Ero sivun ”Zhou Enlai” versioiden välillä

109 merkkiä lisätty ,  2 vuotta sitten
p
Käyttäjän 85.76.128.102 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän 93.106.250.139 tekemään versioon.
(Kumottu muokkaus 17614981, jonka teki 93.106.250.139 (keskustelu))
Merkkaukset: rv Kumoaminen
p (Käyttäjän 85.76.128.102 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän 93.106.250.139 tekemään versioon.)
Merkkaukset: Pikapalautus Palauta-työkalulla rv
{{Valtionjohto
| nimi = Zhou Enlai
| kuva = Zhou Enlai inMeiyuanXincun17 1940s(color)Nanjing 1946.jpg
| kuvateksti =
| arvo = [[Kiinan kansantasavallan pääministeri]]
| virassa = [[1949]]–[[1976]]
| edeltäjä = –
| seuraaja = [[Hua Guofeng]]
| arvo2 = [[Kiinan kansantasavallan ulkoministeri]]
| virassa2 = [[1949]]–[[1958]]
| edeltäjä2 = –
| huom =
}}
'''Zhou Enlai''', ({{k-zh|&#21608;&#24681;&#20358;; &#21608;&#24681;&#26469;, [[pinyin]]: Zhōu Ēnlái}}, [[5. maaliskuuta]] [[1898]] – [[8. tammikuuta]] [[1976]]) oli [[kiinaKiinan kommunistinen puolue|kiinalainen kommunistijohtaja]]lainen poliitikko, joka toimi [[Kiinan pääministeri]]näpääministerinä vuodesta 1949 kuolemaansa saakka.<ref name=mmm>{{Kirjaviite | Tekijä = William Copeland| Nimeke = Tšou En-Lai 1898-1976| Vuosi = 1977| Sivu = 101–102| Selite = Mitä Missä Milloin – kansalaisen vuosikirja| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Viitattu = 1.12.2013 }}</ref> Hänen strategiansa selvitä Kiinan huipulla oli myötäillä passiivisesti [[Mao Zedong|puhemies Maon]]in aivoituksia. Lopulta hän kuitenkin joutui Maon epäsuosioon Maon pidettyä hänen linjaansa liian maltillisena ja hänen tehtäviään vähennettiin. On arvioitu, että hän oli kuitenkin viimeisinä vuosinaan selvästi Maoa suositumpi kansan keskuudessa.<ref name="historia">Paltemaa & Vuori: "Kiinan Kansantasavallan Historia", s. 238, Gaudeamus 2014</ref>
 
== Varhaiset vuodet ==
'''Zhou Enlai''', ({{k-zh|&#21608;&#24681;&#20358;; &#21608;&#24681;&#26469;, [[pinyin]]: Zhōu Ēnlái}}, [[5. maaliskuuta]] [[1898]] – [[8. tammikuuta]] [[1976]]) oli [[kiina]]lainen poliitikko, joka toimi [[Kiinan pääministeri]]nä vuodesta 1949 kuolemaansa saakka.<ref name=mmm>{{Kirjaviite | Tekijä = William Copeland| Nimeke = Tšou En-Lai 1898-1976| Vuosi = 1977| Sivu = 101–102| Selite = Mitä Missä Milloin – kansalaisen vuosikirja| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Viitattu = 1.12.2013 }}</ref> Hänen strategiansa selvitä Kiinan huipulla oli myötäillä passiivisesti [[Mao Zedong]]in aivoituksia. Lopulta hän kuitenkin joutui Maon epäsuosioon Maon pidettyä hänen linjaansa liian maltillisena ja hänen tehtäviään vähennettiin. On arvioitu, että hän oli kuitenkin viimeisinä vuosinaan selvästi Maoa suositumpi kansan keskuudessa.<ref name="historia">Paltemaa & Vuori: "Kiinan Kansantasavallan Historia", s. 238, Gaudeamus 2014</ref>
 
