Ero sivun ”Roderik” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p poistettu Luokka:Goottien kuninkaat HotCat-työkalulla |
p ilmat pihalle |
||
Rivi 4:
Roderikin tappioon päättynyt taistelu niemimaan valloittaneita [[islam|muslimeja]] vastaan on tehnyt hänestä hyvin tunnetun hahmon niin eurooppalaisessa kuin [[islam]]ilaisessa historiankirjoituksessa ja kaunokirjallisuudessa aina keskiajalta lähtien. Aikoinaan häntä kutsuttiin romantisoidusti myös nimityksellä ''viimeinen gootti''.
== Valtaannousu ==
Roderikin edeltäjä kuninkaana oli [[Vitiza]], jonka kuoltua hän otti vallan [[Toledo]]ssa itselleen voimakeinoin, näin estäen kilpailijoidensa, Vitizan perillisten, valtapyrkimykset. Vitizan hallintokauden loppu oli ilmeisestikin ollut visigoottien maassa [[sisällissota|sisällissodan]] aikaa. Vitizan perijä, laillinen kuningas, olisi ollut hänen poikansa [[Akila]] (tai [[Agila]]), jota tukivat kaksi veljeä sekä heidän setänsä, piispa [[Oppas]]. Goottiaatelisto ja maassa yhä enemmän valtaa saaneet [[katolinen kirkko|katoliset]] piispat kannattivat kuitenkin [[Baetica]]n kreiviä Roderikia, ja Vitizan perijät joutuivat alakynteen, vaikka heillä olikin paljon tukijoita. Roderikista tuli kuningas, ja häntä vastaan nousi heti lukuisia kapinoita.
== Kiista vallasta ==
Roderikin kilpailijat pakenivat [[Afrikka|Afrikan]] pohjoisrannikolle Septaan ([[Ceuta]]), tuolloin vielä Herkuleen pylväiksi kutsutun [[Gibraltarinsalmi|Gibraltarinsalmen]] etelärannalle. Sinne kerääntyivät karkotetut ja maasta paenneet länsigootit, ja samaten monet [[areiolaisuus|areiolaiset]] ja [[juutalaisuus|juutalaiset]] olivat paenneet sinne välttyäkseen katoliseksi kääntyneen länsigoottien valtakunnan piispojen pakkokäännytyksiltä. Pohjois-Afrikassa oli vastikään tapahtunut suuria muutoksia, sillä ympäröivän [[Maghreb]]in oli juuri valloittanut islamilainen [[käskynhaltija]] [[Musa ibn Nusair]], joka oli asettanut [[Tarik ibn Zijad]]in [[Tanger]]in varuskunnan johtoon salmen etelärannalle.
Septan eli Ceutan herrana oli tuohon aikaan [[kreivi Julius]] (uudemman tutkimuksen mukaan nimeltään itse asiassa Urbanus), jota arabit kutsuivat nimellä Ilyan. Hän oli nähtävästi länsigoottien valtakunnan [[vasalli]] ja itsekin gootti, joskin on esitetty hänen olleen myös [[Bysantin valtakunta|bysanttilainen]] hallintomies tai ehkä [[berberit|berberi]]. Joka tapauksessa Julius oli palvellut hyvin edellistä kuningasta Vitizaa, ja oli tämän perillisten ystävä. Roderikin valtaannousu oli selvästi hänelle epämieluisaa, sillä Julius ja Tarik ibn Zijad paransivat keskinäisiä suhteitaan huomattavan nopeasti. Myöhempien vuosisatojen arabihistorioitsijat esittivät erilaisia teorioita siitä, miksi Roderik oli Juliukselle niin vastenmielinen, viitaten erinäisiin henkilökohtaisiin motiiveihin, mutta nämä lienevät ainakin liioittelua jolleivät täysin keksittyjä. Mitä ilmeisimmin kyse oli yksinkertaisesti valtapolitiikasta.
Tarinoiden mukaan Julius (siis Urbanus) pyrki saamaan itselleen valtaa Pyreneiden niemimaalla, minkä todenperäisyys on epävarmaa. Sen sijaan lienee varmaa, että Vitizan suku halusi goottien kruunun takaisin itselleen, ja että he olivat valmiita hyödyntämään tässä voimakkaan muslimivaltakunnan apua. Vitizan perilliset pyysivät apua Musalta, joka suostui mielihyvin: hän oli juuri saanut rauhoitettua Pohjois-Afrikan, ja vastakäännytetyt paikalliset [[maurit]] odottivat innokkaasti pääsevänsä sotimaan uuden islamilaisen uskonsa puolesta. Juliuksen ja vitizalaisten läheiset suhteet Tarikiin olivat tässä hyödyksi, ja Musan määrättyä Tarikin johtamaan armeijan Espanjaan, kuljettivat berberisotureita Roderikia vastustaneiden goottien laivat.
