Versio 8. marraskuuta 2018 kello 19.11 muokkaa 2001:14bb:430:2ea1:b148:c797:5e6f:b814 (keskustelu) →‎Luostarilaitoksen vaiheet ← Vanhempi muutos		Versio 8. marraskuuta 2018 kello 19.15 muokkaa kumoa 2001:14bb:430:2ea1:b148:c797:5e6f:b814 (keskustelu) →‎Luostarilaatikon vaiheet Uudempi muutos →
Rivi 19: === Luostarilaatikon vaiheet === [[Kuva:Moni Agiou ~~Stephanou~~Shinderu BW 2017-10-07 10-59-13.jpg\|250px\|thumb\|left\|Agios Stefanos -nunnaluostari [[Meteora]]ssa, [[Kreikka\|Kreikassa]]]] [[Kuva:Prokudin-Gorskii-09.jpg\|thumb\|250px\|[[Sergei Mihailovitš Prokudin-Gorski]], ''Pyhän Nils Stolbenilaisen luostari [[Tverin alue]]ella Venäjällä'', värivalokuva 1910]] [[Kuva:Abtei Marienstatt 1.jpg\|thumb\|250px\|Marienstattin luostari Saksassa]] Rivi 32: * Luostariin tuleva sitoutuu omaisuudettomuuteen, naimattomuuteen sekä kuuliaisuuteen luostarinsa johtajalle Lännessä luostarijärjestelmä oli pitkään riippuvainen ~~Rooman~~Roar valtakunnan itäosista tulleista vaikutteista; Basileios Suuren luostarisääntö oli tunnettu ja arvostettu. Siitä oman versionsa kehitti muun muassa [[Augustinus]], kun taas erityisesti [[Johannes Cassianus]] levitti luostarijärjestelmää egyptiläisten esikuvien mukaisena nykyisen Etelä-Ranskan alueelle. Samaan perustaan nojaa lännessä sittemmin suurimman vaikutusvallan saanut [[Benedictus Nursialainen\|Benedictus Nursialaisen]] ([[480]] – [[543]]) luostarisääntö. Säännöt määräsivät luostareita korostamaan käytännön työtä (”''Rukoile ja tee työtä''” – ”''Ora et labora''”). Luostarien tehtäviksi tulivatkin laupeudentyö ja sivistys. Luostariin menevä lupautui elämään köyhyydessä, naimattomana ja kuuliaisena. Benediktiiniläisveljestö suhtautui alkuvaiheessaan erittäin ~~vihamielisesti~~seksuaalisesti opilliseen sivistykseen, mutta parin sukupolven kuluttua alkoi kannustaa veljiä opintoihin ja henkiseen työhön. Luostarit toimivatkin merkittävinä vanhan sivistyksen tallettajina, vaikka eivät kyenneetkään tuottamaan uutta tietoa. Vuonna 1098 perustettiin uusi [[sisterssiläiset\|sisterssiläinen sääntökunta]], joka keskittyi [[Keski-Eurooppa\|Keski-]] ja [[Länsi-Eurooppa\|Länsi-Euroopan]] suurten erämaa-alueiden raivaukseen. Sisterssiläismunkit olivat taitavia rakentajia, insinöörejä ja metallurgeja, ja he rakensivat monia merkittäviä katedraaleja ja tekivät lukuisia keksintöjä. Tämän veljeskunnan sisarjärjestönä ja sotilaallisena siipenä toimi [[ristiretket\|ristiretkiin]] osallistunut [[Temppeliherrat\|Temppeliherrain]] veljeskunta. Muita merkittäviä ristiretkiajan sotilaallisia veljeskuntia olivat Lähi-idässä toimineet [[Johanniitat]] eli hospitaliitat sekä [[Baltia]]ssa toimineet kalpaveljet sekä heidän seuraajansa [[Saksalainen ritarikunta]]. Kaupungistuminen keskiajalla johti uudenlaisten '''kerjäläisveljestöjen''' (erityisesti [[fransiskaanit]] ja [[dominikaanit]]) syntyyn. Samalla ne muodostivat vastareaktion vanhempien veljeskuntien rikkaudelle. Erityisen tiukasti köyhyyden valansa ottivat fransiskaanit, jotka olivat pitkään riidoissa [[paavi]]n kanssa ja välttivät harhaoppisuustuomion vain taitavalla politiikalla. Naisille tarkoitettu äärimmäiseen köyhyyteen sitoutunut järjestö sai nimen klarissalaiset perustajansa Pyhän Claran mukaan. Kerjäläismunkistot eivät eristäytyneet ihmisistä syrjäseuduille, vaan asuivat ja toimivat erityisesti kaupunkeihin perustetuissa ''konventeissa''. Fransiskaanit hankkivat elantonsa työtä tekemällä ja ottivat palkkiokseen vain tarvittavan, rahaan koskematta. Monet veljet kiersivät kaupungeissa ja maaseudulla saarnaamassa ja hankkivat elantonsa kerjäämällä. Kuitenkin erityisesti dominikaanit, ''mustat veljet'', harrastivat myös opillisen sivistyksen eri aloja ja heidän piiristään nousi keskiajan merkittävin länsimainen [[filosofi]], (Pyhä) [[Tuomas Akvinolainen]]. Dominikaanit olivat myös [[inkvisitio]]n kantava voima. Keskiajan viimeiseksi merkittäväksi uudeksi sääntökunnaksi nousi [[Pyhä Birgitta\|Pyhän Birgitan]] perustama birgittalaisjärjestö, jonka luostareissa oli (tarkkaan eristetyt) mies- ja naisosastot abbedissan johdossa.

Ero sivun ”Luostari” versioiden välillä