Ero sivun ”St. John’s (Kanada)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 82:
== Maantiede ==
St. John’s sijaitsee [[Atlantin valtameri|Atlantin]] rannalla Avalonin niemen koillisosassa
== Historia ==
[[Tiedosto:Vue de la descente a Terre Neuve par le chevalier de Ternay en 1762.jpg|thumb|vasen|Ranskalaisten ja brittien taistelu vuodelta 1762.]]
Tarkkaa perustamisajankohtaa ei tiedetä, mutta paikkakunnalla uskotaan, että italialainen tutkimusmatkailija Giovanni Caboto (John Cabot) olisi saapunut paikkakunnalle 24 kesäkuuta 1497. Näin tulkiten se voisi olla vanhin eurooppalainen siirtokunta Pohjois-Amerikassa. Portugalilaisessa Pedro Reinelin kartassa (1516–20) seudulle on merkitty "Rio de San Johem" ja myöhemmin, vuoden 1527 kirjessä englantilainen merenkulkija John Rut mainitseee paikan "Haven of St. John's."<ref name="thecanadianencyclopedia"/> Kun Sir Humphrey Gilbert saapui ottaakseen alueen [[Englanti|Englannin siirtokunnaksi]] 5. elokuuta 1583, uudisasutusta oli kehittynyt sataman pohjoispuolella.<ref name="thecanadianencyclopedia"/> ▼
[[Tiedosto:Stjohns afterthefire1892.jpg|thumb|vasen|Kaupunkia vuonna 1892 hävittäneen tulipalon tuhoja.]]
Newfoundlandin saaren alkuperäisasukkaita olivat [[beothukit]]. On todennäköistä, että beothukit käyttivät Avalonin niemeä aikanaan joko asuinalueena tai metsästysalueena.<ref name="thecanadianencyclopedia"/>
▲
Uudisasukkaat estivät seudun alkuperäisasukkaiden (Beothuk) toimeentulolle välttämättömän pääsyn rannikolle, ja heistä levisi alkuperäiskansaan tartuntatauteja kuten tuberkuloosia. Nääntymys ja taudit tappoivat saaren alkuperäisasukkaat sukupuuttoon. Heistä viimeisin menehtyi tuberkuloosiin St. John'sissa vuonna 1829.<ref name="thecanadianencyclopedia"/> ▼
▲Kun Sir Humphrey Gilbert saapui ottaakseen alueen [[Englanti|Englannin siirtokunnaksi]] 5. elokuuta 1583, uudisasutusta oli kehittynyt sataman pohjoispuolella. Kaupunki kasvoi 1600-luvulla kukoistavan kalastuksen mukana. Kalastajille oli tavallista asua St. Johnissa kesäisin ja muuttaa talveksi muualle. Kaupungin vakinainen asutus pysyikin varsin pienenä aina 1800-luvulle saakka. Uudisasukkaat estivät seudun alkuperäisasukkaiden
Vuonna 1815 St. Johnin vakituinen asukasluku oli kasvanut lukemaan 10 000 edellisen vuosisadan noin tuhannesta. Vuoden 1870 jälkeen kaupunkiin kehittyi pienimuotoista teollisuutta ja vuonna 1882 avattiin kaupungin kuivasatama. Vuonna 1898 rakennettiin puolestaan Newfoundlandin rautatie. Toisaalta 1800-luvun aikana kaupunkia hävittivät useat eri suurpalot. Kalan hinta romahti [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] jälkeen ja tilannetta pahensi entisestään[[1930-luvun lama]]. Taloudellinen ahdinko päättyi vuonna 1941, jolloin [[Yhdysvallat]] alkoi rakentaa kaupunkiin [[toinen maailmansota|toisen maailansodan]] aikana käytettyjä sotilastukikohtia. Kaupunki kasvoi myös sodan jälkeen. Kun Newfoundland ja Labrador liittyi Kanadan liittovaltioon rakennusbuumi sai tukea myös liittovaltion kassasta. Toisaalta kaupunki tuli entistä riippuvaisemmaksi julkisen puolen työpaikoista menettäen samalla asemansa pääasiallisena kalanvientisatamana.<ref name="thecanadianencyclopedia"/>
==Talous==
[[Tiedosto:TerraNovaOil.jpg|thumb|vasen|Öljynporauslautta Newfoundlandin rannikolla.]]