Zhou syntyi [[Huai’an]]issa, [[Jiangsu]]n|Jiangsun maakunnassa]], ja hänet [[adoptioAdoptio|adoptoitiin]] hyvätuloiseen perheeseen [[Tianjin]]in kaupunkiin, [[Hebei|Hebein maakuntaan]]n maakunnassa. Hän opiskeli [[Nankain yliopisto]]ssa Tianjinissa sekä [[Japani]]ssa vuosina 1915–1918. Zhoun yhteydet radikaaleihin johtivat siihen, että hänet pidätettiin lyhyeksi ajaksi hänen palatessaan [[Nankai]]hin. Vapauduttuaan vuonna 1920 hän opiskeli [[Ranska]]ssa, [[BritanniaYhdistynyt kuningaskunta|Britanniassa]]ssa ja [[tasavaltainen Saksa|Saksa]]ssa. Zhou liittyi [[Kiinan kommunistinen puolue|Kiinan kommunistiseen puolueeseen]] sen perustamisvuonnavuonna 1921, ja kolme vuotta myöhemmin hän palasi Kiinaan työskentelemään [[Sun Yat-sen]]in kanssa. Häntä on pidettypidetään puolueen parhaiten koulutettuna ja kielitaitoisimpana johtajana.<ref name=mmm />
== Varhaiset vuodet ==
 
Zhou syntyi [[Huai’an]]issa, [[Jiangsu]]n maakunnassa ja hänet [[adoptio|adoptoitiin]] hyvätuloiseen perheeseen [[Tianjin]]in kaupunkiin, [[Hebei]]n maakunnassa. Hän opiskeli [[Nankain yliopisto]]ssa Tianjinissa sekä [[Japani]]ssa vuosina 1915–1918. Zhoun yhteydet radikaaleihin johtivat siihen, että hänet pidätettiin lyhyeksi ajaksi hänen palatessaan [[Nankai]]hin. Vapauduttuaan vuonna 1920 hän opiskeli [[Ranska]]ssa, [[Britannia]]ssa ja [[tasavaltainen Saksa|Saksa]]ssa. Zhou liittyi [[Kiinan kommunistinen puolue|Kiinan kommunistiseen puolueeseen]] sen perustamisvuonna 1921. Häntä on pidetty puolueen parhaiten koulutettuna ja kielitaitoisimpana johtajana.<ref name=mmm />
 
Hän meni naimisiin 8. elokuuta 1925 opiskelija-aktivisti [[Deng Yingchao]]n kanssa Tianjinissa. Dengistä tuli myöhemmin huomattava kommunistipuolueen jäsen. Aviopari jäi lapsettomaksi, mutta he adoptoivat monia ”vallankumouksellisten marttyyrien” orpoja lapsia, joista ehkä kuuluisin oli tuleva pääministeri [[Li Peng]].
 
== Poliittinen ura ==
[[Tiedosto:ZhouAndDeng.jpg|thumb|left|upright|Zhou Enlai ja [[Deng Yingchao]] vuonna 1954.]]
Zhou herätti kansallista huomiota vuoden 1919 [[toukokuunToukokuun neljännen päivän liike|toukokuunToukokuun neljännen päivän liikkeen]] aikana johtaessaan ratsiaa paikallisviraston tiloihin [[Versailles’n rauha|Versailles’n sopimuksen]] vastaisten opiskelijaprotestien aikana. Vuonna 1920 Zhou muutti Ranskaan, jossa hän toimi aktiivisesti radikaalien kiinalaisopiskelijoiden joukossa. Vuonna 1921 hänestä tuli [[Ranskan kommunistinen puolue|Ranskan kommunistisen puolueen]] jäsen, ja hän vietti seuraavat kaksi vuotta matkustellen Euroopassa.<ref name=mmm /> Palattuuan Kiinaan 1923 Zhou aloitti työskentelyn [[Kiinan kansallispuolue]]en (Guomindang) johtajan [[Sun Zhongshan]]in kanssa ja toimi [[Kanton]]issa Whampoan sotilasakatemian poliittisen osaston puheenjohtajana 1926. Whampoan Kominternin tukijat pitivät tätä tehtävää vastapainona Guomindangin uuden johtajan [[Jiang Jieshi]]in linjalle.<ref name=mmm />
 
