Avaa päävalikko

Muutokset

110 merkkiä lisätty ,  1 vuosi sitten
selvennyspyyntö
==Luovutuksen ja luovutettujen tausta==
===Luovutettujen poliittinen toiminta===
Lähes jokainen ”Leinon vangeista” oli harjoittanut ainakin jonkinlaista Neuvostoliiton vastaista toimintaa, jonka rikollisuuteen{{selvennä|Minkä maan mukaiseen? Voiko ulkomaalainen määritellä mikä on Suomessa rikollista? 13.10.2018}} neuvostoliittolainen kuulustelija kiinnitti huomiota. <ref>Björkelund 1966, s. 44 .</ref> Muutamat olivat myös vakoilleet Neuvostoliittoa vastaan. Useimmat olivat mukana erilaisten [[bolševikit|bolševikkien]] vallan kukistamista ajaneiden emigranttijärjestöjen toiminnassa tai ainakin lähellä niitä.<ref name="Partanen343-347">Partanen 2010, s. 343–347.</ref> Severin Dobrovolski ei Björkelundin antamasta kuvauksesta huolimatta ollut ilmeisesti tärkeimmän emigranttijärjestön [[Venäjän yleissotilaallinen liitto|Venäjän yleissotilaallisen liiton]] (ROVS) varsinainen jäsen, mutta hän avusti 1930-luvulla ROVS:n salaista tiedustelua järjestämällä sille vakoiluyhteyksiä Neuvostoliittoon. Hän oli myös 1920-luvun alussa johtanut [[Nikolai Tšaikovski]]n perustaman ”Toiminnan keskus” -nimisen taistelujärjestön Suomesta Neuvostoliittoon suunnattua toimintaa.<ref>Mainio 2015, s. 59–60, 223–225.</ref> Muista luovutetuista ainakin Dimitri Kuzmin-Karavajev kuului ROVS:ään. Vielä jyrkempään bolševikkivallan kukistamista ajaneeseen nuorten emigranttien järjestöön [[Kansallinen työn liitto|Kansallisen työn liittoon]] (NTSNP, myöhemmin NTS) kuuluivat ainakin Igor Verigin, joka oli 1930-luvulla NTS:n Suomen-pääorganisaattori, ja Dmitri Daragan, joka tosin erotettiin järjestöstä vuonna 1938.<ref name="Partanen343-347" /><ref>Maionio 2015, s. 254.</ref> Boris Popper oli kuulunut sekä Suomessa että Belgiassa emigranttien monarkistisiin aktivistijärjestöihin, ja Valpon tietojen mukaan hän oli vuosina 1938–1939 yrittänyt omin päin muodostaa neuvostovastaista terroristisolua Suomessa. Vladimir Bastamov oli johtanut 1920-luvun lopussa Helsingissä toiminutta pientä aktivistiryhmää, joka suunnitteli väkivaltaisia iskuja Neuvostoliittoa vastaan saamatta tosin mitään aikaiseksi.<ref>Mainio 2015, s. 177, 254–261.</ref> Juri Narbuth johti 1920-luvun lopulla [[Venäläisen totuuden veljeskunta|Venäläisen totuuden veljeskunnan]] (BRP) Suomen taistelukeskuksen Helsingin-osastoa, johon myös Boris Björkelund kuului.<ref>Mainio 2015, s. 184.</ref><ref>Rislakki 1982, s. 116.</ref> Narbuth oli myöhemmin kuulunut [[Mladorossit|mladorossipuolueeseen]], joka oli alkuun monarkistinen järjestö, mutta muuttui 1930-luvulla neuvostomyönteisemmäksi. Verigin, Fjodor Pihra ja vahingossa pidätetty Vasili Maksimov olivat nuorisoseura [[Zweno]]n aktiiveja.<ref name="Partanen343-347" />
 
Boris Björkelundin usein lainatun arvion mukaan kenraali Dobrovolski olisi ollut joukosta ainoa poliittisesti riittävän merkittävä luovutuksen kannalta.<ref name="Partanen343" /> Pekka Kauppalan mukaan taas Kronstadtin kapinaa johtanut Stepan Petritšenko oli joukon historiallisesti merkittävin henkilö – ei tosin enää vuonna 1945.<ref name="Kauppala43">Kauppala 2011, s. 43.</ref> Toisaalta Petritšenko oli Valpon tietojen mukaan ilmoittanut kannattavansa Neuvostoliiton yhteiskuntajärjestystä ja suunnitellut sopimuksen tekemistä valvontakomission kanssa voidakseen palata normaalisti kotimaahansa.<ref name="Partanen343-347" />
29 318

muokkausta