Ero sivun ”Aimo Aaltonen” versioiden välillä

358 merkkiä lisätty ,  1 vuosi sitten
[[Jatkosota|Jatkosodan]] päätyttyä Aaltonen vapautui, ja hänet valittiin laillistetun SKP:n puheenjohtajaksi ja sen äänenkannattaja [[Kommunisti (SKP:n äänenkannattaja)|Kommunistin]] päätoimittajaksi. Hän siirtyi kuitenkin jo seuraavana vuonna [[Valpo|Valtiollisen poliisin]] (Valpo) apulaispäälliköksi. ”Punaisen Valpon” päällikkönä toimi lakitieteen tohtori [[Otto Brusiin]], mutta Aaltonen oli sen todellinen "vahva mies". Aaltosen johdolla Valpo kohdisti tarkkailunsa porvareihin ja oikeistososialidemokraatteihin, joiden piirissä Valposta tuli yhtä vihattu kuin ”valkoinen Valpo” ja sen edeltäjä [[Etsivä keskuspoliisi]] olivat olleet kommunistien keskuudessa. Esimiehensä, sisäministeri [[Yrjö Leino]]n kanssa Aaltonen tuli kuitenkin toimeen melko huonosti.<ref>Veikko Huttunen: ''Kansakunnan historia 7: täysi-ikäinen kansakunta'', s. 265. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1974. ISBN 951-0-06296-0.</ref> Hänet valittiin myös eduskuntaan [[Turun eteläinen vaalipiiri|Turun eteläisestä vaalipiiri]]stä 1945. [[Sisäasiainministeriö]]n valvontaosaston päällikkönä Aaltonen toimi vuoden (1947–1948) ennen paluutaan SKP:n puheenjohtajaksi. Aaltonen avioitui vuonna 1946 Vieno Ristellin kanssa.<ref>[https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/910209.aspx Aimo Aaltonen.] Eduskunta. Viitattu 7.10.2016.</ref>
 
Aaltonen joutui lähtemään Valpon apulaispäällikön paikalta vuonna 1947. [[Kokoomus|Kokoomuksen]] eduskuntaryhmän puheenjohtaja [[Arvo Salminen]] oli jo syksyllä 1945 tehnyt eduskuntakyselyn Valpon pidättämien henkilöiden saamasta kohtelusta. Toisaalta [[valvontakomissio]] oli ilmaissut tyytymättömyytensä Valpon kömpelöihin menettelytapoihin ja toiminnan tehottomuuteen. Joukko oikeistolaisia ylioppilaita oli vappuna 1946 muun muassa häirinnyt työväen vappujuhlia ja heittänyt suuren kiven valvontakomission päämajan [[Hotelli Torni]]n seinään, minkä vuoksi valvontakomissio arvosteli Valpoa sille kuuluvien tehtävien laiminlyönnistä ja vaati siltä kovempia otteita neuvostovastaisen propagandan tukahduttamiseksi.<ref>Huttunen 1974, s. 269.</ref>
 
[[Arvo Tuominen|Arvo "Poika" Tuominen]] kirjoittaa teoksessaan ''[[Kremlin kellot]]'', että Aaltonen sopi paitsi luonteensa myös koulutuksensa puolesta paremmin Valpon päälliköksi kuin puolueen puheenjohtajaksi. Samoin hän sanoo [[Yrjö Sirola]]n antaneen myös Aaltoselle, kuten suurelle osalle muutakin myöhempää suomalaista kommunistijohtoa, äärimmäisen huonon lopputodistuksen [[Lenin-koulu]]sta, jonka suomalaisen sektorin pääopettaja Sirola oli.<ref>Tuominen, Arvo: Kremlin kellot, kuvaliite ja luku '''Moskovan Lenin-koulussa</ref>
42 487

muokkausta