Ero sivun ”Felix Mendelssohn Bartholdy” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 32:
Mendelssohn jatkoi kapellimestarin tehtäviään [[Leipzigin Gewandhausorkesteri|Gewandhausissa]], jonka orkesterin johtohahmoja oli maineikas viulisti Ferdinand David. Hänestä tuli Mendelssohnin hyvä ystävä. David innoitti Mendelssohnia säveltämään viulukonserttonsa (opus 64) vuonna 1844. Viulukonsertto on nykyään yksi säveltäjän useimmin esitetyistä teoksista. Muita myöhäisen kauden teoksia ovat pianomuunnelmateos ''Variations sérieuses'' (1841), kuusi urkusonaattia (1844–1845) sekä suuri oratorio ''[[Elias (oratorio)|Elias]]'', joka sai ensiesityksensä [[Birmingham]]issa vuonna 1846 ja jossa Mendelssohn antaa kaikkensa dramaattisesta ja romanttisesta puolestaan. Teos on Händelin ja Haydnin oratorioiden rinnalla tunnetuin teos lajissaan.
Viimeisinä elinvuosinaan Mendelssohn kärsi jatkuvan matkustamisen ja ylitöiden aiheuttamasta liikarasituksesta. Kun Fanny kuoli veljensä oratorion harjoituksissa toukokuussa 1847, Mendelssohn masentui syvästi. Hän kärsi värinä- ja päänsärkykohtauksista, ja kuoli [[Sydäninfarkti|sydänkohtaukseen]] marraskuussa 1847 Leipzigissä, [[Saksin kuningaskunta|Saksin kuningaskunnassa]] vain 38-vuotiaana. Häntä suremaan jäi erityisesti Robert Schumann, joka oli nähnyt hänessä mahdollisen Beethovenin seuraajan.
== Musiikki ==
| |||