Ero sivun ”Mauri Sariola” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
Htm (keskustelu | muokkaukset) Hylättiin viimeisimmät 3 tekstimuutosta (tehnyt 84.249.136.137) ja palautettiin versio 17719490, jonka on tehnyt 84.249.136.137: lisäyksiä, ei lähteitä |
||
Rivi 39:
=== Aika sodan jälkeen ===
Sariola palkattiin [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]] oikeussalitoimittajaksi alkuvuodesta 1956. Sitä ennen hän oli tehnyt sekalaisia töitä muun muassa tietyömaalla, tukkimetsässä, epäpätevänä kansakoulunopettajana Pohjois-Suomessa sekä pankissa ja vakuutusyhtiössä Helsingissä.<ref>Parempi kertarutina 1986, s. 86</ref>
Vuosina 1954–1955 Sariola toimi opettajana Pudasjärven [[Pisteen koulu]]lla Simo-Auli Arran nimelle tekaistuin paperein, tarkoituksena tehdä lehtiartikkeli mahdollisuudesta päästä väärin paperein opettajaksi. Innoittajana tähän olivat lehtimiehet [[Matti Jämsä]] sekä [[Veikko Ennala]]. Käytetty tekonimi oli [[anagrammi]] hänen omasta nimestään. Sariola sai kiitettävää palautetta niin koululaisilta kuin heidän vanhemmiltaan.
Sariola kuoli [[sappikivi]]leikkauksen yhteydessä tulleeseen [[sairaalabakteeri]]in. Hänet on haudattu sukuhautaan Hattulan uuden kirkon hautausmaalle. Kuoleman jälkeen [[Reijo Ikävalko]] toimitti Sariolan [[Mauri Sariolan päiväkirjat|päiväkirjoista kaksi kokoelmaa]]. Ritva Sarkola ja [[Raimo Jokisalmi]] julkaisivat vuonna 2005 Sariolasta romaanimuotoisen elämäkerran ''Mauri Sariola. Aika velikulta'', joka ulottuu vuoteen 1968 asti. Elämäkerrassa on runsaasti päiväkirjojen tekstiä hieman muokattuna.▼
Sariola myös suomensi kymmenkunta englanninkielistä romaania, muun muassa [[Erle Stanley Gardner]]in kirjat ''Vaaralliset Valokuvat'' (Gummerus 1959, Salama-sarja 64) ja ''Tyttö pelikasinolla'' (Gummerus 1962, Salama-sarja 102, kääntäjä ilmeisesti veroteknisistä syistä ”Anja Sariola”) sekä [[Quentin Patrick]]in kirjan ''Syyllisyyden varjo'' (Gummerus 1959, Salama-sarja 97).
Sariola kuoli [[sappikivi]]leikkauksen yhteydessä tulleeseen [[sairaalabakteeri]]in. Hänet on haudattu sukuhautaan Hattulan uuden kirkon hautausmaalle.
▲
=== Harrastukset ja perhe ===
Mauri Sariolan harrastuksiin kuuluivat muun muassa [[šakki]], historia, tietokilpailut ja matkailu sekä intohimoihin uhkapelit, lotto,
Sariola oli naimisissa kahdesti. Vuonna 1956 Anja Karjalaisen (1932–1996) kanssa solmittu avioliitto päättyi eroon 1970. Sariolan kaikki kolme lasta ovat tästä avioliitosta: Jukka (1956), Merja (1959) ja Kaisa (1964). Vuonna 1970 Mauri Sariola solmi avioliiton tullivirkailija Tuula Korpelan (s. 1941) kanssa.
==Kirjailijakuva==
Rivi 70 ⟶ 78:
== Huomionosoitukset ==
Jatkosodan muistomitali, Panssaridivisioonan muistoristi, Sininen risti, Eljas Erkon stipendi ja opintomatka Englantiin 1959. Suomen Rikospoliisien Liiton tunnustuspalkinto 1961, Gummerus Kustannus Oy:n tunnustuspalkinto poliisiromaanituotannosta 1961, [[Suomen Kulttuurirahasto]]n apuraha 1960, Gummerus Kustannus Oy:n apuraha 1961, K. J. Gummerus Oy:n erikoispalkinto 1964, (Grand) Prix du roman d’Adventures, Ranska, teoksen ”Lavean tien laki” ranskankielisestä versiosta 1969, [[Jenny ja Antti Wihurin rahasto|Wihurin säätiön]] apuraha 1975, Gummeruksen [[Kaarlen palkinto|Kaarlen päivän palkinto]] tammikuussa 1979, Uuden Kirjakerhon tunnustuspalkinto keväällä 1979, Valtion yksivuotinen apuraha, ensi kertaa viihdekirjailijalle 1979. Opetusministeriön myöntämä Valtion taiteilijaosaeläke tunnustuksena taiteellisista ansioista kesällä 1985.▼
▲[[Jenny ja Antti Wihurin rahasto|Wihurin säätiön]] apuraha 1975, Gummeruksen [[Kaarlen palkinto|Kaarlen päivän palkinto]] tammikuussa 1979, Uuden Kirjakerhon tunnustuspalkinto keväällä 1979, Valtion yksivuotinen apuraha, ensi kertaa viihdekirjailijalle 1979. Opetusministeriön myöntämä Valtion taiteilijaosaeläke tunnustuksena taiteellisista ansioista kesällä 1985.
==Mauri Sariolan tuotanto==
| |||