Ero sivun ”Vladimir Markov” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ipr1 (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
p typo
Rivi 23:
Synnyinmaansa Suomen tehtävät Markovilla alkoivat vuoden 1909 lopulla, kun hänet [[13. marraskuuta]] [[1909]] nimitettiin [[Suomen senaatti|Suomen keisarillisen senaatin]] talousosaston varapuheenjohtajaksi eli käytännössä [[Suomen pääministeri|pääministeri]]ksi. Kuukauden kuluttua senaattorinimityksestä hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi. Taustana senaattorinimitykselle oli Suomen poliittisten puolueiden ja Stolypinin johtaman Venäjän hallituksen ristiriidat, jonka vuoksi suomalaista poliittista hallitusta ei saatu muodostettua. Keisari [[Nikolai II]] päätyi silloisen ministerivaltiosihteerin [[August Langhoff]]in ehdotuksesta suomalaisten Venäjällä toimineiden sotilaiden senaattoreiksi nimittämiseen. [[Markovin senaatti]] sai suomalaisten taholta pilkkanimiksi "sapelisenaatti" tai "amiraalisenaatti". Samaan aikaan Markovin senaattinimityksen kanssa kenraalikuvernööriksi nimitettiin kenraaliluutnantti [[Franz Albert Aleksandrovitš Seyn|A.F.Seyn]], joka johti Suomen venäläistämistä tarmokkaasti.
 
Venäläistämispolitiikka kiristyi kaiken aikaa, ja ministerivaltiosihteeri Langhoff ei katsonut voivansa enää hoitaa tehtäväänsä ja halusi eron. Tässä yhteydessä Vladimir Markovista tuli [[ministerivaltiosihteeri]] [[21. huhtikuuta]] [[1913]] alkaen.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Laati, Iisakki | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1951 | Vuosi = 1950 | Sivu = 138 | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Julkaisupaikka = Helsinki}}</ref> Markov oli tehtävässäääntehtävässään Suomen autonomian murentajia ja venäläistämispolitiikan toteuttajia Pietarissa keisarin lähipiirissä. Markovin ura päättyi [[15. maaliskuuta]] [[1917]] jälkeen, kun Venäjän keisarikunta luhistui.
 
Markov vangittiin entisen vallan edustajana, ja hän päätyi myöhemmin [[bolševikit|bolševikkien]] käsiin. Eräiden tietojen mukaan hän kuoli [[Kresty]]n vankilassa Pietarissa elokuussa 1919 nälkiintyneenä, kidutettuna ja mielenvikaisena.<ref>[http://www.kansallisbiografia.fi/kenraalit/?gid=271 Markoff, Vladimir Ivanovitš] Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809-1917</ref><ref>{{Kansallisbiografia|nimi=Markoff, Vladimir Ivanovitsh|tekijä=Arto Luukkanen ja Matti Klinge|id=3549|ajankohta=20.4.2000}}</ref>