäiseen hajaannukseen vuonna 1914. Puolueen oikea siipi eli ''defensistit'' (mm. [[Georgi Plehanov]] ja [[Aleksandr Potresov]]) tukivat Venäjän sodankäyntiä [[Saksan keisarikunta|Saksaa]] vastaan, kun taas Martovin johtama puolueen vasen siipi eli ''internationalistit'' kannattivat välitöntä rauhaa ilman rajamuutoksia. Vuoden 1917 [[Helmikuun vallankumous|helmikuun vallankumouksen]] jälkeen ''vallankumouksellisiksi defensisteiksi'' kutsuttu puolueen keskiryhmä (mm. [[Nikolai Tšheidze]], [[Irakli Tsereteli]] ja [[Fjodor Dan]]) ilmoitti hyväksyvänsä sodan jatkamisen vallankumouksen saavutusten puolustamiseksi saksalaista imperialismia vastaan. Menševikit tulivat toukokuussa 1917 mukaan [[Venäjän väliaikainen hallitus|Venäjän väliaikaiseen hallitukseen]] ja saavuttivat vahvan aseman myös uudessa [[Pietarin neuvosto]]ssa. Puolue teki tässä vaiheessa yhteistyötä ennemmin väliaikaista hallitusta johtaneiden [[Sosialistivallankumouksellinen puolue|sosialistivallankumouksellisten]] (”eserrät”) kuin välitöntä työväenluokan vallankumousta ajaneiden bolševikkien kanssa.<ref>Brovkin 1987, s. 2–6.</ref> Väliaikaisen hallituksen sisäministeriksi tullut Tsereteli määräsi jopa vangitsemaan Leninin ja Trotskin [[Heinäkuun päivät|Pietarin levottomuuksien]] jälkeen heinäkuussa 1917.<ref name="spartacus" />