Ero sivun ”Jugoslavian hajoamissodat” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Bosnian sota: odan -> sodan |
p typo |
||
Rivi 1:
{{Korjattavat 2012|3749}}{{lähteetön|kaipaa viitteitä}}
{{Korjattava/kieli}}
Rivi 25:
Pääosin serbijohtoinen Jugoslavia hajosi Saksan hyökkäykseen vuonna 1941, ja maa jaettiin akselivaltojen kesken. Miehitys loi sisällissodan. Kroatian johtoon noussut fasistisen [[Ustaša]]-järjestön johtaja [[Ante Pavelic]] surmautti kymmeniä tuhansia serbejä, mustalaisia ja juutalaisia keskitysleireillä<ref>Lautela 1992, s 157</ref>. Serbien [[cetnikit]] surmasivat kroaattisiviilejä ja [[partisaanit|partisaaneja]] ja pyrkivät luomaan karkotuksin suur-Serbiaa<ref>Lautela 1992, s 158 - 159, s 163</ref>. Niinpä Jugoslavian toisen maailmansodan aikaisessa sisällissodassa kuoli enemmän ihmisiä kuin mitä miehittäjät tappoivat<ref>Lautela 1992, s 162</ref>. Mutta [[Jugoslavian partisaanit|kommunistien partisaanit]] voittivat sekavan sisällissodan, ja näin partisaanijohtaja [[Josip Broz Tito]] loi toisen Jugoslavian, joka oli kuudesta tasavallasta koostunut sosialistinen liittovaltio. Tito pyrki Neuvostoliiton ohjeiden mukaisesti luomaan kansoille tasa-arvoa, mutta ei maininnut Bihacin julistuksessaan muslimeja, unkarilaisia eikä albaaneja<ref>Lautela 1992, s 164</ref>. Hän loi omanlaisensa sosialismin, riiteli Neuvostoliiton kanssa ja avasi maan rajat jo varhain länteen.
Eri kansojen [[nationalismi]] pulpahteli usein esille<ref>Djilas 1981, s 234</ref><ref>Valta 1980, s 69</ref>, vaikka sitä koetettiin hillitä
Titon kuoltua 1980-luvulla häntä alettiin arvostella varsinkin Serbiassa, koska Tito oli jakanut serbien alueita muihin osatasavaltoihin. Samaan aikaan maa ajautui talouskriisiin joka paheni koko 1980-luvun ajan. Vuonna 1981 Serbia murskasi asevoimin Kosovon albaanien mellakat. Vuonna 1986 perinteinen serbinationalismi oli nousussa. Serbinationalisteja kiinnosti eniten Kosovon tyhjeneminen serbeistä poismuuton takia. He katsoivat Kosovon albaanien tekevän serbien kansanmurhaa ja "pyhän maan" joutuvan albaanien käsiin. Serbian kommunistipuolueen johtoon noussut [[Slobodan Milošević|Slobodan "Slobo" Milošević]]
Nationalismilla ratsastanut Milošević murskasi 1980-luvun lopussa Vojvodinan ja Kosovon autonomian, ja liittoarmeija oli käytännössä serbien puolella. Serbijohtoista Jugoslaviaa ja/tai Suur-Serbiaa vaikka voimakeinoin ajanut Milošević pelotti kroaatit ja sloveenit itsenäistymään. Serbiassa oli vuonna 1990 oppositiossa Milosevicia radikaalimpiakin serbinationalisteja, jollaisia olivat Vuk Draskovic ja Vojislav Seselj. Osatasavaltojen valtapyrkimykset romahduttivat liittovaltion hallituksen arvovallan keväällä 1991, jolloin osatasavaltojen johtajat koettivat turhaan etsiä poliittista ratkaisua.
