Ero sivun ”Unkarin kansannousu” versioiden välillä

==Tausta==

===Kommunismi Unkarissa===

[[Puna-armeija]] oli miehittänyt [[Toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]] [[Natsi-Saksa|Saksan]] rinnalla taistelleen [[Unkarin kuningaskunta|Unkarin]] vuosien 1944 ja 1945 aikana.<ref>Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 234-235</ref> Taistelujen päätyttyä Unkarissa järjestettiin vapaat vaalit syksyllä vuonna 1945, jonka voittaja oli 57&nbsp;% äänistä saanut [[Unkarin pientalonpoikien puolue]]. [[Unkarin kommunistinen puolue|Unkarin kommunistisen puolue]]en kannatus oli vain 17&nbsp;%. Myöhemmin presidentiksi valitun [[Zoltán Tildy]]n uusi hallitus ei kuitenkaan voinut toimia vapaasti. Vasemmisto sai merkittäviä tehtäviä hallituksesta. Kommunistien [[Mátyás Rákosi]] ja sosiaalidemokraattien [[Árpád Szakasits]] saivat valtioministerin salkun. Kommunistien [[Imre Nagy]] nousi vaikutusvaltaiseen sisäministerin asemaan [[Unkarin valvontakomissio|valvontakomission]] painostuksesta. Uusi hallitus lakkautti Unkarin kuningaskunnan 1. helmikuuta 1946 ja Unkarista tuli tasavalta.<ref>Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 244</ref> Maaliskuussa vasemmistopuolueet loivat vasemmistoblokin, joka alkoi vaatia virkakoneiston puhdistuksia taantumuksellisista aineksista. Unkarin pientalonpoikien puolue joutui erottamaan porvarillisia kansanedustajiaan ja niin sanottujen B-listojen kautta erotettiin viroistaan 60&nbsp;000 henkilöä. Unkarin pientalonpoikien puolue menetti puhdistuksissa vähäisetkin yhteytensä armeijaan ja poliisiin.<ref>Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 245-246</ref> Vasemmiston hyökkäys pientalonpoikien puoluetta vastaan jatkui joulukuussa 1946, jolloin kommunistien hallitsema turvallisuuspoliisi ilmoitti paljastaneensa tasavallan vastaisen "salaliiton", johon liitettiin tutkinnoissa henkilöitä Unkarin pientalonpojista ja Talonpoikaisliitosta. Pidätetyksi päätyi esimerkiksi Talonpoikaisliiton [[Béla Kovács]]. Presidentti Zoltán Tildy ja pääministeri [[Ferenc Nagy]] olivat lähes aina valmiita sopimuksiin vasemmiston kanssa ja hallitusyhteistyön jatkuminen alkoi jakaa puolueen kannattajakuntaa.<ref>Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 251-253</ref>