Ero sivun ”Tverin Karjala” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Historia: Muutettu hieman kieliasua jouhevammaksi. Korjattu kielioppivirheitä ja asettuelua. Poistettu lyhenteitä, ja tarpeettomia sivistyssanoja muutettu yleiskieleksi.
Karjala-malline ja korjailuja.
Rivi 1:
[[Kuva:KarelianVillagesTO.png|thumb|300px|right|Tverinkarjalaisten kylien sijainnit.]]
{{viitteetön}}
'''Tverin Karjala''' käsittäätarkoittaa [[Tverinkarjalaiset|TverinKarjalaiset alueen karjalaisasutuksen(kansa)|karjalaisten]] asuma-alueita [[Tverin alue]]ella [[Venäjä]]llä 150–200 km [[Moskova]]sta luoteeseen. Maantieteellisenä alueena Tverin Karjala on hajanainen. [[Tverinkarjalaiset]] asuvat melko hajallaan laajalla alueella, jonka asukkaista enemmistö on venäläisiä. Tverin alueella on virallisen väestökirjanpidon mukaan 20 000 kansallisuudeltaan karjalaista ([[2000]]), mutta todellisen lukumäärän arvellaan olevan lähempänä 100 000. [[Karjalan kieli]] sekä [[kulttuuri]] on säilynyt sadoissa kylissä. Uskonnoltaan tverinkarjalaiset ovat [[ortodoksi|ortodokseja]].
 
==Historia==
Ylisen [[Volga]]n pohjoispuolinen alue oli kärsinyt paljon 1500- ja 1600-luvuilla sodissa ja maanomistajat halusivat autioille mailleen viljelijöitä ja veronmaksajia. Alueelle saapui sitten [[Stolbovan rauha]]n jälkeen vuonna [[1617]] [[Käkisalmen lääni]]stä ja [[Inkeri]]stä ortodoksista karjalais- ja inkeroisväestöä sotia, [[Ruotsi]]n luterilaisia uskonvainoja ja verotusta pakoon. Venäjällä he asettuivat asumaan etupäässä Tverin alueelle, [[Tver|Tverin kaupungin]] pohjoispuolelle. [[Inkeri]]in jääneitä kutsutaan [[inkerikot|inkerikoiksi]]. Tverin Karjalaan muutti kaikkiaan 20 000 henkeä, jotka menestyivät alueella hyvin, koska siellä oli tilaa. Vuoden [[1834]] väestölaskennassa heitä oli noin 83 000 henkeä, vuonna 1858 noin 93 000 ja vuonna 1890 jo 132 332. Vuonna 1895 Tverin karjalaisia oli noin 180 000 henkeä. Venäjän keisarikunnassa järjestetyssä ainoassa väestönlaskennassa vuonna 1897 karjalaisia ilmoitettiin olevan noin 117 000, mutta tässä laskennassa kaikki venäjää puhuvat luokiteltiin kansallisuudeltaan venäläisiksi. Vuonna [[1926]] karjalaisia oli jo 140 567 eli enemmän kuin varsinaisessa [[Karjala]]ssa. Näiden lisäksi asui Tverin läänin alueella saman verran osittain tai kokonaan venäjänkielisiä karjalaisia. Joten karjalaisten todellinen lukumäärä vuonna 1926 oli lähes 250 000 henkeä. Samassa väestönlaskennassa asui Tverin läänissä yli 2 600 virolaista. A.Vershinsky listaa alueelta vuodelta 1932 yli 100 täysin karjalaista kylää. Joten aivan marginaalisesta väestöryhmästä ei ole kysymys.
 
Tverissä karjalaiset olivat [[Maaorjuus|maaorjia]] muiden Keski-Venäjän talonpoikien tapaan. Vuoden [[1861]] reformissa he saivat henkilökohtaisen vapautensa ja suurtilat joutuivat luovuttamaan kyläkunnille lisää maata [[sarkajako|sarkajaossa]] viljeltäväksi. Yksityistä maata talonpojat alkoivat saada vasta [[Stolypinin reformi]]ssa (eli Venäjän [[isojako|isossajaossa]]) vuoden 1909 jälkeen. Taloutta paransi myös rautatien rakentaminen [[Pietari (kaupunki)|Pietari]]sta (sivurata [[Lihoslavl]]ista [[Toržok]]iin valmistui vuonna 1911) 1840-luvulla Moskovaan. Karjalaisten talous ja kulttuuri kehittyi. [[Pietarin - Moskovan Rautatie]] eli [[Nikolain Rautatie]] tarjosi työtä ja paikalliset tuotteet voitiin markkinoida paremmin Moskovaan ja Pietariin.
 
Karjalaisten määrän kasvu hidastui vuosina [[1890]]–19261890–1926. Tähän olivat syynä [[ensimmäinen maailmansota]], [[Lokakuun vallankumous|vallankumous]] [[1917]] ja [[Kommunismi|kommunistinen]] järjestelmä. Karjalaisten määrä aleni jyrkästi 1930-luvulta alkaen. Maatalouden pakkokollektivisointi supisti yksityisen maatalouden kasvitarhan ja kotitarvekarjan asteelle. Samassa yhteydessä varakkaat viljelijät eli [[kulakki|kulakit]] karkotettiin pakkotöihin. Tverin läänistä muodostettiin [[Kalinin]]in [[oblastiAlue (hallintoyksikkö)|alue]], koska Tverin kaupungin nimikinnimi muutettiin Kalininiksi neuvostoaikana.
 
