Ero sivun ”Berliini” versioiden välillä

'''Berliini''' ({{k-de|Berlin}}, [bɛɐˈliːn], {{Lausunta|De-Berlin-2.ogg}}) on [[Saksa]]n [[pääkaupunki]] ja yksi Saksan [[Saksan osavaltiot|osavaltioista]]. Noin 3,4 miljoonalla asukkaallaan se on myös Saksan suurin ja [[Euroopan unioni]]n toiseksi suurin kaupunki [[Lontoo]]n jälkeen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.citymayors.com/features/euro_cities1.html | Nimeke = Europe’s largest cities | Julkaisija = City Mayors Statistics | Ajankohta = 2010 | Viitattu = 23.12.2015 | Kieli = {{en}}}}</ref> Toisin kuin joidenkin muiden [[kaupunkialue]]iden (esimerkiksi noin 12 miljoonan asukkaan Suur-[[Pariisi]]n) kohdalla, Berliinissä kaupungin viralliset rajat ja kaupunkimaisesti rakennetun alueen tosiasialliset rajat vastaavat melko hyvin toisiaan. Löyhemmin määritelty Berliinin [[metropolialue]] jatkuu kuitenkin kauas ympäristöön, ja sillä asuu alueen määritelmästä riippuen noin 4,4–5,9 miljoonaa ihmistä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.stadtentwicklung.berlin.de/planen/bevoelkerungsprognose/de/metropolregion/ergebnisse.shtml | Nimeke = Ergebnisse der Bevölkerungsprognosen für die Metropolregion | Julkaisija = Senatsverwaltung für Stadtentwicklung und Umwelt | Viitattu = 23.12.2015 | Kieli = {{de}}}}</ref><ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Paffhausen, Jürgen | Otsikko = Bevölkerungsentwicklung in der europäischen Metropolregion Berlin-Brandenburg 1990 bis 2005 | Julkaisu = Zeitschrift für amtliche Statistik Berlin Brandenburg | Ajankohta = 2007 | Numero = 1 | Sivut = 34–38 | www = https://www.statistik-berlin-brandenburg.de/Produkte/Zeitschrift/2007/HZS_0701.pdf | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 23.12.2015}}</ref> [[Eurostat]]in mukaan metropolialueen asukasluku on noin viisi miljoonaa (2012).<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Statistics_on_European_cities | Nimeke = Statistics on European cities | Julkaisija = Eurostat | Viitattu = 23.12.2015 | Kieli = {{en}}}}</ref>

1200-luvun alussa perustettu Berliini kohosi vuonna 1701 [[Preussi]]n ja vuonna 1871 yhdistyneen [[Saksan valtakunta|Saksan valtakunnan]] pääkaupungiksi. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen kaupunki jaettiin [[Liittoutuneiden miehitysvyöhykkeet Saksassa ja Itävallassa|miehityssektoreihin]], joista [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]], [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannian]] ja [[Ranska]]n hallitsemista muodostui [[Länsi-Berliini]] ja [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] hallitsemasta [[Itä-Berliini]]. Saksan liittotasavalta oli nimennyt [[Bonn]]in ainoastaan väliaikaiseksi pääkaupungikseen tavoitteenaan sama kuin [[Saksan demokraattinen tasavalta|Saksan demokraattisen tasavallan]] julistuksella, eli molempien pääkaupunkina olisi ollut sama kaupunki, koko Berliini, mutta sen ylin päätösvalta pysyi edelleen neljällä miehitysvallalla. Ne luopuivat oikeuksistaan vuonna 1990, kun [[Saksan jälleenyhdistyminen|Saksa jälleenyhdistyi]] ja Berliinistä tuli jälleen Saksan pääkaupunki ja yksi Euroopan vilkkaimmin kehittyvistä metropoleista.

Alue on [[Veiksel-jääkausi|jääkauden]] muovaamaa, ja runsaine metsineen ja järvineen se muistuttaa jossakin määrin suomalaisia olosuhteita. Pinta-alasta on vettä 6,7&nbsp;%, metsää 18,3&nbsp;%, virkistysalueita 11,9&nbsp;% ja maatalouskäytössä 4,2&nbsp;%.<ref name="Zahlen"/> Kaupunki on syntynyt [[Spree]]joen varteen, joka keskustan halkaistuaan yhdistyy kaupungin länsiosassa [[Havel]]iin. Jälkimmäinen joki on Berliinin seudulla pikemminkin sarja järviä, joista suurin on [[Wannsee]]. Maasto on varsin tasaista; korkeimmat huiput ovat [[Großer Müggelberg]] (115,4&nbsp;m) sekä toisen maailmansodan raunioista kasattu [[Teufelsberg]] (120,1&nbsp;m).

Tyypillisesti syyskuussa lämpötilojen laskun huomaa ensimmäistä kertaa, kun hellejaksot loppuvat kokonaan. Lokakuussa sää alkaa muuttua tavallisesti syksyisesti pilvisemmäksi ja epävakaisemmaksi, lämpötilojen laskiessa edelleen. Puiden [[Ruska|ruska-aikaa]] on loka-marraskuu. Joulu-tammikuu ovat kaikista kuukausista epävakaisimmat, ja silloin esiintyy navakoita tuulia ja runsaasti sadepäiviä.

[[Arkeologia|Arkeologisten]] kaivausten perustella Berliini ja sen sisarkaupunki [[Cölln]] ovat syntyneet noin 1100- ja 1200-lukujen vaihteessa. Nämä kaksi asutuskeskusta sijaitsivat vastapäätä toisiaan Spreejoen kapeikossa: Berliini joen itäpuolella, Cölln sen keskellä olevalla saarella eli [[Spreeinsel]]illä. Berliinin kaupungin virallinen ikä lasketaan vuonna 1237 päivätystä asiakirjasta, jossa tosin mainitaan vain Cölln – itse Berliinistä ensimmäinen maininta on vuodelta 1244. Vanhastaan [[slaavit|slaavilainen]] keskus [[Spandau]] ylempänä SpreenSpreejoen varrella sai [[kaupunkioikeudet]] vuonna 1232, ja Berliini ilmeisesti samoihin aikoihin. Kaupungit menestyivät suhteellisen hyvin kauppakaupunkeina 1200–1300-luvuilla ja solmivat liiton vuonna 1307. Vuonna 1360 Berliini-Cölln liittyi [[hansaliitto]]on.<ref name= "medieval trading">[http://www.berlin.de/berlin-im-ueberblick/geschichte/handelsstadt.en.html The medieval trading center] Berliinin viralliset sivut. Luettu 16.6.2008</ref> Berliini ja Cölln kävivät hansakaupunkina kauppaa koko [[Itämeri|Itämeren]] alueella ja olivat suhteellisen riippumattomia [[Brandenburgin markkreivikunta|Brandenburgia]] hallinneista ruhtinaista.<ref name= "medieval trading"/><ref name="saarinen">{{Kirjaviite | Tekijä= Hannes Saarinen | Nimeke= Berliini − kulttuuria ja historiaa. | Julkaisija= Kustannusosakeyhtiö Otava | Vuosi= 1991 | Tunniste= ISBN 951-1-11391-7}}</ref>

