Ero sivun ”Postivaunut” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti poisti ylimääräisen *. |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 14:
Postivaunun kuljettajan tehtävä oli varsin arvostettu, sillä siihen kuului virkapuvussa liikkumista paikasta toiseen. [[Postitorvi|Postitorven]] käyttö lisäsi ammatin arvostusta, mutta torven käyttö oli tarkasti ohjeistettua.<ref name=kk>Tötschinger, s. 60.</ref> Työ sisälsi tosin myös hankaluuksia. Esimerkiksi vaunun pyörän rikkoutuminen saattoi merkitä 1–2 päivän pysähdystä. Työ vaati myös kylmän- ja kuumansietokykyä. Talvisin oli kylmä, mutta jos vaunut juuttuivat kiinni lumeen tai liejuun, tuli ajurille kuuma. Ajurin esimies oli postiaseman hoitaja eli postimestari, joka piti [[majatalo]]a. Majatalojen välistä noin 7,5 kilometrin matkaa sanottiin postimailiksi.<ref>Tötschinger, s. 44–51, 65.</ref>
Postireittien avulla saattoi harrastaa [[turismi]]a, joskin matkailu yleistyi laajemmin vasta rautateiden aikana. Monet turistit julkaisivat matkakertomuksiaan, joiden perusteella muut saattoivat tehdä omia matkasuunnitelmiaan.<ref>Tötschinger, s. 9–16, 21–24.</ref> Postivaunuissa matkustaminen oli kallista
==Lähteet==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Tötschinger, Gerhard | Nimeke = Kaikki kyytiin! Matkalla Biedermeier-ajan Euroopassa | Vuosi = 2002 | Selite = Alkuteos ''Ach, wer da mitreisen könnte...'', suom. Sirpa Alkunen | Julkaisupaikka = Espoo | Julkaisija = Plataani | Tunniste = ISBN 952-5429-01-6 }}
===Viitteet===
|