Ero sivun ”Yttrium” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Aiheesta muualla |
Jni (keskustelu | muokkaukset) p hs.fi lähde arkistoitu |
||
Rivi 69:
Gadolin ja Ekeberg eivät huomanneet, että heidän ensimmäiset analyysinsa mineraalinäytteestä olivat virheellisiä. Aine, jota kumpikin piti alumiinioksidia, olikin itse asiassa [[Berylliumoksidi|berylliumoksidia]]. [[Beryllium]]in löysikin virallisesti ranskalainen kemisti [[Louis Nicolas Vauquelin]] vuonna [[1798]]. Myöhemmin Ekeberg vahvisti, että heidän tutkimassaan näytteessä olikin alumiinioksidin tilalla berylliumoksidia.
Yttriumin löytö merkitsi kuitenkin alkusysäystä muiden harvinaisten maametallien etsimiselle, sillä vuonna [[1843]] [[Carl Gustav Mosander|C. G. Mosander]] huomasi, ettei Gadolinin löytö ollut puhdas aine vaan seos. Yttriumoksidin lisäksi näyte sisälsi harvinaisten maametallien oksideja. Mosander itse löysi [[terbium]]in ja [[erbium]]in. Myöhemmin todettiin, että myöskään Mosanderin löytämät aineet eivät olleet puhtaita, vaan niistä löytyi vielä kuutta muuta eri alkuainetta: [[ytterbium]], [[skandium]], [[tulium]], [[holmium]], [[dysprosium]] ja [[lutetium]]. Nämä metallit löydettiin erikseen myöhempinä vuosina.<ref name="HS">{{verkkoviite | Osoite = http://www2.hs.fi/extrat/teemasivut/tiedeluonto/alkuaineet/39.html | Nimeke = Suomalaisten ikioma alkuaine | Tekijä = Johanna Mannila | Arkisto = https://web.archive.org/web/20150929060630/http://www2.hs.fi/extrat/teemasivut/tiedeluonto/alkuaineet/39.html | Julkaisija = Helsingin
Johan Gadolinia pidetään kuitenkin henkilönä, joka ensimmäisenä löysi yttrium alkuaineen. Hän myös on ainoa [[Suomalaiset|suomalainen]], joka on ensimmäisenä maailmassa löytänyt uuden alkuaineen.
| |||