Vuonna 1923 Etelä-Kiinaa presidenttinä hallinnut [[Sun Yat-sen]] solmi avunantosopimuksen kommunistisen [[Komintern]]in kanssa. Tämä loi mahdollisuuden sekä kansallisen [[kuomintang]]-puolueen että [[Kiinan kommunistinen puolue|kommunistisen puolueen]] muodostumiselle. Palattuaan Kiinaan Zhou palveli [[Kanton]]issa Whampoan Sotilasakatemian poliittisen osaston puheenjohtajana sen perustamisvuonna 1926. Whampoan Kominternin tukijat pitivät tätä tehtävää vastapainona [[Tšiang Kai-šek]]in kansalliselle puolueelle.<ref name=mmm />
== Poliittinen ura ==
 
[[Pohjoisen sotaretki|Pohjoisen sotaretken]] alettua Zhouhän toimi työläisten agitaattorina. Vuonna 1926 hän järjesti yleislakon [[Shanghai]]ssa, avaten kaupungin Guomingdangillekuomintangille. Kun Guomindangillekuomintang ja kommunisteille tulierosi välirikkokommunisteista, Zhou onnistui pakenemaan kansallispuolueenvalkoisten terroria ja selvisi lopulta [[Jiangxi]]in. Vähitellen hän alkoi etääntyä ortodoksisemmasta kaupunkikeskeisestä kommunistipuolueen siivestä, ja hänen lojaalisuutensa suuntautui Maon uudentyyppiseen maalaisvallankumoukseen. Zhou osallistui myös [[pitkäPitkä marssi|pitkäänPitkään marssiin]].
Zhou herätti kansallista huomiota vuoden 1919 [[toukokuun neljännen päivän liike|toukokuun neljännen päivän liikkeen]] aikana johtaessaan ratsiaa paikallisviraston tiloihin [[Versailles’n rauha|Versailles’n sopimuksen]] vastaisten opiskelijaprotestien aikana. Vuonna 1920 Zhou muutti Ranskaan, jossa hän toimi aktiivisesti radikaalien kiinalaisopiskelijoiden joukossa. Vuonna 1921 hänestä tuli [[Ranskan kommunistinen puolue|Ranskan kommunistisen puolueen]] jäsen ja hän vietti seuraavat kaksi vuotta matkustellen Euroopassa.<ref name=mmm /> Palattuuan Kiinaan 1923 Zhou aloitti työskentelyn [[Kiinan kansallispuolue]]en (Guomindang) johtajan [[Sun Zhongshan]]in kanssa ja toimi [[Kanton]]issa Whampoan sotilasakatemian poliittisen osaston puheenjohtajana 1926. Whampoan Kominternin tukijat pitivät tätä tehtävää vastapainona Guomindangin uuden johtajan [[Jiang Jieshi]]in linjalle.<ref name=mmm />
 
[[Yan’an]]in vuosinaan Zhou toimi aktiivisesti yhdistyneen japanilaisvastaisen rintaman luomisessa. Tämän seurauksena hän näytteli tärkeää roolia [[Xi’anin välikohtaus|Xi’anin välikohtauksessa]], auttoi varmistamaan siepatun JiangTšiang JieshinKai-šekin vapauttamisen ja neuvotteli uuden kuomintangin ja kommunistien välisen liiton perustamisen. Zhou vietti [[Kiinan–Japanin sota (1937–1945)|Kiinan–Japanin sodan]], sittemmin osana [[toinen maailmansota|toista maailmansotaa]] laajentuneena [[Tyynenmeren sota toisessa maailmansodassa|Tyynenmeren sodan]] ajan kommunistipuolueen lähettiläänäsuurlähettiläänä JianginChiangin sodanajan hallituksessa [[Chongqing]]issa ja otti osaa [[KiinanToinen sisällissotamaailmansota|Kiinantoista sisällissodanmaailmansotaa]] lopettamiseen pyrkineisiin, muttaedeltäneisiin epäonnistuneisiin neuvotteluihin.<ref name=mmm />
[[Pohjoisen sotaretki|Pohjoisen sotaretken]] alettua Zhou toimi työläisten agitaattorina. Vuonna 1926 hän järjesti yleislakon [[Shanghai]]ssa, avaten kaupungin Guomingdangille. Kun Guomindangille ja kommunisteille tuli välirikko, Zhou onnistui pakenemaan kansallispuolueen terroria ja selvisi lopulta [[Jiangxi]]in. Vähitellen hän alkoi etääntyä ortodoksisemmasta kaupunkikeskeisestä kommunistipuolueen siivestä ja hänen lojaalisuutensa suuntautui Maon uudentyyppiseen maalaisvallankumoukseen. Zhou osallistui myös [[pitkä marssi|pitkään marssiin]].
 