== Muslimien hyökkäys ==
Keväällä [[711]] Roderik oli pohjoisessa kukistamassa kapinoita [[Pamplona]]n seudulla. Hän kävi sotaa paitsi vanhoja vihollisia [[frankit|frankkeja]], niin myös [[Achila]]a tukevia vuoristojen asukkaita ja näiden kapinaan nostattamia [[baskit|baskeja]] vastaan. Muuallakin maassa visigoottien valtaa kohtaan oli paljon tyytymättömyyttä, ja kiista vallasta heikensi maan muutenkin rakoilevaa yhtenäisyyttä entisestään. Roderikin kilpailijoiden tukema Tarik nousi maihin maan eteläkärjessä ehkä 7 000 berberin armeijoineen ja kykeni ottamaan haltuunsa eräitä [[Andalusia]]n kaupunkeja kohtaamatta lähes lainkaan vastarintaa. Roderik joutui kiirehtimään etelään vastatakseen itse yllättävän nopeasti edenneen vihollisarmeijan hyökkäykseen.
Roderik marssi joukkoineen etelään aina nykyiseen Andalusiaan saakka suojellakseen pääkaupunkiaan [[Toledo]]a. Varmistaakseen voiton berbereistä hän kokosi varsin suuren armeijan, jonka miesvahvuudesta on olemassa paljon erilaisia tietoja, sillä joillakin arabikronikoitsijoilla on ollut tapana selvästi yliarvioida Tarikia vastaan marssineen sotajoukon vahvuus. Niinpä kirjallisuudessa esiintyy väitteitä Roderikin kokoamasta 40 000 tai jopa 100 000 miehen armeijasta, mutta oikeampi luku lienee ollut 25 000 luokkaa. Samaan aikaan Tarik sai Afrikasta noin 5 000 berberin lisäjoukot. Vaikka Roderikilla tämänkin mukaan olisi siis ollut kaksinkertainen ylivoima, on muistettava, että Tarikilla oli lisäksi tukenaan kapinallisia länsigoottien alamaisia ja Akilan seuraajia, osa näistä ehkä näennäisesti Roderikin joukoissa.
Sotajoukot kohtasivat toisensa aivan niemimaan eteläpäässä, nykyisen [[Cádiz (maakunta)|Cádizin maakunnan]] pohjoisosassa, jossa [[19. heinäkuuta]] [[711]] käytiin suuri taistelu. Eurooppalaiselta nimeltään se oli [[Guadaleten taistelu]] Rio Guadaleten mukaan, joskin tätä nimeä väitetään usein väärinkäsitykseksi ja puhutaan myös Rio Barbatesta. Taistelu oli muslimien ratkaiseva voitto. Vaikka Tarikin sotilastaidoilla oli osansa ylivoimaisessa voitossa, ratkesi se silti tarinan mukaan petoksen turvin, kun kenties tuhannet Vitizan perillisten seuraajat kääntyivät Roderikia vastaan; tosin uudempi tutkimus katsoo, ettei tällaista petollisuutta voida näyttää tapahtuneen. Guadaleten taistelu voidaan tosiasiallisesti katsoa visigoottien valtakunnan lopuksi, sillä tämän jälkeen mikään ei estänyt Tarikia marssimasta Toledoon. Loppu se oli sikälikin, että nähtyään vastarinnan romahtaneen täysin, ryhtyi Tarik vastoin lupauksia ja Musan nimenomaista käskyä valtaamaan niemimaata muslimeille, eikä – kuten ehkä oli sovittu – tukemaan Vitizan jälkeläisten valtapyrkimyksiä.
