Ero sivun ”Eduskuntavaalit 1945” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 4:
Vaalit olivat ensimmäiset Suomen itsenäisyyden aikana pidetyt, joissa kommunistit saivat esiintyä vapaasti. Ennen vaaleja pääministeri [[J. K. Paasikivi]] piti radiopuheen, jossa hän pyysi kansaa valitsemaan eduskuntaan "uusia kasvoja". Tämä varmistettiin myös sillä, että lakkautetun [[Isänmaallinen kansanliike|Isänmaallisen Kansanliikkeen]] kansanedustajat eivät saaneet asettua ehdokkaiksi vaaleihin. Lisäksi yhdentoista nimeltä mainitun, [[Suomen Keskusta|Maalaisliitto]]on, [[Kokoomus|Kokoomukseen]] ja [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP]]:hen kuuluneen liian saksalaismieliseksi tai sotapolitiikan kannattajaksi katsotun kansanedustajan asettuminen ehdolle kiellettiin.
Kirjailija [[Matti Kurjensaari]] luonnehti 1945 eduskuntavaaleja myöhemmin "ensimmäisen" ja "toisen tasavallan" väliseksi taitekohdaksi. "Ensimmäistä tasavaltaa" oli luonnehtinut 1920- ja 1930-luvuilla vallinnut "porvarillinen [[hegemonia]]", joka oli perustunut enemmänkin [[Suomen sisällissota|kansalaissodan]] jälkeiseen ja [[Lapuanliike|lapualaisvuosien]] aikaiseen "yleiseen", valkoiseen mielipiteeseen ja oikeiston vahvoihin tukipylväisiin [[suojeluskunta|suojeluskuntiin]], [[Lotta Svärd]] -järjestöön, [[Isänmaallinen kansanliike|Isänmaalliseen kansanliikkeeseen]] ja [[Akateeminen Karjala-Seura|Akateemiseen Karjala-Seuraan]] kuin kansan todelliseen kannatukseen vaaleissa. "Toiseen tasavaltaan" siirryttäessä oikeisto menetti painostusryhmänsä ja suuressa määrin "yleisen mielipiteen" tuen samalla kun vasemmisto organisoi suoran toiminnan muotoja, joista näkyvimpiä olivat lukuisat joukkokokoukset.<ref>Veikko Huttunen: ''Kansakunnan historia 7: täysi-ikäinen kansakunta'', s. 258–259. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1974. ISBN 951-0-06296-0.</ref>
SDP kärsi merkittävän tappion menettäessään asemiaan [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|SKDL]]:lle, joka nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Hyvin monet SKDL:n listoilta valitut olivat olleet sotien aikana, jotkut jo niitä ennenkin, poliittisista syistä [[turvasäilö]]ssä ja heidät oli [[Moskovan välirauha|välirauhansopimuksen]] nojalla vapautettu heti jatkosodan päätyttyä ja heidän [[vaalikelpoisuus|vaalikelpoisuuttaan]] rajoittaneet, 1930-luvulla annetut määräykset oli kumottu. Syksyllä 1946 SKDL sai loikkausten ([[Sylvi-Kyllikki Kilpi]] ja [[Atos Wirtanen]]) ansiosta suurimman puolueen aseman. Kokoomus ja edistyspuolue voittivat muutaman paikan, mutta oikeisto kokonaisuudessaan hävisi edellisvaaleihin verrattuna. Vaalitulos oli olennaisesti konservatiivinen, sillä 75 % kansasta äänesti vanhoja sota-aikana vallassa olleita puolueita.
| |||