Ero sivun ”Creek-sota” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Otin ylimääräisen jutun Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
{{Taistelu
| nimi = Creek-sota
| osa_sotaa = [[Intiaanisodat|intiaanisotia]] ja [[Vuoden 1812 sota|vuoden 1812 sotaa]]
| kuva = Map_of_Land_Ceded_by_Treaty_of_Fort_Jackson.png
| kuvateksti = Fort Jacksonin sopimuksessa luovutettu alue
Rivi 7:
| paikka = Nykyinen [[Alabama]]
| casus = [[Creekit|Creekien]] sisällissota
| aluemuutokset =
| vaikutukset =
| lopputulos = Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten voitto
| taistelija1 = {{Yhdysvallat}}<br>
| taistelija2 =
| komentaja1 =
| komentaja2 =
| vahvuus1 =
| vahvuus2 =
Rivi 21:
| muut_taistelut =
}}
'''Creek-sota''' oli [[Yhdysvallat|Yhdysvaltojen]][[yhdistynyt kuningaskunta|Ison-Britannian]] vastaisen [[vuoden 1812 sota|vuoden 1812 sodan]] aikana käymä sota [[creekit|creek-intiaanien]]uudistyusvastaisia punaisia keppejä vastaan. Sodan ratkaisutaistelu Hevosenkengän mutkassa vuonna 1814 päättyi [[Andrew Jackson]]in johtamien amerikkalaisten voittoon ja lopulta [[Fort Jacksonin sopimus|Fort Jacksonin sopimukseen]], jolla creekit luopuivat suurista osista alueistaan.
==Tausta==
[[Tiedosto:Benjamin Hawkins and the Creek Indians.jpg|thumb|vasen|[[Benjamin Hawkins]] neuvoo creek-intiaaneja nykyaikaisten maatalouskäytäntöjen soveltamisesta.]]
Creekien kulttuuri ja elintavat olivat 1800-luvun alussa murroksessa. [[Yhdysvaltain vapaussota|Yhdysvaltain vapaussodan]] jälkeen alenneet turkisten hinnat pakottivat monet viettämään entistä enemmän aikaa metsällä ja joidenkin valkoisten kauppiaiden epärehelliset tavat herättivät katkeruutta. Samaan aikaan Yhdysvaltojen intiaaniasiamies [[Benjamin Hawkins]]in uudistuksia, joiden myötä osa creekeistä omaksui amerikkalaiset tavat. Osa heistä oli alkanaut kasvattamaan [[puuvilla]]a tai karjaa ja osa omisti myös [[orjuus|orjia]]. Monet puhuivat [[Englannin kieli|englantia]] ja käyttivät länsimaisia vaatteita. Muutokset näkyivät myös poliittisesti. Creekkien yhteiskunta muuttui keskusjohtoisemmaksi heidän perustettuaan oman kansallisen neuvostonsa, jonka kokouksiin Hawkisilla oli usein tapana osallistua. Uudistusmielisten creekien johtohahmoja olivat esimerkiksi William McIntosh, Coweta, Big Warrior ja Little Prince.<ref name="enc">{{Kirjaviite | Tekijä = Bruce E. Johansen ja Barry M. Pritzker | Nimeke = Encyclopedia of American Indian History | Vuosi = 2008 | Luku = | Sivu = 246-248 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = ABC-CLIO | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = ISBN 978-1-85109-818-7 | Kieli = {{en}} }}</ref>
Kaikki creekit eivät kuitenkaan olleet muutosten kannalla. Kansa jakautui muutosten ja sulautumisen kannattajiin, sekä sen vastustajiin. Muutosten vastustajat tulivat tunnetuksi nimellä ''Punaiset kepit'' heidän käyttämiensä sotanuijien mukaan.<ref name="inti">{{Kirjaviite | Tekijä = Rani-Henrik Andersson ja Markku Henriksson | Nimeke = Intiaanit : Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia | Vuosi = 2010 | Luku = | Sivu = 187-189 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Gaudeamus Helsinki University Press | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 978-952-495-162-3 }}</ref> Punaiset kepit syntyivät useiden eri creek-profeettojen vaikutuksesta. Liike oli saanut tuulta alleen sittemmin suurta intiaanien liittoumaa johtaneen [[Tecumseh]]in matkattua kaakkoisalueiden intiaanien joukossa vuonna 1811. Tecumsehin lähdettyä hänen ajatuksiaan pitivät yllä creek-profeetat ja poliittiset johtajat, kuten Menawa, [[William Weatherford]], Peter McQueen ja Josiah Francis. Punaisia keppeje yhdisti itsenäisyyden ajaminen, perintewisen uskonnollisuuden vaaliminen, sekä valkoisten siirtolaisten ja Hawkinsin vastustaminen. Creekien eri tahjojen suhteet kärjistyivät ja monia surmattiin jo ennen varsinaisen creek-sodan syttymistä.<ref name="enc" />
==Sota==
[[Tiedosto:Fort Mims massacre 1813.jpg|thumb|vasen|Mimsin verilöyly.]]
