Ero sivun ”Kullankylä” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
f |
||
Rivi 4:
'''Kullankylä'''<ref name=Angere1957>{{Kirjaviite | Tekijä = Angere, Johannes | Nimeke = Sotaa ja rauhaa rautaesiripun molemmin puolin | Julkaisija = Kustannusliike Nide | Vuosi = 1957}}</ref> myös ''Kulla'', ''Kullaankylä'', {{k-ru|Мертвицы|Мertvitsy}}, {{k-sv|Kullaby}}) oli kylä läntisellä [[Inkerinmaa]]lla [[Kullanjoki|Kullanjoen]] varressa. Se sijaitsi 20 km [[Narva]]sta pohjoiseen. Asukkaina oli [[Inkeriläiset|inkerinsuomalaisia]] 1940-luvulle asti.
Kylä mainitaan ensimmäisen kerran 1600-luvulla [[Laukaanjoki|Laukaan]]- ja [[Lovatjoki|Lovatjokien]] välissä sijainneessa [[Novgorod]]in [[Šelonin viidennes|Šelonin viidenneksessä]]. Kylä ei siis kuulunut [[Vatjan viidennes|Vatjan viidennekseen]], johon muu Inkerinmaa kuului. Asukkaina oli tuolloin [[vatjalaiset|vatjalaisia]] ja [[inkerikot|inkeroisia]]. Kylä sai luultavasti nykyisen nimen [[Stolbovan rauha]]n jälkeen 1617, jolloin alueelle muutti luterilaista väestöä Suomesta. Suureen-[[Narvusi]]in eli Kosemkinaan rakennettiin kirkko vuonna 1640 ja Kullankylä kuului siten [[Narvusi-Kosemkina]]n pitäjään, joka oli osa Narvan seurakuntaa vuoteen 1917 asti.
Perimätiedon mukaan kylän nimi juontuu siitä, että aikoinaan kaksi äveriästä asukasta väitteli, kumpi heistä on rikkaampi, ja päättivät kylvää kultarahoja, toinen joen oikealle, toinen sen vasemmalle puolelle.<ref name="Angere1957" /> ==Kylä jakaantuu kahtia ja tuhoutuu==
[[Tarton rauha]]n (1920) seurauksena kylä jakaantui kahtia, koska Kullajoesta tuli [[Viro]]n ja [[Neuvosto-Venäjä]]n rajajoki. Vuonna 1926 kylässä oli 29 taloa ja 94 asukasta, joista 82 inkeriläisiä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.scribd.com/document/349186701/Inkerilaisten-asuttujen-paikkojen-luettelo-1926 | Nimeke = Inkeriläisten asuttujen paikkojen luettelo vuosien 1926-1928 Leningradin alueen väenlaskun ainehiston mukaan}}</ref> Venäjän puoleinen osa kylästä kuihtui, koska asukkaita siirrettiin kauemmaksi rajasta. Näin syntyivät 1920-luvulla kaksi kylää Risukylä ja Muntinruhka [[Rosonajoki|Rosonajoen]] varteen. Vähitellen itäinen osa katosi kokonaan 1930-luvulla, kun kuusi perhettä lähetettiin [[Siperia]]an. Loput asukkaista siirrettiin Suureen Narvusiin, jonne myös paremmat asuinrakennukset purkamalla siirrettiin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://web.archive.org/web/20091026192603/http://www.geocities.com/s_petropol/Genocide.html| Tekijä = Iwan Patanen | Nimeke = About political crimes in the rural district of Kuzemkino}}</ref>
Viron puoleinen osa kylästä kuului [[Viron Inkeri]]in. Läheiseen Kallivieriin rakennettiin kirkko vuonna 1920 ja Kullankylä kuului tähän seurakuntaan. Vuonna 1930 kylässä sijaitsi koulu ja 32 asuinrakennusta. Kylästä tuli eräänlainen Neuvostoliiton inkeriläisvainojen muistomerkki ja piikkilangalla kahtia jaettu kylä tuli tunnetuksi mm. [[Saima Harmaja]]n runoteoksessa ''Inkerinmaan rajalla''. Toisen maailmansodan aikana väestö evakuoitui Suomeen ja osa Ruotsiin. Viron puoleinen osa Kullankylää poltettiin saksalaisten joukkojen vetäytymisen yhteydessä <ref>{{Lehtiviite| Tekijä = Viktor Pajunen | Otsikko = Kullankylän Johannes | Julkaisu = Inkeriläisten Viesti | Ajankohta = 1985 | Numero = 7-8 | Sivut = 13}}</ref>, eivätkä asukkaat palanneet takaisin sodan päätyttyä. Paikka on nykyisin autio.
| |||