Ero sivun ”Suezin kriisi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Tausta |
|||
Rivi 30:
Heinäkuussa 1952 [[Gamal Abdel Nasser]]in johtama nuorten egyptiläisten upseerien joukko kaappasi vallan Egyptissä tarkoituksenaan päästä eroon brittivallasta. Nasser piti itseään vallankumouksellisena ja panarabistina, joka pyrki käyttämään Egyptin eduksi maailman jakautumista eri leireihin. Ensinn Nasser kääntyi [[Yhdysvallat|Yhdysvaltojen]] puoleen haluten aseita [[Israel]]ia vastaan, jonka kansaa Egypti oli tuolloin ottanut yhteen Egyptin hallinnoiman [[Gazan kaista]]en alueella. Kun Yhdysvalloissa aseita ei haluttu toimittaa, nasser kääntyi Neuvostoliiton puoleen. Neuvostoliiton [[Nikita Hruštšov]]in hallinnon strategiaan kuului siirtomaiden käännyttäminen siirtomaaisäntiään ja niiden Yhdysvaltalaista liittolaista vastaan. Niimpä Egyptiin alkoi virrata rahaa ja aseita Neuvostoliitosta.<ref name="camb" />
Yhdysvalloissa presidentti [[Dwight D. Eisenhower]], ulkoministeri [[John Foster Dulles]] sekä heidän kolleegansa Britanniassa halusivat tuoda Egyptin ja Nasserin takaisin länsivaltojen piiriin houkuttimena taloudellinen tuki. [[Maailmanpankki]], Yhdysvallat ja Britannia tarjosivat Nasserille 200 miljoonaa [[Yhdysvaltain dollari|USD]] [[Assuanin pato|Assuanin padon]] rakentamiseksi. Pato [[Niili]]llä hallitsisi joen kausittaisia tulvia lisäten Egyptille tärkeää [[puuvilla]]n tuotantoa, skeä tuottaisi energiaa vesivoiman avulla. Vastineeksi nasserin haluttiin kuitenkin vähentävän israelin vastaista retoriikkaansa ja aloittavan salaiset rauhanneuvottelut [[David Ben-Gurion]]in kanssa. Egyptin tulisi myös ottaa etäisyyttä Neuvostoliittoon. Nasser ei kuitenkaan toiminut vaatimusten mukaisesti. Hän kieltäytyi rauhanneuvotteluista, kannusti [[Jordania]]n kuningas [[Hussein (Jordania)|Husseinia]] karkottamaan brittisotialsneuvonantajat maastaan ja tunnusti [[
Nasser oli ennakoinut länsivaltojen luopuvan taloudellisesta avustaan. Neuvostoliiton kanssa oli solmittu vastaava sopimus 400 miljoonan [[USD]]:n avustuksesta Assuanin patoa varten, minkä lisäksi Nasser julisti 26. heinäkuuta 1956 Egyptin aikovan [[Kansallistaminen|kansallistaa]] Suezin kanavan. Britanniassa [[Anthony Eden]]in hallitus alkoi pohtia sotilaallisen väliintulon mahdollisuutta. Hallituksen ministerien kokouksessa päätettiin Britannian välttämättömien etujen turvaamisen edellyttävän sotatoimia. Eden halusi osoittaa Britannian olevan edelleen [[suurvalta]] ja tuekseen hän sai Ranskan. Ranskassa pääministeri [[Guy Mollet]] halusi katkaista Nasserin tuen Ranskan siirtomaa [[Algeria]]ssa taisteleville kansallismielisille sisseille. Kolmannen liittolaisen Ranska ja Britannia saivat Israelista. David Ben-Gurion halusi avata Egyptin hallitseman [[Tiraninsalmi|Tiraninsalmen]] Israelille. Yhdysvaltojen Eisenhower oli puolestaan varoittanut syyskuussa Edeniä siitä, että Yhdysvallat pelkäsi sotilaallisen väliintulon kääntävän Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan länttä vastaan. Yhdysvallat ei kuitenkaan ollut tietoinen Britannian, Ranskan ja Israelin suunnitelmista. 23. lokakuuta kolme liittolaismaata tapasivat Ranskan [[Sèvres]]issä, jossa sovittiin sotatoimien yksityiskohdista.<ref name="camb" /> Suunnitelman laati ranskalainen operaatiota myöhemmin johtanut kenraali [[André Beaufre]].<ref name="enc">{{Kirjaviite | Tekijä = Spencer C. Tucker | Nimeke = Cold War: A Student Encyclopedia | Vuosi = 2008 | Luku = | Sivu = 1966-1972 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = ABC-CLIO | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 978-1-85109-706-7 | Kieli = {{en}}}}</ref> Israelin tuli hyökätä Egyptin Siinain niemimaalle, jolloin Ranska ja Britannia antaisivat molemmille osapuolille uhkavaatimuksen kanava-alueen läheisyydestä vetäytymisestä. Kun Nasser ei tähän suostuisi, brittijoukot puuttuisivat tilanteeseen ranskalaisten tuella.<ref name="camb" />
| |||