KunVuonna kommunistinen1949, Kiinan kansantasavaltakansantasavallan perustettiinperustamisen 1949aikaan, Zhousta tuli valtion pää- ja ulkoministeri. Kysyttäessä vuonna 1789 tapahtuneen [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan vallankumouksen]] vaikutuksesta hän vastasi: "On vielä liian aikaista sanoa."{{selvennä|Onko kyse R:n vk:n vaikutuksesta Kiinan kommunisteihin? 13.4.2014}} Kesäkuussa 1953 hän laati viisi rauhanjulistusta. Hän johti kommunistisen Kiinan delegaatiota [[IndokiinanGeneven sotarauhanneuvottelut|IndokiinanGeneven sodanrauhanneuvotteluissa]] päättäneessä [[Geneven konferenssi (1954)|Geneven konferenssi]]ssa 1954 sekä [[Aasia]]n ja [[Afrikka|Afrikan]] maiden välisessä [[Bandungin konferenssi]]ssa (1955). Vuonna 1958 Zhouhän luovutti ulkoministerin paikkansasalkkunsa [[Chen Yi|Chen Yi'lle]]lle jatkaenmutta kuitenkinpysyi pääministerinä,. jossa asemassaZhou oli suosittu ja käytännöllinen säilyttäenvaltionhoitaja paikkansaja myössäilyttikin virkansa [[suuriSuuri harppaus|suuren harppauksen]] (1958) ja [[kulttuurivallankumousKulttuurivallankumous|kulttuurivallankumouksen]] (1966–1976) ajan. Hän ajoi ”neljää modernisaatiota” kumotakseen aiheutetun vahingon.
[[Yan’an]]in vuosinaan Zhou toimi aktiivisesti yhdistyneen japanilaisvastaisen rintaman luomisessa. Tämän seurauksena hän näytteli tärkeää roolia [[Xi’anin välikohtaus|Xi’anin välikohtauksessa]], auttoi varmistamaan siepatun Jiang Jieshin vapauttamisen ja neuvotteli uuden kuomintangin ja kommunistien välisen liiton perustamisen. Zhou vietti [[Kiinan–Japanin sota (1937–1945)|Kiinan–Japanin sodan]], sittemmin osana [[toinen maailmansota|toista maailmansotaa]] laajentuneena [[Tyynenmeren sota toisessa maailmansodassa|Tyynenmeren sodan]] ajan kommunistipuolueen lähettiläänä Jiangin sodanajan hallituksessa [[Chongqing]]issa ja otti osaa [[Kiinan sisällissota|Kiinan sisällissodan]] lopettamiseen pyrkineisiin, mutta epäonnistuneisiin neuvotteluihin.<ref name=mmm />
 