Vuoden 1812 alkupuolella creekien sisällissota sai laajempia mittasuhteita. Joitakin creekien alueille muuttaneita siirtolaisia surmattiin ja intiaaniasianmies Hawkins pyrki saamaan oikeutta murhatuille creekien oman neuvoston kautta. Neuvosto päättikin langettaa kuolmantuomiot viidelle creekille Thomas Meredithin murhasta maaliskuussa 1812. Jännitteet purkautuivat, alkoi liikkua huhuja creekien olevan sodassa Yhdysvaltoja vastaan. Huhut muuttuivat puolestaan itsestään todeksi. Yhdysvallat oli tällä aikaa ajautunut sotaan [[Yhdistynyt kuningaskunta|Isoa-Britanniaa]] vastaan ja creek sodasta tuli [[vuoden 1812 sota|vuoden 1812 sodan]] näyttämö. Britit liittoutuivat luonnollisesti punaisten keppien kanssa luovuttaen näille esimerkiksi varusteita. Kesäkuussa 1813 joukko punaisia keppejä oli matkalla hakemaan varusteita [[Pensacola]]sta Peter McQueenin johdolla, kun he joutuivat amerikkalaisen miliisin väijyttämäksi. Taistelussa sai surmansa muutamia molemmilta puolilta ja punaiset kepit päättivät kostaa.<ref name="enc" />
30. elokuuta 1813 noin 750 punaista keppiä hyökkäsi Fort Mimsiä vastaan [[Alabama]]n [[Tensaw (Alabama)|Tensawissa]]. Linnoitus tuhottiin, vastarintaa tehneet tapettiin ja paikalla olleet orjat vapautettiin. Tapahtumat tulivat tunnetuksi Mimsin verilöylynä.<ref name="enc" />
Fort Mimsin tapahtumien jälkeen Yhdysvallat lähetti alueelle joukkojaan. Niiden johdossa olivat kenraali [[John Cocke]], kenraalimajuri [[John Floyd]] ja kenraali [[Andrew Jackson]].<ref name="enc" /> Amerikkalaisten joukot koostuivat paljolti miliisistä ja rajaseudun vapaaehtoisista.<ref name="inti" /> Heidän lisäkseen amerikkalaisten puolella taisteli heidän kanssaan liittoutuneita creekejä, [[chickasawit|chickasaweja]], [[chocktawit|chocktaweja]] ja [[cherokeet|cherokeeita]]. Amerikkalaisjoukot etenivöt creekien maille [[Tennessee]]stä ja [[Georgia (osavaltio)|Georgiasta]].<ref name="enc" /> Osapuolten välillä käytiin useita kahakkoja. Molemmat osapuolet harjoittivat vihollisensa [[skalpeeraus|skalpeeraust]]. Amerikkalaisten toiminta oli monin tavoin kuitenkin creekien sodankäyntiä vielä julmempaa. Eräässä tapauksessa esimerkiksi sytyttettiin tuleen talo, jonka sisällä paloi kuoliaakis 46 intiaania. Sodan ratkaisutaistelu käytiin maaliskuussa 1814 Hevosenkengän mutkassa (Horseshoe Bend).<ref name="inti" /> 27. maaliskuuta toisensa kohtasivat noin 2 700 punaista keppiä ja Andrew jacksonin komentamat 15 000 amerikkalaista sotilasta. 800 punaista keppiä kuoli.<ref name="enc" /> Jackson itse oli lähes saada surmansa, mutta eräs cherokee-päällikkö nimeltä Junalusta pelasti hänet.<ref name="inti" /> Amerikkalaiset etenivät edelleen Fort Jacksoniin, jossa he vastaanottivat punaisten keppien antautumisen.<ref name="enc" />
==Seuraukset==
[[Tiedosto:Jackson and Weatherford.jpg|thumb|[[William Weatherford]] antautuu [[Andrew Jackson]]ille.]]
Creek-sodan jälkeen creekit allekirjoittivat niin sanotun [[Fort Jacksonin sopimus|Fort Jacksonin sopimuksen]]. Sopimus koski niin punaisia keppejä, kuin amerikkalaisten puolella olleita creekejäkin. Creekit menettivät yli 23 miljoonaa [[eekkeri]]ä maitaan ja vielä jäljelle jääneille mialle perustettiin sotilas- ja kauppa-asemia. Osa punaisista kepeistä paknei [[Florida]]an, jossa he myöhemmin ottivat osaa [[ensimmäinen seminolisota|ensimmäiseen seminolisotaan]] [[seminolit|seminolien]] puolella amerikkalaisia vastaan.<ref name="enc" />
==Lähteet==
| |||