Ero sivun ”Aimo Aaltonen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Aiheesta muualla: luokan muutos per Wikipedia:Botit/pyynnöt#Yhdysmerkki_ajatusviivaksi using AWB |
|||
Rivi 9:
== Sotien jälkeen SKP:n ja Valpon johtoon ==
[[Jatkosota|Jatkosodan]] päätyttyä Aaltonen vapautui, ja hänet valittiin laillistetun SKP:n puheenjohtajaksi ja sen äänenkannattaja [[Kommunisti (SKP:n äänenkannattaja)|Kommunistin]] päätoimittajaksi. Hän siirtyi kuitenkin jo seuraavana vuonna [[Valpo|Valtiollisen poliisin]] (Valpo) apulaispäälliköksi. ”Punaisen Valpon” päällikkönä toimi lakitieteen tohtori [[Otto Brusiin]], mutta Aaltonen oli sen vahvin mies. Esimiehensä, sisäministeri [[Yrjö Leino]]n kanssa Aaltonen tuli kuitenkin toimeen melko huonosti.<ref>Veikko Huttunen: ''Kansakunnan historia 7: täysi-ikäinen kansakunta'', s. 265. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1974. ISBN 951-0-06296-0.</ref> Hänet valittiin myös eduskuntaan [[Turun eteläinen vaalipiiri|Turun eteläisestä vaalipiiri]]stä 1945. [[Sisäasiainministeriö]]n valvontaosaston päällikkönä Aaltonen toimi vuoden (1947–1948) ennen paluutaan SKP:n puheenjohtajaksi. Aaltonen avioitui vuonna 1946 Vieno Ristellin kanssa.<ref>[https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/910209.aspx Aimo Aaltonen.] Eduskunta. Viitattu 7.10.2016.</ref>
[[Arvo Tuominen|Arvo "Poika" Tuominen]] kirjoittaa teoksessaan ''[[Kremlin kellot]]'', että Aaltonen sopi paitsi luonteensa myös koulutuksensa puolesta paremmin Valpon päälliköksi kuin puolueen puheenjohtajaksi. Samoin hän sanoo [[Yrjö Sirola]]n antaneen myös Aaltoselle, kuten suurelle osalle muutakin myöhempää suomalaista kommunistijohtoa, äärimmäisen huonon lopputodistuksen [[Lenin-koulu]]sta, jonka suomalaisen sektorin pääopettaja Sirola oli.<ref>Tuominen, Arvo: Kremlin kellot, kuvaliite ja luku '''Moskovan Lenin-koulussa</ref>
| |||