Ero sivun ”Zhou Enlai” versioiden välillä

109 merkkiä poistettu ,  2 vuotta sitten
Kumottu muokkaus 17614981, jonka teki 93.106.250.139 (keskustelu)
(rv, eston kiertoa (WPK))
(Kumottu muokkaus 17614981, jonka teki 93.106.250.139 (keskustelu))
Merkkaukset: rv Kumoaminen
{{Valtionjohto
| nimi = Zhou Enlai
| kuva = Zhou Enlai MeiyuanXincun17in Nanjing 19461940s(color).jpg
| kuvateksti =
| arvo = [[Kiinan kansantasavallan pääministeri]]
| virassa = [[1949]]–[[1976]]
| edeltäjä = –
| seuraaja = [[Hua Guofeng]]
| arvo2 = [[Kiinan kansantasavallan ulkoministeri]]
| virassa2 = [[1949]]–[[1958]]
| edeltäjä2 = –
| huom =
}}
'''Zhou Enlai''', ({{k-zh|&#21608;&#24681;&#20358;; &#21608;&#24681;&#26469;, [[pinyin]]: Zhōu Ēnlái}}, [[5. maaliskuuta]] [[1898]] – [[8. tammikuuta]] [[1976]]) oli [[Kiinan kommunistinen puolue|kiinalainen kommunistijohtaja]], joka toimi Kiinan pääministerinä vuodesta 1949 kuolemaansa saakka.<ref name=mmm>{{Kirjaviite | Tekijä = William Copeland| Nimeke = Tšou En-Lai 1898-1976| Vuosi = 1977| Sivu = 101–102| Selite = Mitä Missä Milloin – kansalaisen vuosikirja| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Viitattu = 1.12.2013 }}</ref> Hänen strategiansa selvitä Kiinan huipulla oli myötäillä passiivisesti [[Mao Zedong|puhemies Maon]] aivoituksia. Lopulta hän kuitenkin joutui Maon epäsuosioon Maon pidettyä hänen linjaansa liian maltillisena ja hänen tehtäviään vähennettiin. On arvioitu, että hän oli kuitenkin viimeisinä vuosinaan selvästi Maoa suositumpi kansan keskuudessa.<ref name="historia">Paltemaa & Vuori: "Kiinan Kansantasavallan Historia", s. 238, Gaudeamus 2014</ref>
 
'''Zhou Enlai''', ({{k-zh|&#21608;&#24681;&#20358;; &#21608;&#24681;&#26469;, [[pinyin]]: Zhōu Ēnlái}}, [[5. maaliskuuta]] [[1898]] – [[8. tammikuuta]] [[1976]]) oli [[Kiinan kommunistinen puolue|kiinalainen kommunistijohtajakiina]]lainen poliitikko, joka toimi [[Kiinan pääministerinäpääministeri]]nä vuodesta 1949 kuolemaansa saakka.<ref name=mmm>{{Kirjaviite | Tekijä = William Copeland| Nimeke = Tšou En-Lai 1898-1976| Vuosi = 1977| Sivu = 101–102| Selite = Mitä Missä Milloin – kansalaisen vuosikirja| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Viitattu = 1.12.2013 }}</ref> Hänen strategiansa selvitä Kiinan huipulla oli myötäillä passiivisesti [[Mao Zedong|puhemies Maon]]in aivoituksia. Lopulta hän kuitenkin joutui Maon epäsuosioon Maon pidettyä hänen linjaansa liian maltillisena ja hänen tehtäviään vähennettiin. On arvioitu, että hän oli kuitenkin viimeisinä vuosinaan selvästi Maoa suositumpi kansan keskuudessa.<ref name="historia">Paltemaa & Vuori: "Kiinan Kansantasavallan Historia", s. 238, Gaudeamus 2014</ref>
==Varhaiset vuodet==
 
== Varhaiset vuodet ==
Zhou syntyi [[Huai’an]]issa, [[Jiangsu|Jiangsun maakunnassa]], ja hänet [[Adoptio|adoptoitiin]] hyvätuloiseen perheeseen [[Tianjin]]in kaupunkiin [[Hebei|Hebein maakuntaan]]. Hän opiskeli [[Nankain yliopisto]]ssa Tianjinissa sekä [[Japani]]ssa vuosina 1915–1918. Zhoun yhteydet radikaaleihin johtivat siihen, että hänet pidätettiin lyhyeksi ajaksi hänen palatessaan [[Nankai]]hin. Vapauduttuaan vuonna 1920 hän opiskeli [[Ranska]]ssa, [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britanniassa]] ja [[Saksa]]ssa. Zhou liittyi Kiinan kommunistiseen puolueeseen vuonna 1921, ja kolme vuotta myöhemmin hän palasi Kiinaan työskentelemään [[Sun Yat-sen]]in kanssa. Häntä pidetään puolueen parhaiten koulutettuna ja kielitaitoisimpana johtajana.<ref name=mmm />
 