== Roderikin loppu ==
Roderikin kohtalosta ei historioitsijoilla ole täyttä varmuutta. Erittäin todennäköisesti hän kohtasi loppunsa Guadaleten taistelussa, näin ainakin useimpien lähteiden mukaan. Ei ole varmaa, kaatuiko visigoottien viimeinen kuningas itse taistelussa vai hukkuiko hän kenties jokeen, mahdollisesti yrittäessään perääntyä tai paeta, mutta joka tapauksessa nimenomaan kuninkaan menettäminen näyttää olleen goottiarmeijalle viimeinen isku, jonka jälkeen sen puolustus romahti. Myös Roderikin tärkeimmät seuraajat ja suurin osa hänen hovistaan kaatuivat ilmeisesti taistelussa, minkä vuoksi ei ollut ketään perimässä valtaa.
Vaihtoehtoisiakin teorioita on esitetty. Niiden mukaan Roderik olisi tappion jälkeen päässyt pakoon länteen, kuten goottiarmeijan rippeiden tiedetään tehneen. Ensimmäinen etappi olisi ollut [[Sevilla]], joka pysyi länsigoottien kaupunkina vielä vuoden ajan. Roderik olisi kuitenkin näiden kronikoitsijoiden mukaan siirtynyt pian vuorille, ehkä nykyisen [[Portugali]]n alueelle, ja sieltä käsin taistellut valloittajaa vastaan kunnes olisi kaatunut taistelussa [[713]]. Kovin todennäköisenä tätä tai muutakaan Roderikin myöhemmistä vaiheista kertovaa tarinaa ei voida pitää.
== Valtakunnan viimeiset vaiheet ==
Länsigoottien valtakunnan perikato oli nopea. Päästyään Toledoon Tarik mahdollisesti kruunasi [[Achila]]n goottien seuraavaksi kuninkaaksi (espanjankielinen nimi [[Agila II]]), joskaan tästä ei ole varmuutta, ja vaikka Agila olisikin saanut vallan Toledossa, oli se vain nimellistä, joten useimmat historioitsijat pitävätkin Roderikia viimeisenä kuninkaana. Tarikin valloituksista ja tottelemattomuudesta närkästynyt Musa nousi myös maihin [[712]] mukanaan 18 000 arabia ja aikeenaan rangaista tottelematonta alaistaan, mutta pian hänkin innostui levittämään muslimivaltaa Espanjaan. Kahdessa vuodessa sotapäälliköt olivat alistaneet lähes koko niemimaan.
Koko islamilaista maailmaa hallinnut [[kalifi]] ei puolestaan hyväksynyt ilman hänen käskyään tehtyä valloitusretkeä, vaan kutsui Musan ja Tarikin [[714]] [[Damaskos|Damaskokseen]] ja alensi heidät. Muutamien lähteiden mukaan heidän tilalleen Toledoon tulleet muslimipäälliköt olisivat syrjäyttäneet Agilan ja nostaneet hänen tilalleen vielä yhden kuninkaan, [[Ardo]]n, jolla ei ollut enää juuri minkäänlaista valtaa. Näiden varsin epäluotettavien tietojen mukaan Ardon kausi olisi päättynyt [[718]] tehden hänestä viimeisen nimellisen länsigoottien hallitsijan. Vuotta 718 pidetään myös muslimivalloituksen päättymisvuotena, jolloin heidän valtansa niemimaalla oli suurimmillaan.
Länsigoottien valtakunnalla oli silti yksi oikeakin seuraaja. Roderikin rinnalla Guadaletessa taistelleista aatelisista eräs, nimittäin [[Pelayo]], selvisi taistelusta ja palasi kotiseudulleen pohjoisrannikon [[Asturia]]an. Hän alkoi kapinoida arabivalloittajia vastaan ja perusti uuden kristityn valtakunnan, [[Asturian kuningaskunta|Asturian kuningaskunnan]], noin vuonna [[718]]. Hän saavutti myös ensimmäisen voiton taistelussa muslimeja vastaan, luultavasti [[722]], ja jatkoi siitä pitäen sotaa menestyksekkäästi. [[Reconquista]] katsotaan alkaneeksi Pelayon perustaessa Asturian kuningaskunnan.
== Nimen käyttö ==
Roderikin nimestä käytetään kirjallisuudessa erilaisia kirjoitusasuja, kuten Roderich, Roderick ja Roderic ja Rodéric. Espanjan ja portugalin kielissä muoto on [[Rodrigo]], josta on myöhemmin tullut varsin suosittu etunimi. Etymologisesti Roderik on skandinaavinen nimi, samaa kantaa kuin [[Rurik]].
[[Luokka:Visigoottien kuninkaat]]
| |||