|
| nimi = Kipparikvartetti
| logo =
| logon leveys = 200px
| aloitusvuosi = 1950
| lopetusvuosi = 1983
| kuva = Kipparikvartetti-1952.jpg
| leveys =
| kuvateksti = 1952
| oma väri =
| tyylisuunta =
| levy-yhtiö = {{Yhtye/tietorivi|[[Warner Music Finland]]}}
}}
'''Kipparikvartetti''' oli [[Harry Bergström]]in kokoama [[Suomi|suomalainen]] [[lauluyhtye]].<ref>''Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 3'', s. 431. Helsinki 1978. ISBN 951-1-04553-9</ref>
==Historia==
Yhtye sai alkunsa vuonna [[1950]], kun miehiäneljää iskelmälaulajaa pyydettiin laulamaanäänittämään elokuvassa ''[[Kaunis Veera eli ballaadi Saimaalta]]'' esiintyvien laivamiesten lauluosuudet. Tähän vaikutti elokuvaan musiikin säveltänyt [[Harry Bergström]]. Kyseessä oli vain normaali [[dubbaus|dubbaus-sessio]], eikä kukaan ajatellut asiaa sen koommin. Elokuvan suuren suosion myötä katsojat alkoivat kuitenkin kysellä Kippareiden perään.<ref> Käyhkö 1971, s. 7.</ref>
Aluksi miehet eivät olleet muiden kiireittensä vuoksi edes kovin innokkaita ryhtymään Kippareiksi, mutta lopulta suostuivat. [[Olavi Virta|Olavi Virralla]] oli oma orkesteri, omia levytyksiä ja ulkomaanmatkoja, [[Auvo Nuotio]] oli päätoimisesti työssä poliisina ja kuului sen lisäksi moneen kuoroon ja [[Kauko Käyhkö]] puolestaan työskenteli tiiviisti pari vuotta aikaisemmin perustetussa [[Radioteatteri]]ssa. Ainoa täysin vapaa ja valmis ryhtymään puuhaan oli [[Teijo Joutsela]]. Käyhkön mukaan idean Kipparikvartetista synnytti ''Kaunis Veera'' -elokuvan pääosassa esiintynyt [[Assi Nortia]].<ref> Käyhkö 1971, s. 7–8.</ref> Yhteistä kvartetin jäsenille oli, että kaikki olivat koulutuksen saaneita laulajia, toiset jopa ulkomailla opintojaan täydentäneitä, ja kaikki olivat toimineet jo pitkään ammattimuusikkoina.<ref> Käyhkö 1971, s. 11–13.</ref>
Ensilevy ''Saimaan valssi'' tehtiin jo loppukesästä 1950. Ensiensiintyminen yleisön edessä tapahtui [[Karkkila]]n Pohjanpirtillä vasta 9. lokakuuta [[1951]], ja kvartetti sai heti suuren suosion. [[Helsinki|Helsingissä]] yhtye nähtiin ensi kertaa seuraavan vuoden helmikuussa. Pian joukko kiertelikin jo ahkerasti ympäri Suomea Olavi Virran yhtyeen kanssa, ja myöhemmin tie vei myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Kiertueiden lisäksi kvartetti teki hyväntekeväisyysvierailuja sairaaloihin aina aikataulun salliessa ja esiintyi muun muassa [[Georg Malmstén]]in, [[Tauno Palo]]n ja [[Viljo Vesterinen|Viljo Vesterisen]] 50-vuotisjuhlissa, [[Miss Universum]]iksi valitun [[Armi Kuusela]]n tervetulojuhlassa 1952 ja [[Markus Rautio|Markus-sedän]] jäähyväisjuhlissa 1956.<ref> Käyhkö 1971, s. 60.</ref> Yhtyeen ohjelmisto oli monipuolista ja korkeatasoista, ja miehet olivat lavalla myös varsin eläviä esiintyjiä, hauskuuttaen yleisöä muun muassa esittämällä lastenlauluja polvihousuissa ynnä muuta. Yleisön suosion kannustamana yhtye sai oman elokuvansa ''[[Kipparikvartetti (elokuva)|Kipparikvartetti]]'', joka sai ensi-iltansa vielä vuoden [[1952]] aikana. Tätä edelsi jo pieni esiintyminen elokuvassa ''Tervetuloa aamukahville, eli tottako toinenkin puoli''.
