Ero sivun ”Ante Pavelić” versioiden välillä

Pavelić yleni ”Puhtaan oikeuspuolueen” sisempään sihteeristöön 1919. Vuonna 1921 Pavelić pidätettiin muiden puolueen jäsenten kanssa, mutta vapautettiin pian. Pavelić valittiin Zagrebin kaupunginvaltuustoon 1927 ja puolueensa ainoaksi edustajaksi Jugoslavian parlamenttiin, kunnes kuningashuone kaappasi vallan 1929. Tällöin Pavelić pakeni maasta ja perusti eräiden muiden kanssa [[Ustaša]]n, jonka julistuksen Pavelić muotoili samana vuonna yhdessä [[Mile Budak]]in kanssa. <ref name="ramet"> Ramet, S.P.: The Independent State of Croatia, 2007, s. 99</ref>

Tilanne [[Jugoslavia]]ssa helpottui 1931, mutta Pavelić pakeni [[Benito Mussolini]]n johtamaan [[Italia]]an 1932. Pavelić kumppaneineen pidätettiin [[Torino]]ssa 1934. Häntä syytettiin osallisuudesta Jugoslavian kuninkaan [[Aleksanteri I (Jugoslavia)|Aleksanteri I]]:n murhaan. Pian hänet kuitenkin vapautettiin ja hänen oleskelunsa Italiassa oli välillä kotiarestia ja välillä valtion vieraana elämistä. <ref> Ramet,name="ramet" S.P.: The Independent State of Croatia, 2007, s.99</ref>

Italiassa oleskellessaan Pavelić kirjoitti että hänen vapaustaistelunsa perustuu veitsiin, pistooleihin ja räjähteisiin. Armoa ja anteeksiantoa ei saa tuntea, sillä vain vihollisen kaulan katkaisu vähentää kroaattien kärsimyksiä. Hänen propagandapuheensa joita suunnattiin radion välityksellä Kroatiaan, eivät saaneet vastakaikua. Vaikka Pavelić ihailikin Mussolinia, hän ei lukenut fasismin perusteoksia. Hän ei myöskään lukenut Hitlerin [[Mein Kampf]]ia johdantoa pidemmälle. Kaikkien ihmetykseksi häntä kiinnosti lukea vihaamiensa serbien poliittista historiaa. Kroaattiesikuvinaan hän piti [[Stepjan Radić]]ia ja [[Ante Starĉević]]ia joiden mielestä väkivalta kuului poliitikon työmenetelmiin. Intellektuelleihin Pavelić suhtautui epäillen ja totesi olevansa käytännön mies. <ref> Magaš, B.: Croatia through history, 2007, s. 554, 556</ref>

Pavelić jäi Italiaan vuoteen 1941 asti, jolloin [[natsi-Saksa|Saksa]] ja Italia miehittivät Jugoslavian ja Pavelićista tuli [[Itsenäinen Kroatian valtio|Itsenäisen Kroatian valtio]]n johtaja, ''poglavnik''. Jugoslavian romahtaminen keväällä 1941 oli sekä nopea että yllättävä. Pavelićilla ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa siitä, miten Kroatiaa pitää hallita ja millaiseksi valtioksi se pitää kehittää. <ref> Magaš, B.: Croatia through history, 2007, s. 556-557</ref>

Pavelićin johtama [[Ustaša]]-hallinto oli julma [[Serbit|serbejä]], [[juutalaiset|juutalaisia]] ja [[romanit|romanej]]a kohtaan. Kaikkia Pavelićin mielestä ei-toivottuja kansalisuuksia surmattiin kymmenin tuhansin [[keskitysleiri|keskitysleireillä]]. Pavelić huomasi pian, että ei voi kunnolla luottaa Jugoslavialta perimiinsä kroaattivirkamiehiinkään. Sen sijaan hän hallitsi pienen luottomiesryhmänsä kautta, joista suurin osa oli hänen laillaan ollut pitkään maanpaossa. He hallitsivat maata terrorilla ja väkivallalla joka käänsi yhä enemmän kroaatteja uuden hallinnon vastustajiksi. Terrorilta eivät olleet turvassa edes ne Ustašan ne jäsenet, jotka uskalsivat kritisoida Pavelićia. Lisäksi monia Ustašan jäseniä ärsytti Pavelićiin kohdistettu henkilöpalvonta. <ref> Magaš, B.: Croatia through history, 2007, s. 556-558</ref>

Pavelić joutui murhayrityksen jälkeen siirtymään [[Espanja]]an, joka myönsi hänelle poliittisen turvapaikan kieltäen kuitenkin kaikki julkiset esiintymiset. Pavelić kuoli Espanjassa vuonna 1959 haavojensa aiheuttamiin [[komplikaatio]]ihin. <ref> Ramet,name="ramet" S.P.: The Independent State of Croatia, 2007, s.99</ref>

== ViitteetLähteet ==