Rivi 34:
{{Pääartikkeli|[[Slovenian sota]], [[Kroatian sota]]}}
Yhdysvallat ja EU vastustivat etukäteen Slovenian ja Kroatian itsenäistymistä, samoin liittoarmeija ja monet muut Jugoslavian hallinnon instituutiot. Liittovaltion presidenttineuvosto oli halvaantunut ja ainoa voimakas poliittinen toimija oli Slobodan Milosevicin johtama kommunistis-nationalistinen serbiklikki. Liittoparlamentti julisti armeijan estävän tasavaltojen itsenäistymisyritykset. Kroatia ja Slovenia julistautuivat itsenäiseksi [[25. kesäkuuta]] [[1991]],<ref name="TANJUG">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.tanjug.rs/news/392/two-decades-since-breakup-of-yugoslavia.htm | Nimeke =Two decades since breakup of Yugoslavia | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =24.6.2011 | Julkaisupaikka = Belgrad | Julkaisija =Tanjug | Viitattu =1.2.2013 | Kieli ={{en}} }}</ref>. Liittoarmeija lähetti Kroatiasta panssareita valtaamaan Kroatian raja-asemat ja lentokentät. Suppeahkon sotilasoperaation tarkoituksena oli lähinnä näyttää liittoarmeijan voima. Liittoarmeija valtasikin menestyksellä useimmat raja-asemat. Mutta sloveenit olivat järjestäneet melko tehokkaan aluepuolustuksen, joka nujersi liittoarmeijan joukot monin paikoin jo 28. kesäkuuta. Sloveenit tukkivat panssarien tiet rekoilla sopivissa paikoissa ja saartoivat liittoarmeijan varusmiehiä kasarmeihin. Liittoarmeija vastasi pommittamalla Slovenian radio- ja TV-asemia ja tulittamalla ilmasta<ref>Lautela 1992, s 95</ref> tiesulkuina olevia rekkoja. Serbijohtoisen liittoarmeijan etupäässä varusmiehistä ja ei-serbeistä koostuneelta varusmiehistöltä puuttui halua taistella, ja saarrettujen, huollon
Heinäkuun alussa serbit aloittivat jatkuvan sodan Kroatiassa, jossa he puhdistivat [[Celije]]n kylän ja [[Tenja]]ssa taisteltiin pitkään pienin joukoin, mutta rajusti. Nämä kaksi välikohtausta olivat pieniä myöhempiin taisteluihin verrattuna. Tämän jälkeen serbisissit hyökkäilivät moniin kyliin ajaen ihmisiä pois. Taistelut alkoivat koveta heinäkuun puolivälillä, ja uhriluku ja pakolaisvirta puhdistetusta serbikylistä kasvoi päivä päivältä.
Sota alkoi laajeta uusille alueille. Kroatian kevyet lähinnä [[puolisotilaallinen|puolisotilaalliset]] joukot taistelivat raskaasti aseistettuja serbejä vastaan, eivätkä kyenneet estämään serbialueen laajenemista. Serbit ajoivat kroaattisiviilit kodeistaan polttaen, räjäyttäen, ryöstäen, vangiten, kiduttaen ja tappaen. Samaan aikaan kroaattijohtaja Tudjman epäröi ja viivytteli vastatoimissaan serbejä vastaan. Elokuun alussa [[Dalj]]in kylässä käyty välikohtaus oli askel yhä raaempaan sodankäyntiin. [[Kijevo]]n kroaattikylä Krajinassa "puhdistettiin" [[liittoarmeija]]n suoralla tuella, kun panssarit tulittivat ja ilmavoimat pommittivat kylää. Kroatiaan tuodut liittoarmeijan yksiköt ja serbien [[paramilitääri]]t saartoivat [[Vukovarin saarto|Vukovar]]in suuren kaupungin. Sitä alettiin tulittaa kiivaasti tykistöllä. Kaupunki taisteli sitkeästi kuukausia vaikka sitä puolusti vain pieni joukko, koska serbien taistelumotivaatio oli olematon. Syyskuun puolivälissä kroaatit alkoivat [[Taistelu kasarmeista Kroatian sodassa|hyökätä maassa olevia Jugoslavian liittoarmeijan kasarmeja vastaan]]<ref name="Lautela 1992, s 98"/>, mikä toi sodan avoimeksi. Kroaatit onnistuivatkin valtaamaan monia kasarmeja ja saivat niistä melko suuren määrän aseita, mikä aikaa myöten helpotti Kroatian tukalaa tilannetta. Syyskuussa rintamat olivat jo suunnilleen edenneet lopullisille paikoilleen<ref name="LAU99">Lautela 1992, s 99</ref>. Marraskuussa serbien saartama Vukovar antautui, serbit murhasivat ja raiskasivat vieden henkiin jääneet kaupunkia puolustaneet keskitysleireille Serbiaan. Toisaalta kroaatit alkoivat itse joillain alueilla tehdä ponnekkaammin
==Bosnian sota==
Rivi 62:
Bosnia ja Hertsegovinassa riehuivat [[Arkan]]in kaltaiset serbien sissipäälliköt [[Ratko Mladić]]in komentaman serbiarmeijan tukemana. Serbit valtasivat huhtikuussa 70 % Bosnia ja Hertsegovinasta. Muslimien eli [[bosniakit|bosniakkien]] armeija kärsi asepulasta. Milosevic reagoi lännen talouspakotteisiin nimittämällä Yhdysvalloissa asuneen liikemiehen [[Milan Panic]]in tynkä-Jugoslavian pääministeriksi<ref name="RUT16">Rutanen 2002, s 16</ref>.