Vuosina 1415–1417 Saksan kuningas [[Sigismund Luxemburgilainen|Sigismund]] läänitti Mark Brandenburgin [[linnakreivi]] [[Fredrik I (Brandenburg)|Fredrikille]], josta tuli Brandenburgin vaaliruhtinas. Fredrik kuului [[Hohenzollern]]ien sukuun, joka pysyi vallassa aina vuoteen 1918 saakka. Kun Berliinissä ja Cöllnissä syttyi sisäisiä levottomuuksia käsityöläisten ja patriisisukujen välillä, uusi vaaliruhtinas käytti tilaisuutta hyväkseen ja alisti kaupungit valtaansa vuonna 1442.<ref>{{Verkkoviite|Tekijä=Rainer Postel|Osoite=http://www.hartford-hwp.com/archives/60/039.html|Nimeke=The Hanseatic League and its Decline|Julkaisija=Hartford Web Publishing|Selite=Bundeswehr Universität|Ajankohta=20.11.1996|Luettu=16.6.2008|Kieli={{en}}}}</ref> Fredrik yhdisti Berliinin ja Cöllnin kaupungit ja teki niistä hovin residenssikaupungin, joten liittymä joutui luopumaan vapaan [[hansakaupunki|hansakaupungin]] statuksestaan. Vaaliruhtinaan linna rakennettiin Spreeinselille keskelle Cöllniä.<ref name="saarinen"/><ref name= "electors"/>

Vuonna 1701 Brandenburgin vaaliruhtinas [[Fredrik I (Preussi)|Fredrik I]] kruunattiin [[Preussi]]n kuninkaaksi, ja Brandenburgin vaaliruhtinaskunta muuttui Preussin kuningaskunnaksi. Fredrik I yhdisti Berliinin, Cöllnin, Friedrichswerderin, Friedrichsstadtin ja Dorotheenstadtin, ja loi näin uuden suurSuur-Berliinin, josta tuli Preussin kuningaskunnan pääkaupunki. 1700-luvun alkupuoliskolla Berliini-Cöllnin vanhat puolustusmuurit purettiin ja uusi kaupunki ympäröitiin tullimuurilla ja tulliporteilla. Edustavin näistä oli uusklassinen [[Brandenburgin portti]], josta on myöhemmin muodostunut yksi Berliinin tunnetuimmista symboleista ja nähtävyyksistä.<ref>[http://berlin.barwick.de/sights/famous-places/brandenburg-gate.html http://berlin.barwick.de]</ref>

Berliinistä tuli uuden [[Saksan keisarikunta|Saksan keisarikunnan]] pääkaupunki vuonna 1871.<ref name = "imperial">[http://www.berlin.de/berlin-im-ueberblick/geschichte/kaiserliche_hauptstadt.en.html The imperial capital] Luettu 12.10.2007</ref> Valtakunnan keskuspankin sijoittaminen Berliiniin toi pääkaupunkiin mukanaan myös rahoittajat. Berliinin kulttuurielämä kasvoi entisestään, ja esimerkiksi Berliinistä alettiin puhua esimerkiksi Euroopan teatterimetropolina. Berliinin voimakas kasvu aiheutti myös sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia. Väestön ja liikenteen kasvun vuoksi vuonna 1896 alettiin rakentaa [[Berliinin metro|metroa]] sekä [[Berliinin S-Bahn|paikallisjunayhteyksiä]] esikaupunkialueille. Keskustan lähistölle alettiin rakentaa vuokra-asuntoja, jotta työläisille olisi mahdollista vuokrata edullisia asuntoja.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä= Saarinen, Hannes| Nimike=Berliini: kulttuuria ja historiaa | Sivu = 165 | Selite= | Julkaisija=Otava | Vuosi= 1999| Tunniste= ISBN 951-1-15696-9}}</ref>

1920-luvun ensi vuosien taloudellisen hätätilan parannuttua vuodesta 1924 alkaen alkoi Berliinin kultakausi. Berliinistä tuli yksi Euroopan suurimmista teollisuuskaupungeista ja kulttuurikeskuksista. Paikallisjunaliikennekin sähköistettiin vuonna 1924, jolloin otettiin myös käyttöön [[Tempelhofin lentoasema]].<ref name = "Weimar"/> Uusi infrastruktuuri oli tarpeen neljän miljoonan asukkaan tarpeisiin. Lyhyt kukoistuskausi päättyi maailmanlaajuiseen talouskriisiin vuonna 1929. Samana vuonna [[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|kansallissosialistinen puolue]] sai ensimmäiset paikkansa kaupungin parlamentissa.<ref name = "Weimar"/>

[[Tiedosto:Berlin36-2.jpg|thumb|180px|[[Kesäolympialaiset 1936|Berliinin olympialaiset]] vuonna 1936 olivat otollinen propagandatilaisuus natsihallinnolle.]]

Joulukuussa 2008 Berliinin väkiluku oli 3&nbsp;431&nbsp;473 asukasta.<ref>[http://www.statistik-berlin-brandenburg.de/Publikationen/Otab/2009/ot_a01-01-00_124_200811_be.pdf www.statistik-berlin-brandenburg.de]</ref> Berliinillä on pitkät perinteet maahanmuuttokaupunkina, ja sen väestö on etniseltä taustaltaan hyvin kirjava. Muita leimallisia piirteitä ovat nykyään muun muassa maallistuneisuus ja vaihtoehtoista elämäntapaa edustavien, kuten homojen ja lesbojen, suhteellinen yliedustus.<ref name="Berlin.de1">[http://www.berlin.de/imperia/md/content/rbm-skzl/fifawm/factsheetwmenglisch.pdf Berlin.de] Berlin – Basic Information. (PDF) {{en}}</ref><ref>[http://www.cityvacations.com/berlin/ Berlin City and Travel Guide]</ref><ref>[http://www.cdrpc.org/Census2000/DP_RenCo_BerlinT.html Town of Berlin 2000 Census Demographic Profile]</ref><ref>[http://www.ottawa.diplo.de/Vertretung/ottawa/en/01/Deutschland__Urlaubsland/seite__rainbow.html Saksan Kanadan suurlähetystön sivut]</ref> Kaupunki houkuttelee myös runsaasti taiteilijoita sekä vaihtoehtoelämää ja individualistisia arvoja arvostavia ihmisiä liberaalilla elämäntyylillään, modernilla [[zeitgeist]]illa ja alhaisella elinkustannusten tasolla.<ref>[http://travel2.nytimes.com/2005/03/13/travel/13berlin.html?ex=1150862400&en=aa7cfc51a1aa6cbc&ei=5070 For Young Artists, All Roads Now Lead to a Happening Berlin]</ref><ref>[http://www.msnbc.msn.com/id/14755857/site/newsweek/ Poor But Sexy]</ref>