Zhou syntyi [[Huai’an]]issa, [[Jiangsu|Jiangsun]]n maakunnassa]], ja hänet [[Adoptioadoptio|adoptoitiin]] hyvätuloiseen perheeseen [[Tianjin]]in kaupunkiin, [[Hebei|Hebein maakuntaan]]n maakunnassa. Hän opiskeli [[Nankain yliopisto]]ssa Tianjinissa sekä [[Japani]]ssa vuosina 1915–1918. Zhoun yhteydet radikaaleihin johtivat siihen, että hänet pidätettiin lyhyeksi ajaksi hänen palatessaan [[Nankai]]hin. Vapauduttuaan vuonna 1920 hän opiskeli [[Ranska]]ssa, [[Yhdistynyt kuningaskunta|BritanniassaBritannia]]ssa ja [[tasavaltainen Saksa|Saksa]]ssa. Zhou liittyi [[Kiinan kommunistinen puolue|Kiinan kommunistiseen puolueeseen]] vuonnasen perustamisvuonna 1921, ja kolme vuotta myöhemmin hän palasi Kiinaan työskentelemään [[Sun Yat-sen]]in kanssa. Häntä pidetäänon pidetty puolueen parhaiten koulutettuna ja kielitaitoisimpana johtajana.<ref name=mmm />
 
Hän meni naimisiin 8. elokuuta 1925 opiskelija-aktivisti [[Deng Yingchao]]n kanssa Tianjinissa. Dengistä tuli myöhemmin huomattava kommunistipuolueen jäsen. Aviopari jäi lapsettomaksi, mutta he adoptoivat monia ”vallankumouksellisten marttyyrien” orpoja lapsia, joista ehkä kuuluisin oli tuleva pääministeri [[Li Peng]].
 
[[Tiedosto:ZhouAndDeng.jpg|thumb|left|upright|Zhou Enlai ja [[Deng Yingchao]] vuonna 1954.]]
==Poliittinen ura==
[[Tiedosto:ZhouAndDeng.jpg|thumb|left|upright|Zhou Enlai ja [[Deng Yingchao]] vuonna 1954.]]
Zhou herätti kansallista huomiota vuoden 1919 [[Toukokuun neljännen päivän liike|Toukokuun neljännen päivän liikkeen]] aikana johtaessaan ratsiaa paikallisviraston tiloihin [[Versailles’n rauha|Versailles’n sopimuksen]] vastaisten opiskelijaprotestien aikana. Vuonna 1920 Zhou muutti Ranskaan, jossa hän toimi aktiivisesti radikaalien kiinalaisopiskelijoiden joukossa. Vuonna 1921 hänestä tuli [[Ranskan kommunistinen puolue|Ranskan kommunistisen puolueen]] jäsen, ja hän vietti seuraavat kaksi vuotta matkustellen Euroopassa.<ref name=mmm />
 
== Poliittinen ura ==
Vuonna 1923 Etelä-Kiinaa presidenttinä hallinnut [[Sun Yat-sen]] solmi avunantosopimuksen kommunistisen [[Komintern]]in kanssa. Tämä loi mahdollisuuden sekä kansallisen [[kuomintang]]-puolueen että [[Kiinan kommunistinen puolue|kommunistisen puolueen]] muodostumiselle. Palattuaan Kiinaan Zhou palveli [[Kanton]]issa Whampoan Sotilasakatemian poliittisen osaston puheenjohtajana sen perustamisvuonna 1926. Whampoan Kominternin tukijat pitivät tätä tehtävää vastapainona [[Tšiang Kai-šek]]in kansalliselle puolueelle.<ref name=mmm />
 
Zhou herätti kansallista huomiota vuoden 1919 [[Toukokuuntoukokuun neljännen päivän liike|Toukokuuntoukokuun neljännen päivän liikkeen]] aikana johtaessaan ratsiaa paikallisviraston tiloihin [[Versailles’n rauha|Versailles’n sopimuksen]] vastaisten opiskelijaprotestien aikana. Vuonna 1920 Zhou muutti Ranskaan, jossa hän toimi aktiivisesti radikaalien kiinalaisopiskelijoiden joukossa. Vuonna 1921 hänestä tuli [[Ranskan kommunistinen puolue|Ranskan kommunistisen puolueen]] jäsen, ja hän vietti seuraavat kaksi vuotta matkustellen Euroopassa.<ref name=mmm /> Palattuuan Kiinaan 1923 Zhou aloitti työskentelyn [[Kiinan kansallispuolue]]en (Guomindang) johtajan [[Sun Zhongshan]]in kanssa ja toimi [[Kanton]]issa Whampoan sotilasakatemian poliittisen osaston puheenjohtajana 1926. Whampoan Kominternin tukijat pitivät tätä tehtävää vastapainona Guomindangin uuden johtajan [[Jiang Jieshi]]in linjalle.<ref name=mmm />
[[Pohjoisen sotaretki|Pohjoisen sotaretken]] alettua hän toimi työläisten agitaattorina. Vuonna 1926 hän järjesti yleislakon [[Shanghai]]ssa, avaten kaupungin kuomintangille. Kun kuomintang erosi kommunisteista, Zhou onnistui pakenemaan valkoisten terroria ja selvisi lopulta [[Jiangxi]]in. Vähitellen hän alkoi etääntyä ortodoksisemmasta kaupunkikeskeisestä kommunistipuolueen siivestä, ja hänen lojaalisuutensa suuntautui Maon uudentyyppiseen maalaisvallankumoukseen. Zhou osallistui myös [[Pitkä marssi|Pitkään marssiin]].
 
