Versio 30. tammikuuta 2017 kello 12.36 muokkaa Xyzäö (keskustelu \| muokkaukset) 18 981 muokkausta Osioitten järjestys ← Vanhempi muutos		Versio 25. marraskuuta 2018 kello 18.14 muokkaa kumoa 93.106.87.114 (keskustelu) kh Uudempi muutos →
Rivi 8: Nimityksen käyttäminen sisällissodan aikaisista sotatuomioistuimista on ongelmallista. Virallisesti sanaa alettiin käyttää vasta sotaväen rikoslaissa, joka annettiin 30. toukokuuta 1919. Siinä sanaa käytettiin merkityksessä 'sota-aikana asetettava armeijan [[alioikeus]]'. Sotaväen rikoslain mukaan rauhan aikana sotavoimaa koskevia [[tuomio]]ita jakoi [[sotaoikeus]]. Sodan aikana oli mahdollista asettaa myös [[sotaoikeus\|pikaoikeuksia]]. Kenttäoikeus sanaa käytettiin Suomessa myös [[ensimmäinen maailmansota\|ensimmäisen maailmansodan]] aikana ilmeisesti Saksan, Venäjän, [[Yhdistynyt kuningaskunta\|Yhdistyneen kuningaskunnan]] ja Ranskan sotalainsäädäntöön pohjautuen. [[Professori]] [[Rafael Erich]] määritteli 1916 kenttäoikeuden sotatuomioistuimeksi, joka sota-aikana tutkii ja ratkaisee sotaan liittyviä rikosluonteisia asioita.<ref name="Tikka">Tikka, Marko: ''Kenttäoikeudet. Välittömät rankaisutoimet Suomen sisällissodassa 1918.'' Bibliotheca historica 90, Helsinki, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2004, ISBN 951-746-651-X, ISSN 1238-3503, s. 435–438.</ref> Suomessa ei ollut 1918 ~~voimassaolevaa~~voimassa olevaa sotaväen rikoslakia, johon kenttäoikeuksien toiminta olisi voinut perustua. Vuonna 1886 oli tosin annettu sotaväkeä koskeva rikoslaki, mutta sotaväen lakkauttaminen 1901 oli tehnyt siitä merkityksettömän. Tämäkään [[laki]] ei tuntenut kenttäoikeuksia, vaan sodan ja rauhan aikana toimivan sotaoikeuden ja poikkeusoloja varten pikaoikeuden. Viisijäsenisen pikaoikeuden antama ankarin mahdollinen tuomio oli [[kuolemanrangaistus]], mutta asian käsittelyn tuli olla julkista ja tuomiosta täytyi olla mahdollisuus valittaa. Sisällissodan aikaiset kenttäoikeudet eivät täyttäneet tällaisia ehtoja.<ref name="Tikka" /> Sisällissodan kenttäoikeudet eivät noudattaneet oikeudenkäymiskaarta eivätkä mainittavasti tavallisten [[tuomioistuin\|oikeusistuinten]] toiminnasta säädettyjä muotoja. Yksi mahdollisuus olisi ollut soveltaa [[Suomen suuriruhtinaskunta\|Suomen suuriruhtinaskunnalle]] 1909 annettuja sotatila-asetuksia. Niiden mukaan olisi voitu käyttää Venäjän sotaväen rikoslakia tuomittaessa siviiliväestöä kenttäoikeuksissa. Suomessa tällaisia [[säädös\|säädöksiä]] pidettiin yleisesti laittomasti annettuina eivätkä [[juristi\|lakimiehet]] katsoneet voivansa niitä soveltaa.<ref name="Tikka" /> Rivi 14: Kapinallisten hallituksesta käytettiin nimitystä [[Suomen kansanvaltuuskunta\|kansanvaltuuskunta]]. Sen virallinen kanta oli, että vallankumouksen vastustajien tutkiminen ja tuomitseminen kuului jokaiseen kuntaan perustetulle alioikeudelle, jota he kutsuivat [[vallankumousoikeus\|vallankumousoikeudeksi]]. Kuolemanrangaistuksen käytön kansanvaltuuskunta kielsi tykkänään eikä se virallisesti antanut [[punakaarti\|punakaarteille]] mitään määräyksiä vastustajiin kohdistetuista rangaistuksista.<ref name="Tikka" /> Sekä punaisten että valkoisten vastustajiinsa kohdistamia rankaisutoimia on pidetty mielivaltana, sillä ne eivät perustuneet kumottuihin tai ~~voimassaoleviin~~voimassa oleviin säädöksiin, eivätkä [[Vaasan senaatti\|Vaasan senaatin]] tai kansanvaltuuskunnan antamiin [[asetus\|asetuksiin]]. Sisällissodan aikaiset kenttäoikeudet eivät olleet oikeuksia nimityksen [[oikeustiede\|juridisessa]] merkityksessä, mutta sosiaalisessa merkityksessä ne toki täyttivät oikeusistuimen tunnusmerkit. Varsinkin tavalliset ihmiset mielsivät ne sota-aikaan kuuluviksi oikeusistuimiksi.<ref name="Tikka" /> == Katso myös ==

Ero sivun ”Kenttäoikeus” versioiden välillä