Aluksi Berliinin väkiluku kehittyi hitaasti, eikä kaupunki ollut Saksan mittakaavassa kovinkaan merkittävä. Vuonna 1500 Berliinin ja Cöllnin väkiluku oli vain 12&nbsp;000, ja 1600-luvulla se vielä puoliintui muun muassa [[kolmikymmenvuotinen sota|kolmikymmenvuotisen sodan]] seurauksena. Vaaliruhtinas [[Fredrik Vilhelm (Brandenburg)|Fredrik Vilhelm]] kuitenkin aloitti aktiivisen maahanmuuttopolitiikan ja kutsui kaupunkiin muun muassa runsaasti ranskalaisia [[hugenotit|hugenotteja]], joita vainottiin kotimaassaan uskonsa takia. Väkiluku kääntyi voimakkaaseen kasvuun ja nousi vuoteen 1709 mennessä noin 55&nbsp;000 henkeen. Myöhemmin [[teollistuminen]] sekä Berliinin nousu yhdistyneen [[Saksan keisarikunta|Saksan keisarikunnan]] pääkaupungiksi kiihdyttivät kasvua entisestään, ja vuonna 1877 ylitettiin jo miljoonan asukkaan raja. Vuonna 1920 toteutettu suuri kuntaliitos, jossa lukuisia naapurikaupunkeja ja -kuntia liitettiin Berliiniin, nosti väkiluvun kertaheitolla 3,8 miljoonaan ja Berliinin Manner-Euroopan suurimmaksi kaupungiksi. Ylimmillään väkiluku kävi vuonna 1943 noin 4,3 miljoonassa, mutta toisen maailmansodan seurauksena se laski väliaikaisesti 2,8 miljoonaan. Sodan jälkeen, Berliinin jakauduttua kahtia, Itä-Berliini menetti jatkuvasti asukkaita Länsi-Berliinille, kunnes Berliinin muuri rakennettiin vuonna 1961. Tämän jälkeen Länsi-Berliiniin väkilukua kasvattivat muun muassa Etelä-Euroopasta ja [[Turkki|Turkista]] tulleet maahanmuuttajat. Itä-Berliiniin puolestaan saapui vierastyöläisiä [[Vietnam]]ista. Muurin murtuminen vuonna 1989 lisäsi väestön vaihtuvuutta. Vaikka sen jälkeen yli miljoona ihmistä on muuttanut kaupungista pois, uudet tulokkaat – muun muassa Itä-Euroopasta saapuneet, osittain [[saksalaiset|saksalaistaustaisetkin]] ihmiset – ovat pitäneet väkiluvun suhteellisen vakaana 3,4 miljoonan tietämissä.<ref>[http://www.berlin.de/berlin-im-ueberblick/geschichte/index.de.html Geschichte] Berliinin kaupungin kotisivut. Luettu 18.8.2007.</ref><ref>Baedeker Berlin – Potsdam, s. 17.</ref>

Suurimman osan 1990-lukua ja 2000-vuosikymmentä syntyvyys oli alhaisempaa kuin kuolleisuus, ja ainoastaan muuttovoitto esti kaupungin väkilukua laskemasta. Vuosina 2007 ja 2008 syntyi taas enemmän ihmisiä kuin kuoli.<ref>[http://www.tagesspiegel.de/berlin/familie/familie/Babyboom-Neugeborene-Geburtenanstieg;art20470,2852736 Berlin ist gut zum Kinderkriegen] [[Der Tagesspiegel]] 21.7.2009. Viitattu 28.7.2009.</ref>

Berliinin asukkaat edustavat nykyään yhteensä 195 eri kansalaisuutta.<ref>[http://www.statistik-berlin-brandenburg.de/pms/2008/08-09-02.pdf Anzahl der Ausländer in Berlin steigt weiter im Juni 2008]</ref> Ulkomaiden kansalaisia oli heinäkuussa 2008 noin 473&nbsp;000 eli 14,1&nbsp;prosenttia kaupungin väestöstä.<ref> [http://www.morgenpost.de/berlin/article872055/Jeder_siebte_Berliner_ist_ein_Auslaender.html Morgenpost.de]</ref> Tämän päälle tulevat Saksan kansalaisuuden saaneet ulkomaalaistaustaiset henkilöt, joiden tarkkaa määrää on vaikea arvioida, koska heitä on jo monessa polvessa, eikä ole selvää määritelmää sille, missä vaiheessa ihminen lakkaa olemasta ”ulkomaalaistaustainen” ja muuttuu ”oikeaksi” saksalaiseksi. Vuonna 2006 Saksan kansalaisuuden sai yhteensä 8&nbsp;186 ulkomaalaista berliiniläistä.<ref>[http://www.statistik-berlin-brandenburg.de/Publikationen/Stat_Berichte/2007/SB_110_7_2006J06.pdf Einbürgerungen in Berlin 2006] (PDF), sivu 7. Amt für Statistik Berlin-Brandenburg. Luettu 18.8.2007.</ref> Vuonna 2007 suurin yksittäinen ulkomaalaisten ryhmä olivat Turkin kansalaiset, joita oli 113&nbsp;779, ja Berliiniä kutsutaankin usein ”suurimmaksi turkkilaiskaupungiksi Turkin ulkopuolella”. Seuraavaksi suurimpina alkuperämaina tulivat [[Puola]] (44&nbsp;400), [[Serbia]] (23&nbsp;370), [[Venäjä]] (14&nbsp;615), [[Italia]] (14&nbsp;446), [[Yhdysvallat]] (13&nbsp;761), [[Ranska]] (12&nbsp;611), [[Vietnam]] (11&nbsp;615), [[Kroatia]] (11&nbsp;029), [[Bosnia ja Hertsegovina]] (10&nbsp;576), [[Yhdistynyt kuningaskunta]] (9&nbsp;797), [[Kreikka]] (9&nbsp;749), [[Itävalta]] (8&nbsp;813), [[Ukraina]] (8&nbsp;709), [[Libanon]] (7&nbsp;691), [[Espanja]] (6&nbsp;637), [[Bulgaria]] (6&nbsp;621), [[Kiina]] (6&nbsp;013) ja [[Thaimaa]] (5&nbsp;878). <ref>[http://www.statistik-berlin-brandenburg.de/Publikationen/Stat_Berichte/2008/SB_A1-6_h2-07_BEneu.pdf Melderechtlich registrierte Ausländer in Berlin]</ref> Korkein ulkomaalaisten osuus on [[Mitte (hallintoalue)|Mitten]] hallintoalueella (28,3&nbsp;% ulkomaan kansalaisia).<ref>[http://www.statistik-berlin.de/kbst/kbst-2006_d.pdf Die kleine Berlin-Statistik 2006], sivut 56–57 (PDF, 1,93 Mt). Berliinin tilastokeskus. Luettu 18.8.2007.</ref> Vuonna 2006 26&nbsp;prosentilla väestöstä arvioitiin olevan ulkomaalaistausta, ja noin puolella näistä oli Saksan kansalaisuus joko Saksassa syntymisen tai hankitun kansalaisuuden takia. Noin 40&nbsp;prosentilla kaupungin alle 18-vuotiaista oli ulkomaalaistausta, mikä tarkoittaa, että he joko ovat syntyneet ulkomailla tai vähintään toinen vanhemmista on ulkomaalaistaustainen.<ref>[http://www.taz.de/index.php?id=archivseite&dig=2006/08/16/a0215 TAZ: Migranten dürfen auch in die Statistik, Article from 2006-08-16]</ref> Saksan noin miljoonasta [[laiton siirtolaisuus|laittomasta siirtolaisesta]] peräti neljänneksen eli noin 250&nbsp;000 hengen arvioidaan asuvan Berliinissä.<ref>[http://www.dw-world.de/dw/article/0,,4056861,00.html Spotlight Berlin: Illegal Immigrants and the Health Care Dilemma]</ref>

Berliinin ja Brandenburgin alueella puhuttu ''Berlinisch'' tai ''Berlinerisch'' ei oikeastaan ole [[murre]], vaan kehittyvä ja vaikutteille altis suurkaupungin kieli. Vuosisatojen ajan Berliiniin saapunut muuttovirta on jättänyt kieleen jälkensä. Kaupungille ominaiset ilmaisut, äänteet ja sanonnat kertovat usein juuri kaupunkiin asettuneiden muuttajien alkuperästä. Esimerkiksi sana ''ich'' ’minä’ sopii hyvin suomalaiseen suuhun: se lausutaan berlinischiksi [ɪk] eikä [ɪç].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä= Saarinen, Hannes| Nimike=Berliini: kulttuuria ja historiaa | Sivu = 13-14 | Selite= | Julkaisija=Otava | Vuosi= 1999| Tunniste= ISBN 951-1-15696-9}}</ref>

