Ero sivun ”Claude Lévi-Strauss” versioiden välillä

Claude Lévi-Strauss syntyi [[Ranskan juutalaiset|juutalaiseen]] perheeseen.<ref>{{Verkkoviite | NimekeTekijä = Ilkka Pyysiäinen: |Nimeke = Jumalan selitys. 'Jumala' kognitiivisena kategoriana | Osoite = https://web.archive.org/web/20160622230024/http://www.tieteessatapahtuu.fi/982/Anttonen.html |julkaisu = Tieteessatapahtuu | Viitattu = 27.11.2018}}</ref> Hän suoritti ylioppilastutkintonsaylioppilastutkinnon Pariisissa sijaitsevassa Lycée Condorcet’ssa. Tämän jälkeen hän suoritti [[Korkeakoulu|korkeakouluopintonsa]], ensin Pariisin yliopistossa [[Oikeustiede|oikeustieteellisen]] tutkinnon ja sitten [[Sorbonne]]ssa filosofian maisterin tutkinnon vuonna [[1931]]. Hän väitteli [[Tohtori|tohtoriksitohtori]]ksi vuonna [[1948]].

Kahden vuoden [[Filosofia|filosofianfilosofia]]n opetustyön jälkeen, ensin Mont-de-Marsanissa ja sitten Laonissa, Lévi-Strauss nimettiin jäseneksi yliopistovaltuuskuntaan, jonka matka suuntautui [[Brasilia]]an. Hän toimi [[São Paulo]]n yliopiston opettajana vuosina [[1935]]–[[1938]]1935–1938. Hän järjesti ja johti vuosina [[1935]]–[[1939]]1935–1939 useita [[Antropologia|etnografisia]] tutkimusretkiä [[Mato Grosso]]on ja [[Amazon (sademetsä)|Amazonin]] alueelle.

Kun Lévi-Strauss palasi [[Ranska]]an [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aattona, hänet kutsuttiin sotapalvelukseen vuosiksi [[1939]]–[[1940]]. Hän lähti Ranskasta heti maan antautumisen ja aselevon jälkeen [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]]. Siellä hän opetti [[New York]]in [[New School for Social Research]]in alaisuuteen perustetussa [[École Libre des Hautes Études]]issä, jota hän oli luomassa yhdessä muun muassa [[Henri Focillon]]in, [[Jacques Maritain]]in, [[Jean Perrin]]in ja muiden tieteilijöiden kanssa.<ref>Kyseessä oli [[Charles de Gaulle]]n Lontoossa istuvan pakoilaishallituksenpakolaishallituksen aloitteesta ja alaisuudessa New Yorkiin vuonna 1942 perustettu "ranskalais-belgialainen maanpakolaisyliopisto", joka kokosi sodan aikana suojiinsa huomattavan joukon eurooppalaisia pakolaistieteilijöitä.</ref> Lévi-Strauss toimi myös koulun pääsihteerinä. Hän liittyi vapaaehtoisena myös [[Charles de Gaulle|de Gaullen]] [[Vapaa Ranska|Vapaan Ranskan]] armeijaan. New Yorkissa Lévi-Strauss tutustui vielä [[Venäjän juutalaiset|venäjänjuutalaiseen]] kielitieteilijään [[Roman Jakobson]]iin, joka tutustutti hänet [[Ferdinand de Saussure]]n ajatuksiin.

[[Ranskan ulkoministeriö]] pyysi vuonna 1944 häntä palaamaan Ranskaan. Vuonna 1945 hän kuitenkin palasi uudelleen [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]], koska hänet oli nimitetty kulttuurineuvokseksi siellä sijaitsevaan [[Ranska]]n suurlähetystöön. Tästä tehtävästä hän erosi vuonna 1948 omistautuakseen tieteelliselle työskentelylleen. Vuonna 1949 hänet nimitettiin [[Pariisi]]ssa sijaitsevan entografisen ''[[Musée de l’Hommen''l’Homme]]n apulaisjohtajaksi. Tämän tehtävänsä jälkeen hän sai nimityksen tutkimusjohtajaksi ''[[l’École pratique des hautes études'']] -korkeakouluun ja -tutkimuslaitokseen. Hänen oppituolinsa käsitti ''Kirjoitustaidottomien kansojen vertailevan uskontotieteen''. Vuonna 1959 hänet nimitettiin [[Collège de France]]n [[professori]]ksi, ja yksi hänen opetusalansa tässä instituutissa oli [[sosiaaliantropologia]]. Tätä tehtävää hän hoiti, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1982.

Strukturalistisen metodin avulla Claude Lévi-Strauss on tuonut uuden ja tuoreen tuulahduksen sukulaisuuden suhteiden tutkimiseen. Hän on ensimmäisenä korostanut voimakkaasti liiton merkitystä sukulaisuuden osana. Hän on herättänyt huomiota korostamalla vaihdannan välttämättömyyttä ja vastavuoroisuutta seurauksena insestin kieltämisestä. Tästä näkökulmasta hän kannattaa ajatusta, että kaikki inhimilliset yhteiskunnat perustuvat vähintäänkin sukulaisuuteen: kyse on siis eräänlaisesta atomiytimestäatomin ytimestä, joka on siis sukulaisuus. Tämä globaali teoria on paremmin tunnettu terminä ''liittoteoria''.