Kesällä 1992 Bosnian kroaatitkin julistautuivat itsehallintoalueeksi, ja saivat jonkun verran aseita Kroatiasta<ref name="LAU100"/>. He alkoivat vallata alueita bosniakeilta, vaikka olivat näiden kanssa virallisesti liitossa serbejä vastaan. Kroaatit aloittivat bosniakkien, usein muslimien etnisen puhdistamisen jo keväällä 1992. Tämän jälkeen oli monia kroaattiien aloittamia kahakoita ja puhdistuksia, joiden ansiosta kroaattivalta levittäytyi bosniaan. Bosniakit alkoivat kostaa vuoden 1992 lopuilla kroaateille.
Taktisista syistä Milošević julisti Bosnian serbitasavallan olevan irti Serbiasta, ja sanoutui irti Bosnian väkivaltaisuuksista, mutta salaa auttoi Bosnian serbejä. Länsimaat eivät uskoneet Serbian olevan tietämätön ja erillään Bosnian sodasta. YK alkoi auttaa Bosnia ja Hertsegovinan kroaatteja ja muslimeja jo 1992, mutta kokonaisuutena apu oli melko tehotonta. Serbit muun muassa verottivat saarrettuihin kaupunkeihin vietäviä avustustarvikkeita. Länsimaiden ja YK:n toiminta Bosnia ja Hertsegovinan sodan hillitsemiseksi oli puolinaista ja tehotonta, ja monet rauhaa halunneet länsimaisetkin tuskastuivat kansainvälisten järjestöjen hitaisiin toimiin.
Rivi 70:
Jälkikäteen lännen asenteen on sanottu johtuneen muun muassa siitä, että se uskoi serbien voittavan Bosnian sodan. Esimerkiksi [[Nato]] ei halunnut sotkeutua sissisotaan serbejä vastaan vuorisella Balkanilla. Jopa osa läntisistä YK-upseereistakin saattoi kannattaa serbejä. Osaksi sodan katsottiin olevan myös muiden kansallisuuksien syytä. [[Venäjä]] tuki Serbiaa historiallista syistä. Serbit perustivat Bosnia ja Hertsegovinaan keskitysleirejä, joissa ihmisiä surmattiin, hakattiin kepein<ref>Gutman 1993, s 198</ref>, kidutettiin<ref>Gutman 1993, s 199</ref> ja pidettiin nälässä<ref>Gutman 1993, s 81, s 197</ref>. Tämä paljastettiin lännelle ensi kertaa Newsday-lehdessä elokuussa 1992<ref>Gutman 1992, s 19</ref>. Musliminaisia hakattiin ja raiskattiin leireillä<ref>Gutman 1993, s 195, s 11, s 197, s 199</ref>, joista jotkut olivat tarkoitusta varten perustettuja. Serbien sala-ampujat surmasivat siviilejä [[Sarajevo]]n kaduilla ja läheisiltä vuorilta kaupunkiin ammutut kranaatit osuivat joskus leipäjonoihin tappaen kymmeniä.
Vuonna 1993 Bosnian kroaatit aloittivat avoimen, laajan sodan muslimeja vastaan tehden etnisiä puhdistuksia. Päänäyttämö oli
Helmikuussa [[1994]] Bosnian kroaatit ja bosniakit sopivat riitansa. Samoihin aikoihin serbit puhdistivat aluettaan muslimeista ja muista etnisistä vähemmistöistä yhtä rajusti kuin vuoden 1992 ensimmäisessä puhdistusaallossa. Kyllästyttyään Bosnia ja Hertsegovinan sotaan Jugoslavian Slobodan Milošević veti [[Radovan Karadžić]]in johtamilta Bosnian serbeiltä tukensa vuonna 1994. Tämä heikensi alueen serbien asemaa ratkaisevasti. Kaiken lisäksi länsi oli alkanut salaa tukea Kroatiaa, koska pelkäsi Venäjän kanssa hyvissä väleissä olevien serbien vaikutusvallan laajenemista alueella.