Saksan pääkaupunkina Berliini on yksi Euroopan vaikutusvaltaisimmista poliittisista keskuksista. Toisen maailmansodan jälkeen menettämänsä pääkaupunkiaseman Berliini sai muodollisesti takaisin jo [[Saksan jälleenyhdistyminen|Saksan yhdistyessä]] vuonna 1990, mutta vasta seuraavana vuonna varmistui, että keskeiset valtiovallan elimet siirrettäisiin myös konkreettisesti [[Bonn]]ista Berliiniin. [[Saksan liittopresidentti|Liittopresidentin]] virasto muutti Berliiniin vuonna 1994, ja [[Saksan liittopäivät|liittopäivät]], pääosa hallituksesta sekä osavaltioita edustava [[Saksan liittoneuvosto|liittoneuvosto]] seurasivat perässä vuosina 1999–2000. Muuttoprojekti sai virallisen päätöksensä hallitusta johtavan [[Saksan liittokansleri|liittokanslerin]] asetuttua vastavalmistuneeseen virastoonsa vuonna 2001. [[Liittovaltio]]na Saksa on kuitenkin vähemmän keskusjohtoinen maa kuin esimerkiksi Suomi, ja suuri osa ministeriöistä ja muista valtion virastoista sijaitsee edelleen Bonnissa ja muissa kaupungeissa, eikä niitä kaikkia ole tarkoituskaan siirtää Berliiniin.<ref>[http://www.berlin.de/berlin-im-ueberblick/geschichte/neuesberlin.de.html Das neue Berlin] Berliinin viralliset sivut. Luettu 19.8.2007.</ref><ref>[http://www.dhm.de/lemo/html/WegeInDieGegenwart/FolgenDerDeutschenEinheit/hauptstadtdebatte.html Hauptstadtdebatte] Saksan historiallisen museon „Lebendiges Virtuelles Museum Online“. Luettu 19.8.2007. {{de}}</ref>

Berliini on kansainvälisesti merkittävä rautatieliikenteen solmukohta: vuonna 2006 avattu uusi [[Berliinin päärautatieasema]] on Euroopan suurin risteysasema.<ref>[http://www.hbf-berlin.de/site/berlin__hauptbahnhof/de/start.html Berlin Hauptbahnhof] Deutsche Bahn. Viitattu 6.1.2008.</ref> Kaukoliikennettä palvelevat lisäksi [[Berlin Südkreuzin rautatieasema|Südkreuzin]], [[Gesundbrunnenin rautatieasema|Gesundbrunnenin]], [[Berlin Ostbahnhof|Ostbahnhofin]] ja [[Spandaun rautatieasema|Spandaun]] asemat. Kaikilta näiltä asemilta on suoria yhteyksiä useisiin Euroopan maihin, ja niitä käyttävät myös [[Intercity-Express|ICE]]-luotijunat. Seutuliikennettä ([[RegionalBahn]]ia) palvelee Berliinissä yhteensä 22 asemaa.<ref>[http://www.bvg.de/index.php/de/Bvg/Detail/folder/198/id/664/nb/1/name/Fern-+und+Regionalbahnh%F6fe+der+Deutsche+Bahn Fern- und Regionalbahnhöfe der Deutschen Bahn] BVG:n sivut. Viitattu 6.1.2008.</ref> Berliinin laajin rautatiejärjestelmä on kuitenkin kaupungin sisäisen julkisen liikenteen piiriin laskettava kaupunkirata eli [[Berliinin S-Bahn|S-Bahn]], jonka verkostolla sijaitsee yhteensä 165 asemaa (ks. yllä).

Vanhojen teollisuudenalojen taannuttua on matkailusta ja luovan talouden työpaikoista tullut kaupungille erityisen tärkeitä. Kaupunki on nykyisin 7,5 miljoonalla hotellivieraallaan Euroopan unionin kolmanneksi suosituin matkailukohde,<ref>[http://www.statistik-berlin-brandenburg.de/pms/2007/07-02-08.pdf Berlin-Tourismus auch 2006 mit neuem Rekord]</ref><ref>[http://www.tagesspiegel.de/berlin/Stadtleben-Tourismus;art125,2470131 Der Tagesspiegel: Jedes Jahr ein neuer Rekord]</ref> ja se kuuluu Saksan johtaviin luoviin keskuksiin.<ref>[http://www.businessweek.com/globalbiz/content/oct2007/gb20071010_858418.htm?chan=search BusinessWeek: 'Creative Class' Could Fuel Berlin Boom]</ref> Berliini on [[Wien]]in jälkeen maailman toiseksi suurin konferenssien pitokaupunki.<ref>[http://www.iccaworld.com/npps/story.cfm?ID=1577 ICCA publishes top 20 country and city rankings 2007]</ref> Kaupungista löytyy myös Euroopan suurin konventiokeskus [[Internationales Congress Centrum Berlin]] eli ICC. Tutkimus- ja kehitystoiminnasta on tullut kaupungille hyvin tärkeää, ja Berliini-Brandenburgin alue luetaankin nykyisin Euroopan unionin kolmen innovatiivisimman alueen joukkoon.<ref>[http://www.tagesspiegel.de/wirtschaft/archiv/20.11.2006/2909018.asp News analysis: innovation index November 2006]</ref><ref>[http://www.tagesspiegel.de/wirtschaft/art271,2149415 Der Tagesspiegel: Berlin hat Innovationskraft]</ref> Nopeasti kasvavia aloja ovat myös tietoliikenne, biologiset tieteet, viestintä- ja informaatioteknologian palvelut, media ja musiikki, mainonta ja suunnittelu, biotekniikka ja ympäristönsuojeluun liittyvät palvelut, kuljetus sekä lääketieteellinen suunnittelu.<ref>[http://www.economist.com/displayStory.cfm?story_id=7953479 www.economist.com]</ref> Berlin-Adlershofin tiede- ja businesspuistobisnespuisto on Saksan suurin teknologiapuisto ja kuuluu myös maailman 15 suurimman teknologiapuiston joukkoon.<ref>[http://www.adlershof.de/index.php?id=conventindex.php?id=690&L=14 www.adlershof.de]</ref><ref>[http://www.businesslocationcenter.de/imperia/md/content/blc/pppmodule/englisch/ppp_module_iuk_en.pdf www.businesslocationcenter.de]</ref>

Berliinissä toimii neljä yliopistoa ja useita muita oppilaitoksia. Opiskelijoita lasketaan kaupungissa olevan yhteensä 130&nbsp;000.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.peese.tu-berlin.de/faq/ | Nimeke = Frequently Asked Questions | Julkaisija = Process Energy Enfironmental Systems Engineering, TU Berlin}}</ref> Kolme suurta yliopistoa ovat kaupungin vanhin [[Humboldt-yliopisto]] (n. 37 000 opiskelijaa),<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.hu-berlin.de/ueberblick-en/facts/index_html | Nimeke = Facts and Figures | Julkaisija = Humboldt-yliopisto | Ajankohta = 2006/2007| Viitattu = 15.10.2007}}</ref> Berliinin jakamisen jälkeen länsipuolelle perustettu [[Freie Universität Berlin]] (noin 34&nbsp;000 opiskelijaa)<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.fu-berlin.de/en/tour/vorstellung/fu_heute.html | Nimeke = Freie Universität Today: A Short Portrait | Viitattu = 15.10.2007}}</ref> ja Teknillinenteknillinen yliopisto [[Technische Universität Berlin]], (28&nbsp;000 opiskelijaa).<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.tu-berlin.de/menue/ueber_die_tu_berlin/zahlen_fakten/ | Nimeke = Zahlen, fakten | Julkaisija = TU Berlin}}</ref> Taideyliopisto [[Universität der Künste]] on selvästi pienempi, (4&nbsp;300 opiskelijaa). Siellä annetaan opetusta sekä musiikissa että näyttömötaiteissa, kuvataiteissa arkkitehtuurissa, mediasuunnittelussa ja muotoilussa.<ref>[http://www.udk-berlin.de/sites/content/topics/colleges/index_eng.html UdK Berlin]</ref> Berliinissä työskentelee yhteensä 62&nbsp;000 tiedemiestä tutkimus- ja kehitystyössä kaupungin yliopistoissa ja tutkimusinstituuteissa. <ref name="Berlin.de1"/>

