Ero sivun ”Luontaislääkintä” versioiden välillä

Fytoterapiassa eli kasvilääkinnässä käytetään yleensä mietoja rohdoskasveja tai niiden osia kokonaisina. Esimerkiksi valkosipulilla, inkiväärillä, reunuspäivänkakkaralla, piparmintulla ja mintulla on tutkitusti terveydellisiä vaikutuksia.<ref>Castleman, Michael: ”Terveyskasvit”, s. 12–13. Otava, Helsinki 2000. (Alkuteos ''The Healing Herbs – The Ultimate Guide to the Curative Power of Nature's Medicines''. 1991.)</ref> Lääkekasvien käyttö fytoterapiassa eroaa lääketieteestä siinä, että lääketieteellisiä kasviperäisiä lääkkeitä varten pyritään eristämään vaikuttavia ainesosia yleensä voimakkaista rohdoskasveista. Noin neljäsosa maailmassa käytössä olevista lääketieteellisistä lääkkeistä on valmistettu perinteisistä lääkekasveista.<ref name="WHOf"/> Kasvien kemiallisia aineita ja niiden vaikutuksia tutkitaan farmakognosian tieteenhaarassa.<ref>Hiltunen, Raimo & Holm, Yvonne: ”Luonnonlääkkeet”. Helsingin yliopisto, Helsinki 1994.</ref><ref>Saarinen, Saana: ”Sanasto”, s. 162 . Teoksessa Saarinen, Saana (toim.): ”Täydentävät vaihtoehdot terveydenhoidossa”, s. 157–197.</ref>

 

 

[[Mäkikuisma]]n on todettu olevan lievän ja keskivaikean depression masennuksen hoidossa tehokkaampi kuin lumelääke ja yhtä tehokas kuin pienet annokset trisyklisiä masennuslääkkeitä. Sillä voi olla myös hankalia yhteisvaikutuksia muiden lääkeaineiden kanssa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00108 | Nimeke = Mäkikuisma| Tekijä = Matti O. Huttunen| Tiedostomuoto = | Selite = Artikkelin tunnus: lam00108 (014.001)| Julkaisu = Terveyskirjasto| Ajankohta =23.7.2008 | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Kustannus Oy Duodecim | Viitattu = 9.2.2010 | Kieli = }}</ref>