30. elokuuta 1813 noin 750 punaista keppiä hyökkäsi Fort Mimsiä vastaan [[Alabama]]n [[Tensaw (Alabama)|Tensawissa]]. Linnoitus tuhottiin, vastarintaa tehneet tapettiin ja paikalla olleet orjat vapautettiin. Tapahtumat tulivat tunnetuksi Mimsin verilöylynä.<ref name="enc" />
Fort Mimsin tapahtumien jälkeen Yhdysvallat lähetti alueelle joukkojaan. Niiden johdossa olivat kenraali [[John Cocke]], kenraalimajuri [[John Floyd]] ja kenraali [[Andrew Jackson]].<ref name="enc" /> Amerikkalaisten joukot koostuivat paljolti miliisistä ja rajaseudun vapaaehtoisista.<ref name="inti" /> Heidän lisäkseen amerikkalaisten puolella taisteli heidän kanssaan liittoutuneita creekejä, [[chickasawit|chickasaweja]], [[chocktawitchoctawit|chocktawejachoctaweja]] ja [[cherokeet|cherokeeita]]. Amerikkalaisjoukot etenivöt creekien maille [[Tennessee]]stä ja [[Georgia (osavaltio)|Georgiasta]].<ref name="enc" /> Osapuolten välillä käytiin useita kahakkoja. Molemmat osapuolet harjoittivat vihollisensa [[skalpeeraus|skalpeeraust]]. Amerikkalaisten toiminta oli monin tavoin kuitenkin creekien sodankäyntiä vielä julmempaa. Eräässä tapauksessa esimerkiksi sytyttettiin tuleen talo, jonka sisällä paloi kuoliaakis 46 intiaania. Sodan ratkaisutaistelu käytiin maaliskuussa 1814 Hevosenkengän mutkassa (Horseshoe Bend).<ref name="inti" /> 27. maaliskuuta toisensa kohtasivat noin 2 700 punaista keppiä ja Andrew jacksonin komentamat 15 000 amerikkalaista sotilasta. 800 punaista keppiä kuoli.<ref name="enc" /> Jackson itse oli lähes saada surmansa, mutta eräs cherokee-päällikkö nimeltä Junalusta pelasti hänet.<ref name="inti" /> Amerikkalaiset etenivät edelleen Fort Jacksoniin, jossa he vastaanottivat punaisten keppien antautumisen.<ref name="enc" />