Berliinillä on pitkä perinne lääketieteen ja lääketieteellisen teknologian keskuksena. <ref>[http://www.tagesspiegel.de/magazin/wissen/Elitewettbewerb-Universitaeten;art304,2400973 Der Tagesspiegel: Berlin leuchtet]</ref> Lääketieteen historiaan vaikuttanut runsaasti berliiniläiset tiedemiehet;, kuten [[patologia]]a merkittävästi kehittänyt ja [[leukemia]]n havainnutlöytänyt [[Rudolf Virchow]] jasekä mikrobiologian uranuurtajana tunnettu [[Robert Koch]]. <ref>[http://www.charite.de/ch/neuro/lokales/charite/geschichte.html Charitén omat sivut]</ref>

Charitén sairaalakompleksi on nykyään Euroopan suurin yliopistollinen sairaala. ja seSe on perustettu jo vuonna 1710, joten se on myös yksi Euroopan vanhimmista yhä toiminnassa olevista sairaaloista. Sairaalassa on 3&nbsp;300 vuodepaikkaa, opiskelijoita noin 8&nbsp;000, ja henkilökuntaa noin 14&nbsp;000, ja lisäksi sillä on yli 60 leikkaussalia ja yli miljardin euron vuosivaihto. <ref>[http://www.anselleurope.com/medical/index.cfm?Include=testimonials&lang=EN&I=4166 AnsellEurope: Charité]</ref> Charité on Berliinin vapaan yliopiston ja Humboldtin Berliinin yliopiston yhteinen instituutio, mukaan lukien laaja valikoima instituutteja ja lääketieteellisiä pätevyyskeskuksia. Niiden joukossa on saksalainen sydän-keskussydänkeskus, joka on yksi maineikkaimmista transplantaatiokeskuksistaelinsiirtokeskuksista, Max-Delbrück-Center molekyylilääkettä varten, ja Max-Planck-Institute molekyyligenetiikkaa varten. Tämän lisäksi monet teollisuuden yhtiöiden tutkimusosastot, kuten Siemens ja Schering, täydentävät tieteellistä tutkimusta ja osaamista.

Berliinin nykyisten rajojen sisäpuolella on monia alueita, jotka olivat jo keskiajalla itsenäisiä kyliä tai kaupunkeja. Jotkut niistä ovat jopa vanhempia kuin Berliini itse, esimerkiksi [[Spandau]] tai [[Köpenick]]. Muun muassa tästä syystä sekä [[Berliinin muuri]]n aikaisesta jaosta johtuen Berliinillä ei ole yhtä ylivoimaista keskustaa, jota ympäröisivät pelkät lähiöt, vaan Berliinilläsillä on useampia pitkän ajan saatossa muodostuneita, seudulliselta vetovoimaltaan eritasoisia keskustoja. Keskustatoiminnot, kuten palvelut ja työpaikat, jakautuvat melko laajalle alueelle, ja liikennejärjestelmä on pitkälti verkostomainen, niin että tarve varsinaisessa keskustassa asioimiselle on monille vähäinen.<ref>[http://www.stadtentwicklung.berlin.de/planen/stadtentwicklungsplanung/de/zentren/download/SVBerichtEZH070807.pdf Bericht zur Zentren-und Einzelhandelsentwicklung und zur Förderung der städtischen Zentren] Berliinin kaupunki. PDF, erit. sivut 11-12. Luettu 24.5.2012.</ref><ref>[http://www.stadtentwicklung.berlin.de/planen/basisdaten_stadtentwicklung/atlas/de/arbeitsplaetze.shtml Arbeitsplätze] Atlas zur Stadtentwicklung. Berliinin kaupunki. Luettu 24.5.2012.</ref>

Varsinaisia keskustoja Berliinillä ajatellaan usein olevan kaksi. Toinen on läntinen keskusta ("City”City West"West”) [[Zoologischer Gartenin rautatieasema]]n, [[Kurfürstendamm]]in, [[Breitscheidplatz]]in ja [[Tauentzienstraße]]n ympärillä [[Charlottenburg]]in ja [[Schöneberg]]in kaupunginosissa.<ref>[http://www.berlin.de/ba-charlottenburg-wilmersdorf/bezirk/lexikon/geschichtecharlottenburg.html 300 Jahre Charlottenburg in 12 Kapiteln: Von Charlottes Hof zur Berliner City] Berliinin kaupunki. Luettu 24.5.2012.</ref> Toinen on itäinen tai historiallinen keskusta [[Mitte (kaupunginosa)|Mitten]] kaupunginosassa, eritysesti [[Unter den Linden]]in, [[Friedrichstraße]]n, [[Hackescher Markt]]in ja [[Alexanderplatz]]in ympärillä. Palvelutasoltaan ja kaupunkikuvaltaan keskustamaisia alueita löytyy kuitenkin myös monista muista kaupunginosista, esimerkiksi kauppakatu [[Schloßstraße]]n varrelta [[Steglitz]]istä tai [[Karl-Marx-Straße]]n varrelta [[Neukölln (kaupunginosa)|Neuköllnistä]].

[[Tiedosto:Alt Wittenau 31.PNG|thumb|KaupunkivillaKaupunkihuvila [[Wittenau]]ssa]]

Vilhelmiinisen Berliinin liepeille rakennettiin 1900-luvun alkupuolella paljon ''Siedlungeja'' (uudisrakennusalueita), jotka ovat väljempiä ja vähemmän vilkkaita (esimerkiksi kuuluisa ''[[Hufeisensiedlung]]'' [[Britz]]issä). Kaupungin reuna-alueita kohti mentäessä rakentaminen muuttuu matalammaksi ja kylämäisemmäksi, mutta on silti tiivistä, niin että raja asutuksen ja maaseudun välillä on jyrkkä. Reuna-alueiden ilmettä hallitsevat pientalot, erityisesti kaupunkivillatkaupunkihuvilat (''Stadtvilla'', yleensä noin 2–3-kerroksisia, yhden tai useampia huoneistoja käsittäviä taloja omalla tontilla). Monet näistä alueista ovat varsin kalliita, esimerkiksi [[Zehlendorf]] tai [[Dahlem]]. Paikoitellen reuna-alueilla sijaitsee myös korkeampia kerrostalolähiöitä.<ref name="Flächennutzung"/> Tällaisia rakennettiin etenkin DDR:n aikana Itä-Berliiniin (esimerkiksi [[Marzahn]], [[Hellersdorf]], [[Hohenschönhausen]]), mutta muutamia samantapaisia alueita löytyy myös lännestä, kuten [[Märkisches Viertel]].

