Geneven koulukunta

Geneven koulukunta on Geneven yliopistossa 1940-luvulta lähtien vaikuttanut fenomenologisesti suuntautunut kirjallisuudentutkimuksen koulukunta. Suuntauksesta käytetään myös nimitystä tietoisuuden tutkimus ('critics of consciousness'). Suuntauksen tunnetuimpia edustajia olivat belgialainen Georges Poulet, ranskalainen Jean-Pierre Richard sekä sveitsiläiset Jean Starobinski ja Jean Rousset. Koulukunnan metodeja hyödynsi myös yhdysvaltalainen J. Hillis Miller uransa alkuvaiheessa, varsinkin teoksessa The Disappearance of God: Five 19th Century Writers (1963), mutta hän siirtyi sen jälkeen dekonstruktion pariin.

Koulukunnan edustajat lukevat sanataideteosta kirjailijan tietoisuuden ainutkertaisena, ensisijaisesti subjektiivisena aikaansaannoksena. Suuntauksen piirissä vastustetaan siksi formalismin ja uuskritiikin tapaisia objektivoivia lähestymistapoja. Koulukunnan lähtökohdat palautuvat paljolti 1800-luvun romantiikan ekspressiiviseen kritiikkiin, jossa kirjallista teosta pidettiin kirjailijapersoonallisuuden ilmentymänä. Kirjailijan tietoisuuden tutkimus ei kuitenkaan ole kirjailijan elämäkerran tutkimusta vaan teos- tai tuotantokeskeistä tarkastelua, jonka edellytyksenä on mahdollisimman suuri eläytyminen ja sitä kautta pääsy samalle aaltopituudelle tekijän tietoisuuden kanssa.