Rivi 87:
[[Javier Solana]]n johtama [[Pohjois-Atlantin liitto|NATO]] halusi estää albaaneihin kohdistuneet verityöt. Se vaati Jugoslavialta Ranskan [[Rambouillet|Rambouillet’ssa]] käydyissä neuvotteluissa vieraiden sotilasajoneuvojen liikkumisoikeutta koko Jugoslavian alueella.
Serbit olivat suostuneet YK-joukkojen saapumiseen Kosovoon. Lännen asettamat kovat ehdot johtivat siihen, ettei Jugoslavia voinut hyväksyä [[Rambouillet’n sopimus]]ta. Kun NATO katsoi albaaneihin olevan vainon olevan käynnissä, se alkoi keväällä 1999 pommittaa Jugoslaviaa. Tämän takia serbit päättivät ajaa [[Kosovo]]n albaanit pois, mistä oli puhuttu jo pitkään. Osa albaaneista pakeni itse serbejä peläten. Maailmalla huomattiin, miten NATO tavallaan provosoi serbit ilmaiskuillaan ajamaan albaanit pois. Serbit itse väittivät albaanien säikähtäneen NATO:n ilmaiskuja. Alkoi [[Kosovon sota]].
Kosovossa toimivat serbipoliisi ja puolisotilaalliset joukot ajoivat satoja tuhansia albaaneja väkivalloin, tappaen ja ryöstäen pois kodeistaan. Serbien kannalta albaanien karkotuksessa oli se hyöty, että se eliminoi pienenkin UÇK:n mahdollisuuden karkotetuilla alueilla, mutta samalla se oli poliittisesti järjetöntä, koska se käänsi maailman mielipiteen serbejä vastaan. NATO:n ilmaiskuilla ei tuntunut pitkään aikaan olevan mitään vaikutusta Jugoslavian armeijaan eikä varsinkaan albaaneihin kohdistuviin karkotuksiin ja veritöihin. UÇK pysyi sodan ajan sotilaallisesti hyvin heikkona. NATO kohdisti hyökkäyksensä serbien infrastruktuuriin tarkoituksenaan vaikeuttaa serbien elämää, ja näin kääntää serbit kapinamielelle hallitustaan vastaan. Ohjuksia osui vahingossa myös pakenevien albaanien niskaan ja serbisiviilikohteisiin. NATO pommitti Serbian yleisradio- ja televisioyhtiön [[Radio-televizija Srbije|Radio-televizija Srbijen]] päärakennusta 23. huhtikuuta 1999, jota muun muassa [[Amnesty International]] piti sotarikoksena, ja 7. toukokuuta Kiinan suurlähetystöä Belgradissa, jota Yhdysvallat itse piti vahinkona. Pommituksessa kuoli kolme kiinalaista toimittajaa ja se aiheutti tuohtumusta Kiinassa.
Rivi 101:
== Ulkomaiden osuus ==
Sodan uhka oli käsin kosketeltava vuoden 1990 alussa, josta lähtien tilanne paheni koko ajan. Mutta ulkovallat pyrkivät karttamaan ongelman käsittelyä<ref name="LAU105">Lautela 1992, s 105</ref>, ja jo huhtikuussa Viktor Meier, joka oli Frankfurter Allgemeine -lehden Balkan-tuntija, sanoi suoraan että Jugoslaviasta uhkaa tulla Persianlahden sodan lisäksi toinen esimerkki EY:n kyvyttömyydestä nähdä asioita ja toimia niiden mukaan<ref name="LAU105"/>.
=== Yhdysvallat ===
Rivi 109:
Euroopan yhteisö [[EY]] ja [[Etyk]] epäonnistuivat rauhansovittelussa ja tekivät puolinaisia ratkaisuja. Ey:n troikka ei halunnut keväällä 1991 keskustella Jugoslavian tasavaltojen edustajien kanssa<ref name="Lautela 1992, s 106">Lautela 1992, s 106</ref>, vaikka näillä oli käynnissä keskinäisiä neuvotteluja Jugoslavian tilanteesta.
