Ero sivun ”Konbaung-dynastia” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 47:
Dynastian kolmas kuningas [[Hsinbyushin]] teki uuden sotaretken Ayutthayaa vastaan vuonna 1764 ja [[Ayutthaya]]n kaupunki tuhottiin vuonna 1767. Burmalaisvalta Thaimaassa ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Hsinbyushinin valtakaudella burmalaisten onnistui myös voittaa kaikkiaan kolme kiinalaisten tekemää sotaretkeä Burmaan. Kuudes dynastian kuningas [[Bodawpaya]] teki uusia tosin epäonnistuneita sotaretkiä Thaimaahan ja siirsi maansa pääkaupungin [[Amarapura]]an.<ref name="brit" /> Dynastian hallitsijat siirtelivät pääkaupunkiaan useaan otteeseen [[Ava]]n ja Amarapuran välillä. Tappioista Thaimaassa huolimatta burmalaisten onnistui levittäytyä länteen. [[Arakan]] vallattiin vuonna 1784 ja [[Assam]] vuonna 1816. Länteen levittäytyessään Burman hallitsijat kohtasivat [[Intian niemimaa]]ta hallinneet [[Yhdistynyt kuningaskunta|britit]].<ref name="s. 98" />
 
Burmalaiset ja britit ajautuivat pian kahnauksiin keskenään ja yhteenotot johtivat kaikkiaan kolmeen niin sanottuun anglo–burmalaiseen sotaan, jotka johtivat ensin alueiden menetykseen ja lopulta itsenäisen burmalaisen kuningaskunnan päättymiseen. [[Ensimmäinen anglo–burmalainen sota]] käytiin vuosina 1824–1826 ja burmalaiset menettivät sen tuloksena Arakanin briteille. [[Toinen anglo–burmalainen sota]] käytiin vuosina 1852–1853 ja sen myötä menetettiin puolestaan [[Pegu]] eli Ala-Burma.<ref name="vaw">{{Kirjaviite | Tekijä = Harold E. Raugh, Jr | Nimeke = The Victorians at war, 1815–1914: an encyclopedia of British military history | Vuosi = 2004 | Luku = | Sivu = 66-71 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = ABC-CLIO | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 1-57607-926-0 | Kieli = {{en}} }}</ref> Toinen sota oli päättynyt kuningas [[Mindon]]in valtaannousuun. Mindon pyrki uudistamaan vielä [[Iravadi]]-joen pohjoisosat käsittänyttä kuningaskuntaansa. Maan uudeksi pääkaupungiksi perustettiin Mandalay vuonna 1856 ja kaupunki kehittyi viimeiseksi Burman suuruuden symboliksi, jonka liepeille perustettiin ase-, tekstiili- ja terästeollisuutta. Maahan kutsuttiin myös teknikkoja [[ranska]]sta ja [[italia]]sta, jaminkä lisäksi burmalaisia lähetystöjä vieraili länsimaissa tunnustuksen saamiseksi Burman itsenäisyydelle. Mindonin seuraaja [[Thibaw]] oli kuitenkin huomattavasti isäänsä heikompi. Epäonnistunut diplomatia brittien kanssa johti [[Kolmas anglo–burmalainen sota|kolmanteen ja viimeiseen anglo–burmalaiseen]] sotaan vuonna 1885. Thibaw jäi brittien vangiksi ja hänet karkotettiin brittien hallitsemaan Intiaan. Lainsäädännöllisesti Burma liitettiin [[brittiläinen Intia|brittiläiseen Intiaan]] vuonna 1897.<ref name="s. 158">Horn ja Miettinen 2000, s. 158</ref>
 
Brittihallinto Burmassa kohtasi vastustusta. Esimerkiksi [[Saya San]] johti vielä 1930-luvun alussa brittien vastaista talonpoikaiskapinaa julistautuen uudeksi Burman kuninkaaksi. Brittihallinnon onnistui kuitenkin kukistaa kapina.<ref name="s. 165-166">Horn ja Miettinen 2000, s. 165-166</ref> Myöhemmät burmalaiset kansallismieliset saivat vaikutteita Saya Sanin kapinasta, mutta he pitivät parempana vaihtoehtona Burman itsenäisyydelle nykyaikaisempaa yhteiskuntajärjestelmää.<ref name="dic">{{Kirjaviite | Tekijä = Donald M. Seekins | Nimeke = Historical dictionary of Burma (Myanmar) | Vuosi = 2006 | Luku = | Sivu = 392-393 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Scarecrow Press | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 978-0-8108-5476-5 | Kieli = {{en}} }}</ref> Burma itsenäistyi uudelleen 4. tammikuuta 1948.<ref>Horn ja Miettinen 2000, s. 173</ref>