Historiastaan johtuen Berliini on kaupunkikuvaltaan hyvin hajanainen ja vaihteleva. Paljon vanhaa rakennuskantaa tuhoutui toisessa maailmansodassa, mutta myös rauhanaikaisissa uudistushankkeissa. Kaupungissa näkyvät monen eri aikakauden ja yhteiskuntajärjestelmän arkkitehtoniset ihanteet rinta rinnan. Berliini ei ole poikkeuksellisenerityisen kauniin kaupungin maineessa, mutta monet arvostavat nimenomaan sen monipuolisuutta ja värikkyyttä.<ref>[http://www.hs.fi/matkailu/artikkeli/Berliini++on+karhea+sekasorto/HS20040821SI1ME01zeg Berliini on karhea sekasorto] Helsingin Sanomien matkailusivut, 21.8.2004. Luettu 31.12.2006.</ref>

Kaikkein vanhimmasta Berliinistä ei ole säilynyt paljoa. Kaupungin keskiaikainen ydin, [[Nikolaiviertel]] (Nikolaikortteli), tuhoutui toisessa maailmansodassa lähes kokonaan maan tasalle. Tämä Itä-Berliinin puolelle jäänyt alue jälleenrakennettiin vasta 1980-luvulla. Kadut noudattavat edelleen keskiaikaista asemakaavaa, ja rakennukset on tehty muistuttamaan keskiaikaisia taloja, mutta monet niistä on DDR-tyylin mukaisesti koottu betonielementeistä, joten ne tarjoavat vain viitteellisen illuusion alkuperäisestä tyylistä. Alueen keskipiste on noin vuonna 1230 rakennettu [[Nikolaikirche]] (Nikolaikirkko), josta säilyi sodassa vain ulkoseinät, ja joka on nyt restauroitu tuhoa edeltäneeseen [[uusgotiikka|uusgoottilaiseen]] asuunsa.<ref>[http://www.berlin.de/orte/sehenswuerdigkeiten/nikolaiviertel/ Nikolaiviertel] Kaupungin viralliset sivut. Luettu 15.6. 2008 {{de}}, [http://www.berlin-tourist-information.de/cgi-bin/sehenswertes.pl?id=13393&sprache=english Berlin Tourismus Marketing]. Luettu 31.12.2006. {{en}}</ref>

Muihin keskiaikaisiin monumentteihin kuuluu esimerkiksi [[St. Marienkirche]], joka sekin ajoittuu 1200-luvulle. Keskiajalla, 1400-luvulla, rakennettiin myös [[Berliner Stadtschloss|kaupunkilinnan]] ensimmäinen versio. Linna tosin ehti kokea monta perusteellista muodonmuutosta ennen kuin se tuhottiin vuonna 1950. Berliinin vanhin säilynyt linna on [[renessanssi|varhaisrenessanssi]]a edustava, [[Grunewald (metsä)|Grunewaldin]] metsässä sijaitseva metsästyslinna [[Jagdschloss Grunewald]] (1542–1543). Berliinin vanhin säilynyt asuinrakennus tunnetaan nimellä [[Ribbeckhaus]], ja se ajoittuu vuodelle 1624.<ref>[http://www.berlin.de/orte/sehenswuerdigkeiten/ribbeckhaus/ Ribbeckhaus] Berliinin kaupungin kotisivut. Viitattu 8.3.2008. {{de}}</ref>

Myös monilla keskustan ulkopuolisilla kaupunginosilla, jotka aikoinaan olivat itsenäisiä kaupunkeja, on keskiajalle ulottuva historia. Esimerkiksi [[Spandau]]lla on oma vanhakaupunkinsa, joka kylläkin kärsi muun Berliinin tavoin pahoja tuhoja toisessa maailmansodassa. Keskiaikaisen asemakaavan ohella jäljellä ovat kuitenkin vielä [[Nikolaikirche (Spandau)|NikolaikirkkoNikolaikirche]] (1300–1400-luku),<ref>[http://www.berlin.de/orte/sehenswuerdigkeiten/nikolaikirche-spandau/ Berliinin kaupungin sivut] Viitattu 20.12.2008.</ref>, niin sanottu goottilainen talo (''Gotisches Haus'', 1400-luku),<ref>[http://www.berlin.de/ba-spandau/derbezirk/sehenswert/swk/gotischeshaus.html Berliinin kaupungin sivut] Viitattu 20.12.2008.</ref>, osia kaupunginmuurista (1300-luku) sekä ennen kaikkea [[Spandaun linnake]] (''Spandauer Zitadelle''), joka ajoittuu pääosin 1500-luvulle. Linnaketta pidetään renessanssiaikaisen sotilasarkkitehtuurin merkkiteoksena. Sen vanhimmat säilyneet osat ovat peräisin 1200-luvulta.<ref>[http://www.zitadelle-spandau.de/index.html Spandaun linnakkeen viralliset sivut] Viitattu 20.12.2008. {{de}}</ref>

[[Tiedosto:GendMarkt1a.jpg|thumb|[[Gendarmenmarkt]]. Taustalla Saksalainen tuomiokirkko (''[[Deutscher Dom]]''), oikealla [[Berliinin konserttitalo|konserttitalo]].]]

[[Natsi-Saksa]]n aikana Berliinissä ryhdyttiin ennennäkemättömän suuriin rakennushankkeisiin, joista tosin ehdittiin toteuttaa vain pieni osa. [[Adolf Hitler]] ja [[Albert Speer]] suunnittelivat Berliinin uudelleenrakentamista uudeksi ”maailmanpääkaupungiksi”, ''[[Welthauptstadt Germania]]ksi''. Toisen maailmansodan aikana ehdittiin jo purkaa ja raivata tyhjäksi valtiopäivätalon ympäristö, jonne oli tarkoitus rakentaa suunnaton ''[[Große Halle]]'' (tai ''Halle des Volkes''). Saksan tappio vuonna 1945 keskeytti nämä suunnitelmat alkuunsa, ja harvoista valmistuneista rakennuksista moni – kuten [[valtakunnankanslia]] – tuhottiin sodan jälkeen. Jäljellä ovat vielä muun muassa Saksan finanssiministeriön käytössä oleva [[Detlev-Rohwedder-Haus]], jossa sijaitsi natsi-Saksan ilmavoimien hallinto, lisäksi [[Kesäolympialaiset 1936|Berliinin olympialaisia]] vuonna 1936 varten rakennettu [[Berliinin Olympiastadion|Olympiastadion]] ja [[Tempelhofin lentoasema]]n terminaali, joka oli valmistuessaan Euroopan pisin rakennus. Maininnan arvoinen on myös edelleen lähellä Tempelhofin lentoasemaa sijaitseva [[Schwerbelastungskörper]], valtava betonista valettu sylinteri, jonka avulla oli tarkoitus mitata, kestääkö kaupungin maaperä Hitlerin ja Speerin suunnittelemien massiivisten rakennusten painon.

Berliini tuhoutui suurilta osiltaan ensin [[Berliinin taistelu|toisen maailmansodan lopputaisteluissa]] ja myöhemmin Berliinin jaossa. Vanha keskusta jäi muurin halkaisemaksi, ja esimerkiksi 1920–1930-lukujen liikekeskusta [[Potsdamer Platz]] tuhottiin kokonaan muurin tieltä. Molemmilla kaupunginpuoliskoilla alkoi mittava uudisrakentaminen.