Kun Slovenian ja Kroatian kriisit leimahtivat sodaksi, EY pyrki Ranskan ja Englannin johdolla lähinnä estämään Euroopan yhdistymistä vastoin käynnissä olevaa Jugoslavian hajoamista<ref name="LAU105"/>. Ey ei halunnut tunnustaa "vanhanaikaisen nationalismin vallassa olleita" Jugoslaviasta irtautuvia pikkuvaltioita Sloveniaa ja Kroatiaa. Varsinkin Slovenia oli erään yhdysvaltalaisen
YK:n rauhanturvaajien ja avustusjärjestöjen toimet olivat Kroatian ja Bosnian sodissa korkeintaan puolinaisia, tehottomia ja serbien ja muidenkin sodan osapuolten häirittävissä. YK ei kyennyt estämään 7000 muslimimiehen teloitusta [[Srebrenica]]n niin kutsutulla suoja-alueella. Samoin kansainvälinen kriisinhallinta epäonnistui. Sovitut tulitauot eivät pitäneet. Kroatian sodassa kroaatit eivät luottaneet [[Yhdistyneet kansakunnat|YK]]:hon, joka serbien mielestä oli tietenkin monesti heidän tiellään. Kun kroaatit olivat voitolla, serbit käyttivät YK:ta suojakilpenään, esim. silloin kuin Kroatiasta vallatut alueet julistettiin YK:n UNPA-suojelualueiksi.
YK:n koko entisen Jugoslavian alueelle julistama asevientikielto auttoi lähinnä serbejä,
Bosnian sodassa länsivallat alkoivat salaa tukea Kroatiaa sekä Bosnian kroaatteja ja bosniakkeja, koska pelkäsivät [[Venäjä]]n laajentavan vaikutusvaltaansa alueella serbien tuella. Tämä johtikin serbien romahdukseen Kroatiassa ja Bosniassa kesällä 1995 ja rauhaan. Kosovossa käytiin lyhyt sota vuonna 1999, kun serbien vaino [[albaanit|albaaneja]] kohtaan kiihtyi. Bosniassa ja Kroatiassa kuoli ehkä noin 300 000, ja 60 000 naista ja lasta raiskattiin sekä pari miljoonaa karkotettiin kodeistaan.
Rivi 160:
* {{Kirjaviite| Tekijä=Gutman Roy | Nimeke = Kansanmurhan todistaja - raportti etnisistä puhdistuksista Bosniassa | Julkaisija =Like 1993, ISBN 951-578-160-4 }}
* {{Kirjaviite| Tekijä=Johnstone Diana | Nimeke =Nato ja Jugoslavia – narrien ristiretki | Julkaisija =Like 2007, ISBN 978-952-0100216}}
* {{Kirjaviite| Nimeke= Itä-Eurooppa matkalla länteen - itäisen Keski-Euroopan, Baltian ja Balkanin historiaa ja politiikkaa
* {{Kirjaviite| Tekijä=
* {{Kirjaviite| Nimeke= Balkan kolkuttaa Euroopan omaatuntoa | Tekijä=Karjalainen Erkki ja Raija Virta | Julkaisija =Opinion Jyväskylä Helsinki 2000, Gummerus kirjapaino Oy Saarijärvi 2000, ISBN 951-20-5684-4 }}
* {{Kirjaviite| Nimeke= Balkanilla palaa! - elämää kriisin keskellä | Tekijä= Korpiaho Martti (toim.) | Julkaisija =Perussanoma Oy 1993, Kirjapaino Raamattutalo Oy Pieksämäki 1993, ISBN 951-888-182-2 }}
Rivi 170:
* {{Kirjaviite| Nimeke= Balkan 2000 - näkökulmia ja taustoja Kaakkois-Euroopan nykytilanteelle | Tekijä=Saarikoski, Vesa (toim.) | Julkaisija =Turun Yliopiston poliittisen historian tutkimuksia 17, Abo Academis Tryckeri Turku 1999, ISSN 1238-9420, ISBN 951-29-1414-X }}
* {{Kirjaviite| Nimeke=Suomalaisten kovat paikat - Länsi-Balkan 1992-2008 | Tekijä=Suomalainen Nina ja Jyrki Karvinen (toim.) | Julkaisija = Huutomerkki numero 408, Tammi 2008, ISBN 978-951-31-4395-4 }}
* {{Kirjaviite| Nimeke= Titon perintö ja perilliset | Tekijä=Valta Raija & Erkki Karjalainen | Julkaisija =
* {{Kirjaviite| Nimeke= Sarajevo ja sen ympäristö | Tekijä=Virtala Timo | Julkaisija =Savukeidas 2013, ISBN 9789522680662}}
* {{Kirjaviite| Tekijä=Vihervuori Marita | Nimeke = Tervetuloa helvettiin: välähdyksiä Jugoslavian perintösodasta | Julkaisija = Otava 1999, ISBN 951-116-390-6 }}
|