Ero sivun ”William Ewart Gladstone” versioiden välillä

'''William Ewart Gladstone''' (s. [[29. joulukuuta]] [[1809]] [[Liverpool]] – [[19. toukokuuta]] [[1898]] [[Hawarden]]) oli [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittiläinen]] [[liberalismi|liberaali]] valtiomies, jonka uraan kuuluivat Yhdistyneen kuningaskunnan nelinkertainen [[Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri|pääministeriys]] vuosina 1868–1874, 1880–1885, 1886 ja 1892–1894, 27 vuotta hallitusten jäsenenä ja yli 60 vuotta [[Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti|parlamentaarikkona]]. Hän oli huomattava yhteiskunnallinen uudistaja ja poliittisen vastustajansa [[Benjamin Disraeli]]n ohella 1800-luvun merkittävin brittiläinen valtiomies. Hän pyrki ratkaisemaan [[Irlanti|Irlannin]]-kysymyksen, edistämään [[vapaakauppa]]a ja parantamaan [[sosiaaliturva]]a.<ref name="hss">{{Kirjaviite | Nimeke = Historian suursanakirja | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1998 | Tekijä = Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki| Sivu1998, = 801–802 | Isbn = 951801-0-22044-2 }}802</ref> Gladstonen lempinimiä olivat ”mahtava vanhus” (''Grand Old Man'') ja ”kansan William” (''People’s William'').

Tämän hallituksen muodostamista pidetään käännekohtana Britannian poliittisessa historiassa: vanhoista whigeistä, peeliläisistä ja radikaaleista muodostui moderni liberaalinen puolue. Samalla Gladstone jätti lopullisesti konservatiivit<ref name="hss" /> oltuaan muiden peeliläisten kanssa kymmenen vuotta toryjen ja whigien välissä.

Vuonna 1866 John RusselinRussellin hallitus (joka oli seurannut Palmerstonia tämän kuoltua 1865) esitti parlamentille ehdotuksen uudeksi äänioikeuslaiksi. Hankkeen takana oli pääasiassa Gladstone, ja siinä ehdotettiin äänioikeuteen vaadittavien taloudellisten ehtojen alentamista ja näin 400&nbsp;000 uuden keski- ja työväenluokkaisen äänestäjän syntyä. Ehdotusta vastustivat sekä toryt että radikaalit liberaalit, jotka pitivät sitä riittämättömänä, ja hallitus kaatui. Lordi Derby nousi jälleen tory-hallituksen ministeriksi ja Disraeli valtiovarainministeriksi. Derby ja Disraeli esittivät vuonna 1867 oman, vielä pidemmälle menevän äänioikeusuudistuksensa: tämä merkitsi 1,5 miljoonan uuden äänioikeutetun lisäystä Englannin yhteiskunnassa. Uusi vaalilaki antoi äänioikeuden kaupunkien työläisille, jotka omistivat asunnon tai olivat päävuokralaisia, ja osalle maaseudun asukkaista.<ref name="harding">Harding 1913, 66</ref><ref name="jerrold94">Jerrold 1898, 94</ref>

Lordi Palmerstonin kuoltua 1865 ja lordi John RusselinRussellin vetäydyttyä politiikasta 1867 Gladstonesta tuli liberaalien johtaja. Vuoden 1868 vaaleissa hän menetti paikkansa Lancashiressa, mutta valittiin Greenwichissä. Liberaalit voittivat vaalit ja 58-vuotiaasta Gladstonesta tuli pääministeri seuraavaksi kuudeksi vuodeksi.<ref name="jerrold98">Jerrold 1898, 98</ref> Hänen pääministerikauttaan leimasivat vapaamieliset yhteiskunnalliset uudistukset, joiden päämääränä oli valtion menojen karsiminen sekä – liberalismin ideologian mukaisesti – ihmisten ja talouden mahdollisimman suuri toimintavapaus.

Gladstone kiinnitti erityistä huomiota Irlannin asemaan. Hän ajoi 1869 läpi Irlannin kirkollislain uudistuksen, jonka jälkeen katolisten irlantilaisten ei enää täytynyt maksaa veroa Irlannin anglikaaniselle kirkolle<ref name="jerrold99">Jerrold 1898, 99</ref> – samalle, jonka asemaa hän oli nuorena konservatiivina kiivaasti puolustanut. Vuonna 1870 hyväksyttiin Irlannin maalaki, joka paransi irlantilaisten vuokraviljelijöiden asemaa. Merkittävä uudistus oli myös vuoden 1870 koululaki, jossa taattiin (ainakin teoriassa) kaikille 5–15-vuotiaille maksuton perusopetus. Gladstonen hallituksen aikana myös säädettiin yleinen [[vaalisalaisuus]] ja kiellettiin armeijan ja valtion virkojen myyminen sekä ruumiillisen kurituksen käyttäminen armeijassa rauhan aikana.