Itä-Berliinille rakennettiin 1950–1960-luvuilla uusi keskusta tuhoutuneen [[Alexanderplatz]]in ympärille. Entisestä Frankfurter Alleesta muokattiin leveä paraatikatu Stalin-Allee (nykyisin [[Karl-Marx-Allee]]), ja se reunustettiin neuvostotyyliin rakennetuilla rakennuksilla. Tällä kadulla Itä-Saksa piti mahtipontisia voitonparaatejaan, ja sen varrella sijaitsevat asunnot oli tarkoitettu puoluevirkailijoille sekä ansioituneille kansalaisille.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä= Saarinen, Hannes| Nimike=Berliini: kulttuuria ja historiaa | Sivu = 143–145 | Selite= | Julkaisija=Otava | Vuosi= 1999| Tunniste= ISBN 951-1-15696-9}}</ref> Alexanderplatzin alueen ja koko Berliinin maamerkiksi kohosi 365 metriä korkea televisiotorni, [[Berliinin televisiotorni|''Fernsehturm'']]. Myös Itä-Berliinin puolelle jäänyttä historiallista keskustaa rakennettiin uudelleen: [[Berliner Stadtschloss|Hohenzollernien kuninkaanlinna]], joka oli vaurioitunut pahasti pommituksissa, räjäytettiin 1950-luvulla ”preussilaisen militarismin” symbolina, ja paikalle rakennettiin Saksan demokraattisen tasavallan parlamenttitalo [[Tasavallan palatsi (Berliini)|Tasavallan palatsi]] (''Palast der Republik'') jonka edustalla oli [[Karl Marx|Marxin]] ja [[Friedrich Engels|Engelsin]] kaksoispatsas. Palatsissa toimi [[Volkskammer]], Saksan demokraattisen tasavallan parlamentti. Vuonna 2003 [[Saksan liittopäivät]] päätti, että rakennus tuhotaan asbestin takia ja tilalle rakennetaan uusi kulttuurikeskus, [[Humboldt-Forum]], jonka sisätilat ovat modernit, mutta jonka julkisivusta tulee kuninkaanlinnan tarkka kopio. Purkamistyö saatiin päätökseen joulukuussa 2008.

Jaon aikaisen Länsi-Berliinin arkkitehtuurin merkkipaaluihin kuuluvat esimerkiksi [[Hansaviertel]]in asuinalue (jonka suunnitteluun osallistui muun muassa [[Alvar Aalto]]), [[Kulturforum]]in kokonaisuus, johon liittyvät [[Berliinin filharmonia]] ja monet muut kulttuurirakennukset, kuten [[Neue Nationalgalerie|Uusi kansallisgalleria]] (1960-luku), sekä [[Berliinin kongressihalli]]. Nämä kaikki sijaitsevat [[Großer Tiergarten|Tiergartenin]] kupeessa. Lännempänä, [[Charlottenburg]]issa sijaitsee toinen kongressikeskus, [[Internationales Congress Centrum|ICC]], joka kuuluu maailman suurimpiin ja jota niin ikään pidetään yhtenä sotienjälkeisen länsisaksalaisen arkkitehtuurin merkkiteoksena.

Yhdistynyt Berliini on muurin purkamisen jälkeen ollut vilkkaan uudisrakentamisen kohteena. Muurin häviäminen merkitsi valtavan rakentamattoman vyöhykkeen ilmestymistä keskelle miljoonakaupunkia. Uuden Berliinin rakentaminen on ollut mahtava taloudellinen ja symbolinen projekti, jolla on haluttu rakentaa yhdistyneelle Saksalle eurooppalaisen suurvalta-asemansa mukainen pääkaupunki.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä= Saarinen, Hannes| Nimike=Berliini: kulttuuria ja historiaa | Sivu = 241–256 | Selite= | Julkaisija=Otava | Vuosi= 1999| Tunniste= ISBN 951-1-15696-9}}</ref> Suurin osa Saksan liittotasavallan hallinnosta on muuttanut [[Bonn]]ista Berliiniin, ja restauroidun valtiopäivätalon ympäristöön on noussut uusi hallintokaupunginosa, näkyvimpänä uusi [[Bundeskanzleramt|kanslerinvirasto]] (2001). Myös esimerkiksi [[Berliinin pohjoismaiset suurlähetystöt|pohjoismaisten suurlähetystöjen]] yhteinen rakennus (1999) Tiergartenin eteläpuolella on tullut tunnetuksi arkkitehtuurinsa takia. [[Potsdamer Platz]]ille on kohonnut pilvenpiirtäjiä ja vuonna 2000 valmistunut näyttävä [[Sony Center]]. Tiergartenin pohjoispuolelle valmistui vuonna 2006 uusi [[Berliinin päärautatieasema]], joka on Euroopan suurin risteysasema. Yhdistyneen Berliinin nähtävyyksiin kuuluvat myös [[Berliinin juutalaismuseo|juutalaismuseon]] uudisrakennus (1999) ja Brandenburgin portin vieressä entisellä muurivyöhykkeellä paljastettu [[Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki|Holokaust-muistomerkki]] (2005). Tulevien vuosien suuriin hankkeisiin kuuluu kuninkaanlinnan kopion rakentaminen puretun Tasavallan palatsin tilalle.

Yhdistynyttä Berliiniä rakentamaan kutsuttiin [[postmodernismi]]n suuret mestarit [[James Stirling (arkkitehti)|James Stirling]] Lontoosta, [[Hans Hollein]] Wienistä, [[Rob Krier]] LuxemburgistaLuxembourgista, [[Arata Isozaki]] Tokiosta ja [[Richard Meier]] New Yorkista. Saksaan haluttiin vaikutteita kaikkialta maailmasta, ja heidän arveltiin innoittavan saksalaisia arkkitehteja.<ref>[http://www.goethe.de/kue/arc/thm/ein/en14438.htm www.goethe.de]</ref>

Oopperataloja Berliinissä on kolme. Vanhin niistä, entinen kuninkaallinen hoviooppera ja nykyinen Valtionooppera (''[[Staatsoper Unter den Linden]]''), on perustettu vuonna 1742. Valtionoopperan rakennuksen korjaustöiden vuoksi oopperaesitykset pidetään lokakuun 2010 ja vuoden 2013 välillä Schiller Theaterissa Charlottenburgin kaupunginosassa. Valtionoopperan rinnalle tuli vuonna 1912 ''[[Deutsche Oper Berlin]]'' sekä vuonna 1947 vielä ''[[Komische Oper Berlin]]''. Oopperoiden keskinäisen rahanjaon parantamiseksi ne liitettiin vuonna 2004 yhdessä Valtionbaletin (''[[Staatsballett Berlin]]'') kanssa Berliinin oopperasäätiöön (''Stiftung Oper in Berlin''). Säätiön ulkopuolella toimii vielä kolme itsenäistä oopperayhdistystä.<ref name="kulttuuri">[http://www.berlin.de/berlin-im-ueberblick/kultur/kulturlandschaft.de.html Vielfalt der Berliner Kulturlandschaft] Kaupungin viralliset sivut. Luettu 9.12.2006.</ref>

Vaikka Berliini ei ole toiminut saksalaislähtöisten tyylisuuntien, kuten [[ekspressionismi]]n tai [[uusasiallisuus|uusasiallisuuden]], varsinaisena syntysijana, kaupunki on ollut perinteisesti vilkas ja merkittävä kuvataiteen saralla.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä= Saarinen, Hannes| Nimike=Berliini: kulttuuria ja historiaa | Sivu = 44-48 | Selite= | Julkaisija=Otava | Vuosi= 1999| Tunniste= ISBN 951-1-15696-9}}</ref> Suurten taidemuseoiden lisäksi Berliinissä on useita pieniä gallerioita ja museoita, kuten esimerkiksi merkittävän naistaiteilijan [[Käthe Kollwitz]]in töitä sisältävä Käthe-Kollwitz-Museum Berlin. Katujen varsilta ja puistoista löytyy runsaasti julkisia veistoksia,; yksi kuuluisimmasta on ''Alter Fritz'' eli [[Fredrik Suuren ratsastajapatsas]] Unter den Lindenillä.<ref>http://www.aviewoncities.com/berlin/reiterdenkmal.htm Statue of Frederick the Great] Luettu 11.6.2008</ref>