Zhou oli suurimmaksi osaksi vastuussa suhteiden uudistamisesta länsimaihin [[1970-luku|1970-luvun]] alussa. Hän kutsui [[Yhdysvaltain presidentti]] [[Richard Nixon]]in Kiinan vierailulle helmikuussa 1972 ja allekirjoitti suhteiden normalisointiin tähtäävän sopimuksen.<ref name=mmm /> Saatuaan tietää sairastavansa syöpää hän alkoi siirtää monia vastuutehtäviään [[Deng Xiaoping]]ille. Hän joutui sairaalahoitoon vuonna 1974 ja kuoli 8. tammikuuta 1976 vain muutamia kuukausia ennen Maoa. Näin Kiina joutui vuoden 1976 aikana johtajiensa sukupolvenvaidokseen. Zhoun julkisuuskuva oli hänen loppuaikoinaan huomattavasti parempi kuin Maolla, sillä kansa oli jo 1970-luvulla kyllästynyt Maon kaoottisena pidettyyn politiikkaan. Myös kansan spontaanit surunosoitukset Zhoun kuoltua olivat huomattavat siihen nähden, että maan virallinen johto pyrki vähättelemään tapahtunutta (suruaika säädettiin lyhyeksi eikä Mao osallistunut hautajaisiin). Kansan riveissä Zhouhun liitettiin kiinalaiseen tarustoon kuulunut hyvän pääministerin hahmo, jonka tehtävä oli hillitä mielivaltaista keisaria.<ref name="historia"/>
Kun kommunistinen Kiinan kansantasavalta perustettiin 1949, Zhousta tuli valtion pää- ja ulkoministeri. Kysyttäessä vuonna 1789 tapahtuneen [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan vallankumouksen]] vaikutuksesta hän vastasi: "On vielä liian aikaista sanoa." Kesäkuussa 1953 hän laati viisi rauhanjulistusta. Hän johti kommunistisen Kiinan delegaatiota [[Indokiinan sota|Indokiinan sodan]] päättäneessä [[Geneven konferenssi (1954)|Geneven konferenssi]]ssa 1954 sekä [[Aasia]]n ja [[Afrikka|Afrikan]] maiden välisessä [[Bandungin konferenssi]]ssa 1955. Vuonna 1958 Zhou luovutti ulkoministerin paikkansa [[Chen Yi]]lle jatkaen kuitenkin pääministerinä, jossa asemassa oli suosittu ja käytännöllinen säilyttäen paikkansa myös [[suuri harppaus|suuren harppauksen]] (1958) ja [[kulttuurivallankumous|kulttuurivallankumouksen]] (1966–1976) ajan. Hän ajoi ”neljää modernisaatiota” kumotakseen aiheutetun vahingon.
 
Zhou oli suurimmaksi osaksi vastuussa suhteiden uudistamisesta länsimaihin 1970-luvun alussa. Hän kutsui [[Yhdysvaltain presidentti]] [[Richard Nixon]]in vierailulle helmikuussa 1972 ja allekirjoitti suhteiden normalisointiin tähtäävän sopimuksen.<ref name=mmm /> Saatuaan tietää sairastavansa syöpää hän alkoi siirtää monia vastuutehtäviään [[Deng Xiaoping]]ille. Hän joutui sairaalahoitoon vuonna 1974 ja kuoli 8. tammikuuta 1976 vain muutamia kuukausia ennen Maoa. Näin Kiina joutui vuoden 1976 aikana johtajiensa sukupolvenvaidokseen. Zhoun julkisuuskuva oli hänen loppuaikoinaan huomattavasti parempi kuin Maolla, sillä kansa oli jo 1970-luvulla kyllästynyt Maon kaoottisena pidettyyn politiikkaan. Myös kansan spontaanit surunosoitukset Zhoun kuoltua olivat huomattavat siihen nähden, että maan virallinen johto pyrki vähättelemään tapahtunutta (suruaika säädettiin lyhyeksi eikä Mao osallistunut hautajaisiin). Kansan riveissä Zhouhun liitettiin kiinalaiseen tarustoon kuulunut hyvän pääministerin hahmo, jonka tehtävä oli hillitä mielivaltaista keisaria.<ref name="historia"/>
 
== Lähteet ==
 
== Lähteet ==
{{Viitteet}}
 
== Aiheesta muualla ==
 
{{Commons-rivi|Zhou Enlai}}
 
 
[[Luokka:Kiinan kansantasavallan johtajat]]
120 018

muokkausta