St. Johns kärsi huomattavasti [[turska]]n kalastuksen romahduksesta 1990-luvun alussa. Lisäksi sen sataman merkitys on vähentynyt huomattavasti. Sittemmin alueen rannikolta on kuitenkin alettu porata [[öljy]]ä. Esimerkiksi [[ExxonMobil Canada]] mu8utti päätoimistonsa kaupunkiin vuonna 2010. Myös turismin merkitys on kasvanut. 2000-luvullakaupunkiin on avattu useita hjotelleja. Kaupungin kautta kulkee useita risteilyaluksia. Julkinen hallinto liittovaltion, provinssin ja kunnan tasolla on kuitenkin edelleen yksi huomattavimmista työnantajista. Suurimpia yksittäisiä työnantajia ovat [[Eastern Health]] ja [[Memorial University]].<ref name="thecanadianencyclopedia"/>
==Väestö==
St. Johnin asukasluku oli vuoden 2016 väestönlaskennan mukaan 108 860. Vuoden 2011 laskennan mukaan sama luku oli 106 172.<ref name="Census2016"/> Kaupungin suuremman metropolialueen väkiluku oli vuonna 2016 205 955.<ref name="Census2016-metro"/>
Vuonna 2016 kaupungin asukkaista 100 010 puhui äidinkielenään [[englannin kieli|englantia]] ja 650 [[ranskan kieli|ranskaa]]. Muita kuin kahta virallista kieltä puhui äidinkielenään 6 180 henkilöä. Maahanmuuttajia kaupungin asukkaista oli samaan aikaan 6 535. Vuonna 2016 kyseltiin myös kanadalaisten etnistä taustaa. St. Johnissa oli 45 270 kanadalaista, 43 295 englantilaista, 35 035 irlantilaista, 9 955 skottia, 5 790 ranskalaista, 3 895 [[ensimmäiset kansat|ensimmäisten kansojen]] jäsentä, 3 085 saksalaista, 1 860 kiinalaista, 1 640 walesilaista ja 1 435 newfoundlandilaista.<ref name="Census2016"/>
==Kulttuuri==
[[Tiedosto:Regatta Start, St. John's, Newfoundland.jpg|thumb|Royal St. John’s [[Regatta]].]]
Kaupungissa sijtisee Signal Hill National Historic Site. Historiallinen kohde sisältää niin sanotun Cabot Tower-tornin. Torni on rakennettu vuonna 1897 Caboton Newfoundlandin vierailun 400-vuotispäivän kunniaksi. Torni on myös paikka, jolla [[Guglielmo Marconi]] sai vuonna 1901 ensimmäisen Atlantin ylittäneen langattoman viestin. Torni sijaitsee kukkulalla, jonka rinteellä on myös Newfoundlandin geologiaan keskittynyt museo. Kaupungin muita museoita ovat The Railway Costal Museum ja Provincial Museum of Newfoundland and Labrador. Kaupungissa sijaitsevat myös Arts and Culture Centre ja Resource Centre for the Arts. St. John’s Day-juhlapäivää on vietetty vuodesta 1978 lähtien vuosittain 24. kesäkuuta. Newfoundland and Labrador Folk Festival on yksi provinssin suurimmista tapajtumista.<ref name="thecanadianencyclopedia"/>
Vuosittain joka elokuun ensimmäinen keskiviikko järjestetään Royal St. John’s [[Regatta]]. Kisa on järjestetty vuodesta 1818 lähtien.<ref name="thecanadianencyclopedia"/>
==Lähteet==
| |||