[[Tiedosto:Bodemuseum.jpg|thumb|''Bode-Museum''museo Museosaaren päässä]]

[[Tiedosto:Altes museum berlin front.jpg|thumb|AltesVanha Museummuseo]]

Berliinissä sijaitsee useita kansainvälisesti merkittäviä [[museo]]ita. Erityisen kuuluisa on kaupungin keskustassa sijaitseva [[Museosaari]] (''Museumsinsel''), joka on vuodesta 1999 lähtien kuulunut [[maailmanperintöluettelo|Unescon maailmanperintöluetteloon]]. Saaren vanhin museo on vuonna 1830 perustettu Vanha museo (''Altes Museum''). Sitä seurasivat vuonna 1859 Uusi museo (''Neues Museum''), vuonna 1876 [[Alte Nationalgalerie|Vanha kansallisgalleria]] (''Alte Nationalgalerie''), vuonna 1904 Bode-museo (''Bode-Museum'') ja vuonna 1930 [[Pergamon-museo]] (''Pergamon-Museum''). Lukuun ottamatta Vanhaa kansallisgalleriaa, joka on erikoistunut 1800-luvun maalaus- ja veistostaiteeseen, nämä museot esittelevät pääasiassa arkeologisia kokoelmia, joihin kuuluu materiaaliaesineitä muun muassa [[muinainen Egypti|muinaisesta Egyptistä]], [[Mesopotamia]]sta, [[antiikin Kreikka|Kreikasta]], [[Rooman valtakunta|Roomasta]] ja [[Bysantin valtakunta|Bysantista]]. Eniten kävijöitä vetää Pergamon-museo, jonka tunnettuihin vetonauloihin kuuluvat muun muassa [[Pergamon]]ista löydetty monumentaalinen [[Pergamonin alttari|alttari]], [[Miletoksen portti]] ja [[Babylon]]in kaupunginmuuriin kuulunut [[Ištarin portti]].<ref>[http://www.smb.spk-berlin.de/smb/standorte/index.php?lang=de&p=2&objID=3313&n=1&PHPSESSID=0d8c177642202a5c54253ed8d620377f Staatliche Museen zu Berlin] Luettu 7.12.2006.</ref> Altes Museumin suojissa on mm. kuningatar [[Nefertiti]]n rintakuva.

Perinteiseen berliiniläiseen keittiöön kuuluu joitakin omia erikoisuuksia, vaikka kaiken kaikkiaan se on osa pohjoissaksalaista keittiötä. Sitä voisi luonnehtia konstailemattomaksi ja tuhdiksi. Pääosassa on liha, erityisesti [[sianliha|sian]]- ja [[naudanliha]], mutta koska Berliinin seudulla on runsaasti vesistöjä, siellä on syöty myös paljon kalaa, esimerkiksi [[karppi]]a, [[kuha]]a ja [[ankerias]]ta. Perinteisistä vihanneksista voidaan mainita muun muassa [[kaali]]t, [[hernekasvit]] sekä erilaiset [[juures|juurekset]]. Tyypillisiä berliiniläisiä ruokia ovat esimerkiksi [[Eisbein]] (hapankaalin ja hernepyreen kanssa tarjoiltua sianpotkaa), [[Kasseler]] (savustettua sianlihaa) ja [[Bockwurst]] (lähinnä sianlihaa sisältävä makkaratyyppi). Perinneruoilla ei kuitenkaan ole käytännössä kovin vahvaa asemaa, vaan ruokailutottumukset ovat Berliinissä melko kansainväliset, mihin vaikuttaa jo kaupungin maahanmuuttajaväestön suuruuskin. Etnisten ravintoloiden kirjo on huomattava, ja niitä on paljon, koska ulkona syöminen on Berliinissä tavallista muulloinkin kuin juhlapäivinä.<ref>Baedeker Berlin – Potsdam, s. 86–87</ref>

Mukaan otettavaa pikaruokaa tarjoavia liikkeitä ja kojuja Berliinissä on tiheään. Suosituimmaksi pikaruoaksi nousi 1940-luvun lopulla paikallinen erikoisuus [[Currywurst]] (tomaattipohjaisen [[curry]]kastikkeen kera tarjoiltuja, paistettuja tai friteerattuja makkaranpaloja). Viime vuosikymmeninä vähintäänkin yhtä suurta suosiota on saavuttanut [[kebab]] eli saksalaisittain ''Döner'', jonka paikallista varianttia myydään yleensä mukaan otettavaksi turkkilaisen leivän (ei [[pita]]-leivän) sisällä. Berliiniläinen ''Döner'' on tullut laajalti tunnetuksi, ja nykyään paikallisia kebabvartaita viedään jopa Turkkiin.<ref>Baedeker Berlin – Potsdam, s. 98–99</ref>

Berliiniläisistä leivonnaisista tunnetuin on [[berliininmunkki]], jota tosin kaupungissa itsessään ei kutsuta tällä nimellä, vaan nimellä ''Pfannkuchen''. Berliiniläisistä juomista tunnetaan kaupungin ulkopuolella parhaiten oluet, erityisesti [[Berliner Weiße]] -tyyppinen vehnäolut, johon on tapana sekoittaa joko vadelma- tai marattisiirappia, joka värjää oluen punaiseksi tai vihreäksi.

1970-luvulla liennytyksen hengessä kaupunki sai isännöidä muutamia vuoden [[Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1974|1974]] jalkapallon MM-kisojen alkulohko-otteluita sekä [[uinnin maailmanmestaruuskisat 1978|uinnin maailmanmestaruuskisat vuonna 1978]]. Sen jälkeen suurpoliittinen pakkanen alkoi taas kiristyä, ja suurkisat saivat odottaa Berliinin muurin murtumista.<ref name="holopainen1"/>

Berliini oli yksi vuoden [[Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2006|2006]] [[Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut|jalkapallon maailmanmestaruuskisojen]] isäntäkaupungeista. Berliini sai pidettäväkseen [[Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 2009|yleisurheilun MM-kisat vuonna 2009]]. [[Euroliiga]]n final four pidettiin kaupungissa sijaitsevassa [[Mercedes-Benz Arena (Berliini)|O₂ World]]issa [[Euroliiga 2008–2009|kaudella 2008–2009]].

Berliinin ensimmäinen ystävyyskaupunkisuhde solmittiin Länsi-Berliinin ja [[Los Angeles]]in välillä vuonna [[1967]], ja kaupungilla on nykyään seitsemäntoista17 virallista ystävyyskaupunkia.<ref>[http://www.berlin.de/rbmskzl/staedteverbindungen/staedtepartnerschaft_ueberblick.de.html Berlin.de: Städtepartnerschaften]</ref> Myös Itä-Berliini loi ystävyyskaupunkisuhteita, mutta nämä lopetettiin Berliinin yhdistyessä. Berliinillä on ystävyyskaupunkien lisäksi yhteistyötoimintaa ainakin [[Kööpenhamina]]n, [[Helsinki|Helsingin]], [[Johannesburg]]in, [[Shanghai]]n, [[Soul (kaupunki)|Soulin]], [[Sofia]]n, [[Sydney]]n ja [[Wien]]in kanssa.