===Tverin kansallinen piirikunta===
Vallankumouksen jälkeen 1920-luvun alusta 1930-luvulle asti [[Neuvosto-Venäjä]] tunnusti vähemmistökansojen oikeudet ja arvon. Alueella järjestettiin karjalaista peruskoulutusta ja tverinkarjalan kirjakieltä kehitettiin. Vuonna [[1937]] alueelle perustettiin kansallinen piirikunta. Tämä olisi voinut edistää karjalaisten kansallisuuspolitiikan toteuttamista, mutta [[Josif Stalin|Stalin]] ei halunnut Moskovan läheisyyteen vahvaa kansaa, joka samastuisi [[Suomi|suomalaisiin]] ja [[Viro|virolaisiin]]. Tästä syystä piirikunta lakkautettiin jo 20 kuukauden kuluttua helmikuussa [[1939]]. Tverinkarjalaiset koulut suljettiin, karjalankieliset lehdet lakkautettiin ja kirjojen julkaiseminen kiellettiin. Sivistyneistö ja karjalaiset johtajat teloitettiin. Neuvostoliitossa Karjalan kansallistunnon, kielen ja kulttuurin sammuttamista ei tuomittu. Yhtenäisyyspolitiikkaa eli venäläistämistä pidettiin oikeana. Tverinkarjalaisten asuinalueelle myös sijoitettiin venäläisiä. Käytännössä kyseessä oli siis väestön vaihto ja [[etninen puhdistus]].
 
==Nykyisyys==
Vuonna [[1990]] perustettiin Tverinkarjalaisten kulttuuriseura. Seuralla on laaja toimintaohjelma. Pääasiana on karjalankielen elvyttäminen. Karjalaisiksi ilmoittautuneita oli vuonna 1989 vain 23 000, joskin todellisen määrän oletetaan sijaitsevan noin 100 000 karjalaisen paikkeilla. [[Lihoslavl]]in, [[Maksatiha]]n, [[Ramešk]]in ja [[Spirovo]]n piireissä aloitettiin [[1993]] vapaaehtoinen äidinkielenopetus ja Tverin yliopistoon perustettiin karjalais-suomalainen osasto kouluttamaan opettajia karjalaispiirien peruskouluihin. Seura julkaisee [[Karielan sana]] -nimistä lehteä.
 
Tverin Karjalan maaseudulla on vielä joissakin kylissä tapana vanha perinne, jossa suuren leivinuunin jälkilämpöä käytetään saunomiseen. Uuni on niin tilava, että sinne mahtuu kyykyssä istumaankin. Sama perinne on tuttu myös [[vepsäläiset|vepsäläisille]] sekä laajalti tunnettu Keski- ja Etelä-Venäjällä. Itä-Suomessakin leivinuunia on harvakseltaan käytetty parantamiskylpyihin. Tapa on jo kuitenkin katoamassa. Vielä löytyy kuitenkin henkilöitä joilla on muistitietoa tämäntapaisesta saunomisesta.{{lähde}}
Rivi 33:
Eteläisin ja pienin tverinkarjalan puhuma-alue sijaitsi [[Zubtsov]]in eli [[Djorža]]n seudulla. Siihen kuuluivat Aleksandrovskoi-, Nouvoi-, Semnovskoi-, Vasiljevskoi-, Ivanovskoi- ja Matjugino-nimiset kylät ja taajamat. Seutu kärsi pahoin toisessa maailmansodassa rintaman kulkiessa sen yli. Myös perinteisen elämänmuodon lakkauttaminen maatalouden kollektivisoinnin yhteydessä nopeutti zubtsovinkarjalaisten sulautumista. Nykyisin nämä eteläisimmät tverinkarjalaismurteet ovat jo hävinneet. Petroskoin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan niin kutsutun Etelä-Tverin eli Djorzhan karjalaisia oli vuonna 1890 yhteensä 1 664 henkilöä, vuonna 1911 yhteensä 1952 henkilöä, mutta vuonna 1993 jäljellä oli vain 70 henkilöä, jotka ilmoittivat karjalan käyttökielekseen. Toisen tutkimuksen mukaan noin 500 henkilöä puhui edelleen Djorzhan murretta (tutkimus vuodelta 2002), mutta käyttää pääkielenään venäjää. Aluetta on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vaivannut huomattava muuttokato, kun nuoremmat karjalaiset ovat muuttaneet palvelujen perässä lähinnä Moskovaan.
 
Hyvin läheinen tverinkarjalalle oli myös sen länsipuolella [[NovgorodNovgorodin alue]]in oblastissaella puhuttu [[valdainkarjala]]n eli [[novgorodinkarjala]]n murre. Sitä voidaan pitää lähinnä Tverin Karjalan länsimurteena. Sitä puhutaan edelleen Valdain kaupungin etelänpuoleisissa pikkukylissä keskuspaikkana Pushtoshkan kylä.
 
==Tverinkarjalaiset [[piiriPiiri (hallintoalue)|piirit]]t eli [[rajon]]atrajonat==
Tärkeimmät tverinkarjalaiset piirit vuodelta 1989:
* Vesjegonsk (ka Vessi)
Rivi 58:
*[http://aiga.library.tver.ru/main.htm Tverinkarjalaisten oma sivusto Aiga (Käytä Aiga sivustolla merkistökoodauksessa Unicode (UTF-8) ]
*[http://aiga.library.tver.ru/ Kariela fontin voit ladata sivulta]
 
{{Karjala}}
 
[[Luokka:Karjala]]