Ero sivun ”Neuvostoliiton talousongelmat” versioiden välillä

ei muokkausyhteenvetoa
(→‎Ympäristötuhot: itse asiassa Neuvostoliitossa ei ollut ajatusta ehtymättömistä luonnonvaroista)
 
== Maatalous ==
Maatalous oli yksi neuvostotalouden painopisteistä, sillä maa painiskeli pitkään jatkuvan alituotannon kanssa. Huolimatta siitä että jopa kolmasosa työvoimasta työskenteli maanviljelyssä, Neuvostoliitto joutui tuomaan suuria määriä viljaa ja muita elintarvikkeita ulkomailta, myös Yhdysvalloista, joka puolestaan tarvitsi kipeästi ostajia massiiviselle ylituotannolleen.<ref>Time: [http://www.time.com/time/magazine/article/0,9171,879518,00.html Reaping a Bad Harvest]. ''Time'', 15.12.1975.</ref>. Neuvostoliiton maatalous tuotti vain 80&nbsp;% Yhdysvaltojen tuotannosta, vaikka Neuvostoliiton maatalous työllisti kahdeksan kertaa suuremman työvoiman ja vastaanotti neljäsosan maan kaikista pääomainvestoinneista eli viisi kertaa enemmän kuin Yhdysvalloissa. [[Kalifornian yliopisto (Berkeley)|Berkeleyn]] neuvostotalouden asiantuntija Gregory Grossman arvioi vuonna 1980 Neuvostoliiton maataloutta seuraavasti: ”Organisaatio on väärin, hinnat ovat väärät, työkalut ovat vääriä. Oikeastaan kaikki on väärin.” Erityisesti tehottomuus vaivasi maan suunnatonta kollektivisoitua maatalousteollisuutta. Pieni yksityinen viljelys oli olosuhteet huomioon ottaen hyvinkin tehokasta: 2–3&nbsp;% Neuvostoliiton viljelyalasta oli yksityisen pienviljelyn käytössä, mutta riitti tuottamaan 25&nbsp;% koko maan maataloustuotteista, lähinnä vihanneksia, hedelmiä, lihaa ja maitoa.<ref> Time: [http://www.time.com/time/magazine/article/0,9171,922030-1,00.html Pitfalls In the Planning]. ''Time'', 23.6.1980.</ref>.
 
== Ympäristötuhot ==
Rekisteröitymätön käyttäjä