Ero sivun ”Suezin kriisi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Tausta: Kirjoitusvirhe korjattu, Kielioppia korjattu Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisovelluksesta Android |
→Seuraukset: Kirjoitusvirhe korjattu, Kielioppia korjattu Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisovelluksesta Android |
||
Rivi 45:
==Seuraukset==
[[Tiedosto:Suez Crisis aftermath.ogv|thumb|Kuvaa uutisarkistoista Suezin kriisin jälkimainingeista.]]
Ranska ja Britannia suostuivat vetämään joukkonsa kanava-alueelta ja niiden tilalle alueelle sijoitettiin YK:n joukkoja.<ref name="isr" /> Näin sai lopulta alkunsa Yhdistyneiden kansakuntien [[UNEF]] I -[[rauhanturvaaminen|rauhanturvaoperaatio]], johon myös vuotta aikaisemmin Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi liittynyt [[Suomi]] osallistui.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Osmo Apunen | Nimeke =Murrosaikojen maailmanpolitiikka | Vuosi =2004 | Sivu =266 | Julkaisija =Tampereen yliopisto }}</ref> Ranska ja Britannia olivat viimeistä kertaa olleet keskeisessä asemassa Lähi-idän sodissa ja Suezin kriisin
Israel ei ollut yhtä taipuvainen vetäytymiseen. Siihen oli kuitenkin lopulta taivuttava Yhdysvaltojen uhattua vetää kaiken tukensa maalta. Israel viivytteli pitämällä hallussaan kaistaletta niemimaalta [[Eilat]]ista niemimaan kärkeen ja miehittämällä edlleen Gazaa, mutta lopulta näiltäkin alueilta vetäydyttiin maaliskuussa 1957, kun Yhdysvallat oli luvannut Tiraninsalmen pysyvän avoinna israelilaiselle merenkululle. Toisin kuin Britannian Edenistä, Ben-Gurionista tuli Israelin politiikan suurmies, joka oli käynyt tasaveroisena neuvotteluja suurvaltojen kanssa. Kaikkiin tavoitteisiinsa Israel ei ollut päässyt, mutta esimerkiksi Tiraninsalmi oli nyt avattu ja egyptiläiset joukot eivät palanneet asemiinsa Siinain niemimaalla. Armeija oli osoittanut kykynsä sodassa, mikä näkyi myös politiikkaan siirtyneiden [[Moshe Dayan]]in ja [[Shimon Peres]]in poliittisena menestyksenä.<ref name="isr" />
| |||