Ero sivun ”Gustav Kirchhoff” versioiden välillä

4. syyskuuta Kirchhoff valmistui Königsbergin yliopistosta ja muutti [[Berliini]]in myöhemmin samana vuonna. Hän ajoitti muuttamisensa huonosti, sillä työttömyys ja katovuodet olivat aiheuttaneet tyytymättömyyteen ja levottomuuksiin. Saksan liiton valtioissa oli lukuisia vallankumouksia, ja Ranskan viimeisen kuninkaan [[Ludvig Filip I|Ludvig Filip I:n]] syökseminen vallasta [[Euroopan hullu vuosi|Euroopan hulluna vuonna]] 1848 lisäsi levottomuuksien määrää Saksan liitossa.<ref name="MAC"/> Keväällä 1848 Kirchhoffin kuitenkin onnistui aloittaa ammattilaisuransa ''Privat-Docentina'', sillä ympäröivän maailman tapahtumilla ei juurikaan ollut vaikutusta häneen. Berliinissä Kirchhoff opetti palkattomasti 1848–1850 samalla korjaten yleistetyn käsityksen sähkövirroista ja elektrostatiikasta. Berliinistä hän lähti Breslaun kaupunkiin (nykyinen [[Wrocław]]) vuonna 1850, jolloin hän ratkaisi elastisten levyjen muodonmuutoksen ongelman. Teorian alkuperäisen muodon olivat kehittäneet ranskalaiset [[Sophie Germain]] ja [[Siméon Denis Poisson]], mutta yhtä lailla ranskalainen [[Claude-Louis Navier]] oli keksinyt oikeat [[differentiaaliyhtälö]]t pari vuotta myöhemmin. Ongelmat säilyivät, mutta Kirchhoff onnistui ratkaisemaan ne käyttämällä [[variaatiolaskenta]]a. Breslaussa Kirchhoff tapasi [[Robert Bunsen]]in 1851 ja ystävystyi hänen kanssaan. Vuonna 1854 [[Heidelberg]]issä työskentelevä Bunsen rohkaisi Kirchhoffia muuttamaan sinne, ja Kirchhoff hyväksyikin fysiikan professuurin sieltä. Kaksikko aloitti hedelmällisen yhteistyön. Vuonna 1861 he tarkkailivat Auringon [[spektri]]ä ja pystyivät tunnistamaan Auringon ilmakehän alkuaineet. He löysivät myös kaksi uutta alkuainetta, [[cesium]]in ja [[rubidium]]in. Kirchhoffin selitys siitä, että Auringon emissiospektrin mustat viivat johtuvat absorptiosta tietyillä aallonpituuksilla valon kulkiessa Auringon atmosfäärin kaasujen läpi, on kenties tunnetuin. Tämä havainto aloitti [[tähtitiede|tähtitieteessä]] uuden aikakauden. Vuonna 1857 Kirchhoff meni naimisiin entisen matematiikan professorinsa [[Friedrich Richelot]]in tyttären [[Clara Richelot]]in kanssa. Merkittävistä saavutuksistaan huolimatta Kirchhoff ei ollut ainoa sähkövirtojen parissa työskentelevä tutkija. [[Wilhelm Eduard Weber|Wilhelm Weber]] ja [[Rudolf Kohlrauch]] työskentelivät myös samanlaisten sähkövirtojen luonteen parissa ja julkaisivat samantyylisiä tuloksia kuin Kirchhoff 1857 liittyen sähkövirransähkökentän nopeuteenetenemisnopeuteen erittäin hyvin johtavassa johtimessa. Sekä Kirchhoff että Weber havaitsivat, että nopeus oli riippuvainen johtimen luonteesta ja oli miltei yhtä suuri kuin [[valonnopeus]]. Molemmat kuitenkin olettivat tämän olevan vain sattumaa eivätkä ottaneet sitä askelta, minkä [[James Clerk Maxwell|Maxwell]] otti viisi vuotta myöhemmin esittäessään, että valo on sähkömagneettinen ilmiö. Kirchhoffin merkitys on olennaista myös [[Kvanttifysiikka|kvanttifysiikan]] näkökulmasta: hän julkaisi vuonna 1862 perusteet [[mustan kappaleen säteily]]lle. [[Fraunhofer]] oli tarkkaillut liekkien spektrien kirkkaita viivoja ja havainnut, että ne ilmenevät samankailtaisella taajuudella kuin tietyt mustat viivat Auringon spektrissä. Hän kuitenkin olisi tarvinnut aineiden puhtaita muotoja, sillä epäpuhtaudet aiheuttivat ylimääräisiä viivoja spektriin. Kirchhoff teki asiassa läpimurron onnistuessaan tuottaa puhtaampia aineita. Vuonna 1859 hänen onnistui havaita, että kullakin alkuaineella oli yksilöllinen spektri. Hän esitteli säteilylakinsa, jonka mukaan kullakin [[atomi]]lla tai [[molekyyli]]llä [[emissio]]- ja [[absorptio]]spektri on sama.