Ero sivun ”Lauri Törni” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Viitemalline osoitteeseen ja risojen AM-linkkien korjaus. |
p w, kh |
||
Rivi 29:
==Tausta ja nuoruusvuodet==
Lauri Törnin vanhemmat olivat laivuri Hjalmar (Jalmari) Törni ja Rosa Maria, o.s. Kosonen. Perheen esikoispoika oli kuollut vuoden 1918 kesäkuussa [[isorokko]]on. Perheeseen syntyi Laurin jälkeen kaksi tytärtä, Salme Kyllikki (
Isä Jalmari toimi [[Suomen Sokeri]]n pienten rahtialusten kapteenina. Törnit asuivat Viipurissa Hiekan kaupunginosassa vaunumestari Hägglundilta ostamassaan talossa. Vaunumestari oli jääkärikenraali [[Woldemar Hägglund]]in isä ja kenraali [[Gustav Hägglund]]in isoisä. Kolmikerroksisessa talossa oli 16 huonetta, joista osan Törnit vuokrasivat ulkopuolisille. Yhtenä vuokralaisena oli olympianyrkkeilijä [[Sten Suvio]]n veli, taiteilija [[Aira Samulin]]in isä.<ref>Kallonen–Sarjanen 1997, s. 17–22.</ref>
Rivi 41:
[[Talvisota|Talvisodassa]] Törni palveli everstiluutnantti [[Martti Nurmi (Taipaleen lohkon komentaja)|Martti S. Nurmen]] Jääkäripataljoona 4:ssä, jota sanottiin Hiipijäksi. Pataljoona siirrettiin [[Laatokka|Laatokan]] pohjoisrannalle [[13. divisioona (talvisota)|13. divisioonan]] alueella hyökkääväksi yksiköksi. Se kärsi raskaita miehistötappioita vuoden 1940 tammikuussa, ja pataljoonan komentaja menehtyi auto-onnettomuudessa sodan alussa. Seuraava komentaja haavoittui ja menehtyi verenhukkaan kenttäsairaalassa. Uudeksi komentajaksi määrättiin majuri [[Matti Aarnio]], joka myöhemmin sai lempinimen Motti-Matti.
Tammikuun lopulla taisteltiin [[Koivuselkä|Koivuselän]] maastoa hallitsevan Pukitsanmäen omistuksesta. Vihollinen oli saarrettu [[Rykmentin motti|Rykmentin]] ja [[Kitelän motti|Kitelän motteihin]]. Sen linjojen takaa taistelupaikkaa lähestyi myös jääkärikapteeni [[Artturi Nikula]]n [[Erillinen pataljoona 8 (talvisota)|Erillinen pataljoona 8]], peitenimeltään "Seinälukki", johon piti saada yhteys.
Törni ilmoittautui vapaaehtoiseksi ensimmäiseen partioonsa vihollisen linjojen taakse. Linjat olivat [[kenttälinnoite]]tut ja alueella partioi myös vihollisen hyökkäysvaunuja. Törnin partio pääsi yön pimeydessä vihollisasemien läpi ja saapui Seinälukin tukikohtaan pataljoonan komentotelttaan asti. Kapteeni Nikula ihmetteli, miten he olivat päässeet pataljoonan omien vartiomiesten ohitse. Törni palasi partioineen takaisin aamukahdeksalta ja ilmoitti vihollisasemien ja ErP 8:n sijainnin. Vihollinen sai tykistö- ja kranaattiryöpyn niskaansa.
Rivi 125:
Törnin loppuvaiheista Saksan palveluksessa on erilaisia kertomuksia. Erään epätodennäköiseksi arvioidun version mukaan Törni olisi lähtenyt Venäjän-rintamalle johtamaan saksalaista merijalkaväen pataljoonaa ja taisteltuaan siellä olisi lopulta antautunut amerikkalaisille ja brittiläisille joukoille miehineen.<ref name="Cleverley"/> Toisen kertomuksen mukaan Törni ei olisi saanut tilaisuutta taistella, vaan amerikkalainen sotilas olisi pidättänyt hänet ja hänen suomalaisen toverinsa, ja että hän olisi karannut brittiläiseltä vankileiriltä viikko sodan loppumisen jälkeen ja lähtenyt hakeutumaan Tanskan kautta Norjaan ja lopulta Suomeen.<ref name="Cleverley"/>
Tuoreemman selvityksen mukaan Törni, joka oli saanut
Anu Vertasen opinnäytetyön mukaan Valpo selvitti Törnin palanneen Saksan sabotaasi- ja vakoilukoulutuksesta vielä Suomeen, mutta Saksan romahtaessa olleen jälleen Saksassa, jossa joutui brittiläiselle vankileirille. Törni karkasi leiriltä ja pakeni Tanskaan, josta hänet palautettiin Ruotsin kautta Suomeen kesällä 1945.<ref name="vertanen">Vertanen 2005, s. 64</ref> Kallosen ja Sarjasen teosten mukaan on mahdotonta, että Törni olisi matkustanut edestakaisin Saksan ja Suomen välillä.
| |||