Kauko Käyhkö on arvioinut Kipparikvartetin suosiota:
Kauko Käyhkö on arvioinut Kipparikvartetin suosiota: ''"Perussyy<blockquote>”Perussyy lienee ollut se, että kvartetti ilmestyi kuvaan psykologisesti oikealla hetkellä. Revyyteatterit olivat painuneet pimentoihin kovan verotuksen uhreina. Suomen kansa suorastaan janosi jotain sellaista repäisevää ja reilua, mille saisi nauraa joko punastumatta tai välittämättä vetikö 'punaisen’punaisen viivansa'viivansa’ oikealle tai vasemmalle. Niinpä juuri Kipparikvartetti tukevine kavereineen oli eräänlainen purkaantuma tuohon viihdekaipuun sumaan. Sen laulu oli voimalaulua, hempeän puolenkaan silti puuttumatta ohjelmasta. Kuitenkin useimmin tuolle hempeälle naurettiin, mutta ei suinkaan karkeasti pilkaten. Ei, nauru jätettiin kuulijan ratkaistavaksi. Hänen vuoronsa oli joko itkeä tai hymytä esityksen jälkeen."''”<ref> Käyhkö 1971, s. 85–86.</ref></blockquote>
Olavi Virta lähti vuonna [[1953]] riitaannuttuaan rahasotkujen vuoksi muun kolmikon kanssa, jolloin tilalle tuli [[Eero Väre]]. Vuonna [[1955]] Harry Bergström jätti yhtyeen johtotehtävät ja tilalle tuli [[George de Godzinsky]], jonka myötä ohjelmisto laajeni entuudestaan, sisältäen lauluja klassillisesta taidemusiikista, kansanlauluihin, iskelmiin ja lastenlauluihin. Keskeiseen kansainväliseen ohjelmistoon kuului muun muassa "[[Ol’ Man River]]", "Tiritomba", "[[Sapelitanssi]]" ja "Die Juliska aus Budapest". Erikoisuuksina mainittakoon de Godzinskyn sovittamana instrumentaaliesityksenä kuultu "Unkarilainen fantasia", jonka kvartetti esitti neljällä viululla. Kappaleen viuluosuudet de Godzinsky kirjoitti kullekin kvartetin jäsenelle yksilöllisesti heidän taitojensa mukaan. Päätoimisesti Radion viihdeorkesterin kapellimestarina työskennelleen de Godzinskyn lisäksi Kipparikvartetille sovittivat ohjelmistoa taidemusiikin alalla [[Einar Englund]] ja kevyempää [[Toivo Kärki]].<ref>Käyhkö 1971, s. 53.</ref>
Bergströmin toimiessa johtajana Kipparikvartetti pysyi tiukasti kotimaassa, mutta de Godzinskyn johdolla kvartetti ryhtyi tekemään esiintymisvierailuja muihin Pohjoismaihin.<ref>Käyhkö 1971, s. 68.</ref> Kipparikvartetin moneen otteeseen suunnittelema Yhdysvaltain-kiertue jäi kuitenkin toteutumatta kvartetista itsestään riippumattomista syistä.<ref>Käyhkö 1971, s. 72.</ref>
Ohjelmisto sisälsi kaikkiaan lauluja kahdeksalla eri kielellä. Tunnetuimpia levytyksiä muun muassa "Saimaan valssi", "[[On lautalla pienoinen kahvila]]", "Vanhan merirosvon kapakassa" ja "Pieni ankanpoikanen", joka oli vuoden 1952 myydyin kotimainen levy. Kauko Käyhkön mukaan Kipparikvartettiin tuli de Godzinskyn myötä ''"jotain aatelista"''.<ref> Käyhkö 1971, s. 51–54.</ref>
"Kipparit" esiintyivät [[1959]] elokuvassa ''[[Suuri sävelparaati]]'', ja seuraavana vuonna omassa TV-ohjelmassaan ''[[Kippariklubi]]''. Yhtyeen viimeinen konsertti tehtiin vuonna 1962, jonka jälkeen Kipparit esiintyivät satunnaisesti aina [[1980-luku|1980-luvun]] alkuun saakka, lähinnä yksityistilaisuuksissa. Eero Väreen kuoltua [[1972]] hänet korvasi Kalevi Vallineva. Kvartetin toiminnan päätti lopullisesti sen johtomiehenä toimineen Kauko Käyhkön kuolema [[1983]]. 2. bassossa ovat väliaikaisesti avustaneet [[Ami Lovén]] ja [[Pentti Tuominen]]. Viimeinen elossa olleista Kipparikvartetin alkuperäisistä jäsenistä oli Teijo Joutsela, joka kuoli syyskuussa 1999.<ref> ''Mitä-Missä-Milloin,: Kansalaisen vuosikirja 2001'', s. 157. Helsinki: Otava, 2000.</ref>
==Jäsenet==
== Lähteet ==
===Kirjallisuus===
* Kauko Käyhkö: ''Voi veljet! Kipparikvartetti.'' Hämeenlinna: Karisto, 1971.
=== Viitteet ===
==Aiheesta muualla==
*[http://pomus.net/001745 Yhtyeen kotisivu.]
{{Auktoriteettitunnisteet}}
[[Luokka:Suomalaiset lauluyhtyeet]]
| 