Ero sivun ”Suistamo” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Olinpas hätäinen...
Rivi 59:
Suistamon kirkonkylään sijoitettiin talvisodan aikana IV armeijakunnan esikunta. Se houkutteli osaltaan puna-armeijan ilmavoimia pommittamaan aluetta. Kun suomalaiset saivat Värtsilään uutta lentokalustoa, voitiin neuvostokoneiden lentoja ruveta häiritsemään. Koko seudun suurin ilmataistelu käytiin 13.2. 1940. Gladiatoreilla lentänyt Lentolaivue 26 pudotti sen aikana kahdeksan neuvostokonetta. Taistelussa putosi kuitenkin myös kaksi vapaaehtoisten tanskalaisten ohjaamaa suomalaiskonetta. Toinen tanskalainen kuoli.
 
Suomalaiset valtasivat alueensa takaisin kesällä 1941. Pitäjän alueen kovimmat taistelut käytiin 13.- 15.7. Jalovaarassa. Puna-armeija puolusti tiukasti kylää, koska sen nopea menetys olisi vaarantanut venäläisjoukkojen vetäytymisen Jänisjärven rantaa pitkin Soanlahdelta Suistamon kirkonkylän suuntaan. Taistelussa kaatui ainakin 24 suomalaista ja 110 venäläistä. Suistamo jouduttiin luovuttamaan uudelleen Neuvostoliitolle jatkosodan päätyttyä syyskuussa 1944 ja lopullisesti Pariisin rauhansopimuksessa helmikuussa 1947. Jatkosodan evakuoinnit tehtiin pääasiassa heinäkuun alkupuolella 1944. Viimeiset työvelvolliset sadonkorjaajat poistuivat vasta 21.9. Evakuointikuntina olivat Kauhava ja Lapua. Jonkun verran suistamolaisia jäi näille alueille. Väestön siirrot tapahtuivat kuitenkin edelleen pääasiassa [[Iisalmi|Iisalmelle]] ja sen ympäristöön, Kiuruvedelle, Lapinlahdelle, Pielavedelle, Keiteleelle, Vieremälle ja Pohjois-Karjalaan. Myöhemmin on paljon suistamolaisia ja heidän jälkeläisiään muuttanut oma-aloitteisesti pääkaupunkiseudulle.
 
Alue määriteltiin Neuvostoliiton rajavyöhykkeeksi, jonne pääsy oli kielletty ulkomaalaisilta aina 1990-luvun vaihteeseen saakka. Kirkonkylän sijasta keskuspaikaksi muodostui Leppäsyrjä, jonne perustettiin suuri karjasovhoosi. Suojärven piiriin liitetty Suistamo on nykyisin osa Venäjään kuuluvaa Karjalan tasavaltaa. Neuvostoliitto asutti sen kylät, mutta 1960-luvun maatalousuudistuksessa pääosa niistä todettiin perspektiivittömiksi ja hävitettiin. Seudusta tuli puunjalostusteollisuuden raaka-ainealuetta. Asutusta jätettiin pitäjän eteläosien kyliin Petroskoihin johtavien rauta- ja maanteiden varsille.