Ero sivun ”Taiteilijaeläke” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 8:
Suomen valtio myönsi ensimmäisen kerran taiteilijaeläkkeitä 1830-luvulla. Ensimmäisiä saajia olivat muun muassa kirjailija [[J. L. Runeberg]] ja taidemaalari [[Magnus von Wright]]. Kansallisesti merkittäville taiteilijoille eläkettä (pension) myönnettiin heidän työskentelymahdollisuuksiensa turvaamiseksi. Silloin eläke oli enemmän [[apuraha]]n kaltainen kuin eläke nykyisessä mielessä, koska saajan ikä tai varallisuus ei vaikuttanut eläkkeen saamiseen. Eläke oli käytännössä elämänikäinen apuraha, jolla valtiovalta halusi turvata lahjakkaan taiteilijan työskentelymahdollisuudet.<ref name= mert>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.taike.fi/documents/10162/76105/TY+työpaperi+51+12+kok.pdf | Nimeke = Apurahasta vanhuudenturvaksi. Valtion ylimääräiset taiteilijaeläkkeet vuosina 1970-2011 | Tekijä = Tommi Mertanen | Tiedostomuoto = pdf | Selite = | Julkaisu = Työpapereita 51 | Ajankohta = 2012 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Taiteen keskustoimikunta | Viitattu = 13.11.2014 | Kieli = }}</ref>
Taiteilijaeläkkeiden apurahaluonne säilyi Suomen itsenäisyyden alkuvuosikymmeniin saakka. Eläkettä nauttivat 1920–1940-luvulla monet kansallisesti merkittävät taiteilijat, kuten kirjailija [[Toivo Pekkanen]]
Nykyisin voimassa oleva apurahajärjestelmä luotiin pääosin niin sanotun Ahon komitean eli Valtion taidekomitean mietinnön ehdotusten perusteella vuonna 1965. Silloin muutettiin taiteilijaeläkejärjestelmääkin siten, että myönnettävissä olevien eläkkeiden eläkeluonteisuus korostui.<ref>[http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/akxhref.sh?{KEY}=KK+609/1992 Tytti Isohookana-Asunmaa, Vastaus kysymykseen Taiteilijaeläkkeiden määrän säilyttämisestä nykyisellään], Valtiopäivät 15.12.1992. Viitattu 29.11.2008.</ref>
| |||