Ero sivun ”Rooman valtakunta” versioiden välillä

Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt Capitoivo) ja palautettiin versio 17665286, jonka on tehnyt Crt: tulee turhan pitkä virke
p
(Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt Capitoivo) ja palautettiin versio 17665286, jonka on tehnyt Crt: tulee turhan pitkä virke)
Roomassa oli kriisikaudella yli 35 eri hallitsijaa. Useimmat näistä olivat sotapäälliköitä, jotka olivat nousseet keisarin asemaan sotaväen tuella ja saivat vallan joko koko valtakunnassa tai jossakin sen osassa. Lähes kaikki tämän ajan keisarit kuitenkin murhattiin tai he kuolivat taistelussa yleensä vain muutaman vuoden kuluttua valtaan pääsystään; ainoana poikkeuksena [[Claudius Gothicus]], joka kuoli kulkutautiin. Politiikan lisäksi kriisiytyi myös talous. Toisaalta ilmeni myös monia muita ongelmia, kuten levottomuuksia, tauteja ja sisällissotia. Sisäiset levottomuudet ilmenivät esimerkiksi [[separatismi|separatistisina]] pyrkimyksinä. Lännessä niin sanotun [[Gallian keisarikunta|Gallian keisarikunnan]] perustanut [[Postumus]] ja idässä kuningatar [[Zenobia]] pyrkivät kumpikin saavuttamaan itsenäisyyttä keskushallinnosta.<ref>Castrén, Pietilä-Castrén: ''Antiikin käsikirja''. Hakusanat Gallia, Zenobia, Postumus</ref>
 
Aiemmassa vaiheessa armeija oli pyritty siirtämään kauemmas valtakeskuksista, mikä vakautti valtiota,. nytNyt armeija palasi vallan keskiöön ja dominoi koko yhteiskuntaa. Se myös kasvoi merkittävästi. Armeija alkoi värvätä ulkopuolisia, etenkin [[germaanit|germaaneja]]. Raja-alueiden siirtokunnat autioituivat monin paikoin.
 
200-luvulla imperiumi koki myös ensimmäiset vakavat sotilaalliset tappionsa vuosisatoihin. Germaanit ryöstelivät monin paikoin, [[gootit]] voittivat [[Decius|Deciuksen]], ja [[Persia]] nousi Rooman kilpailijaksi. Keisari [[Valerianus]] joutui [[Persia]]n kuninkaan [[Sapor I]]:n vangiksi. Tarinan mukaan hänet nyljettiin.<ref>Castrén, Pietilä-Castrén: ''Antiikin käsikirja''. Hakusanat Decius, Valerianus</ref><ref name="MHP/160"/>
31 094

muokkausta