[[Pohjoisen sotaretki|Pohjoisen sotaretken]] alettua hänZhou toimi työläisten agitaattorina. Vuonna 1926 hän järjesti yleislakon [[Shanghai]]ssa, avaten kaupungin kuomintangilleGuomingdangille. Kun kuomintangGuomindangille erosija kommunisteille tuli kommunisteistavälirikko, Zhou onnistui pakenemaan valkoistenkansallispuolueen terroria ja selvisi lopulta [[Jiangxi]]in. Vähitellen hän alkoi etääntyä ortodoksisemmasta kaupunkikeskeisestä kommunistipuolueen siivestä, ja hänen lojaalisuutensa suuntautui Maon uudentyyppiseen maalaisvallankumoukseen. Zhou osallistui myös [[Pitkäpitkä marssi|Pitkäänpitkään marssiin]].
[[Yan’an]]in vuosinaan Zhou toimi aktiivisesti yhdistyneen japanilaisvastaisen rintaman luomisessa. Tämän seurauksena hän näytteli tärkeää roolia [[Xi’anin välikohtaus|Xi’anin välikohtauksessa]], auttoi varmistamaan siepatun Tšiang Kai-šekin vapauttamisen ja neuvotteli uuden kuomintangin ja kommunistien välisen liiton perustamisen. Zhou vietti [[Kiinan–Japanin sota (1937–1945)|Kiinan–Japanin sodan]] ajan kommunistipuolueen suurlähettiläänä Chiangin sodanajan hallituksessa [[Chongqing]]issa ja otti osaa [[Toinen maailmansota|toista maailmansotaa]] edeltäneisiin epäonnistuneisiin neuvotteluihin.<ref name=mmm />
 
[[Yan’an]]in vuosinaan Zhou toimi aktiivisesti yhdistyneen japanilaisvastaisen rintaman luomisessa. Tämän seurauksena hän näytteli tärkeää roolia [[Xi’anin välikohtaus|Xi’anin välikohtauksessa]], auttoi varmistamaan siepatun TšiangJiang Kai-šekinJieshin vapauttamisen ja neuvotteli uuden kuomintangin ja kommunistien välisen liiton perustamisen. Zhou vietti [[Kiinan–Japanin sota (1937–1945)|Kiinan–Japanin sodan]], sittemmin osana [[toinen maailmansota|toista maailmansotaa]] laajentuneena [[Tyynenmeren sota toisessa maailmansodassa|Tyynenmeren sodan]] ajan kommunistipuolueen suurlähettiläänälähettiläänä ChianginJiangin sodanajan hallituksessa [[Chongqing]]issa ja otti osaa [[ToinenKiinan maailmansotasisällissota|toistaKiinan maailmansotaasisällissodan]] edeltäneisiinlopettamiseen pyrkineisiin, mutta epäonnistuneisiin neuvotteluihin.<ref name=mmm />
Vuonna 1949, Kiinan kansantasavallan perustamisen aikaan, Zhousta tuli pää- ja ulkoministeri. Kysyttäessä [[Ranskan vallankumous|Ranskan vallankumouksen]] vaikutuksesta hän vastasi: "On vielä liian aikaista sanoa."{{selvennä|Onko kyse R:n vk:n vaikutuksesta Kiinan kommunisteihin? 13.4.2014}} Kesäkuussa 1953 hän laati viisi rauhanjulistusta. Hän johti kommunistisen Kiinan delegaatiota [[Geneven rauhanneuvottelut|Geneven rauhanneuvotteluissa]] (1954) ja [[Bandungin konferenssi]]ssa (1955). Vuonna 1958 hän luovutti ulkoministerin salkkunsa [[Chen Yi|Chen Yi'lle]] mutta pysyi pääministerinä. Zhou oli suosittu ja käytännöllinen valtionhoitaja ja säilyttikin virkansa [[Suuri harppaus|suuren harppauksen]] (1958) ja [[Kulttuurivallankumous|kulttuurivallankumouksen]] (1966–1976) ajan. Hän ajoi ”neljää modernisaatiota” kumotakseen aiheutetun vahingon.
 
VuonnaKun 1949,kommunistinen Kiinan kansantasavallankansantasavalta perustamisenperustettiin aikaan1949, Zhousta tuli valtion pää- ja ulkoministeri. Kysyttäessä vuonna 1789 tapahtuneen [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan vallankumouksen]] vaikutuksesta hän vastasi: "On vielä liian aikaista sanoa."{{selvennä|Onko kyse R:n vk:n vaikutuksesta Kiinan kommunisteihin? 13.4.2014}} Kesäkuussa 1953 hän laati viisi rauhanjulistusta. Hän johti kommunistisen Kiinan delegaatiota [[GenevenIndokiinan rauhanneuvottelutsota|GenevenIndokiinan rauhanneuvotteluissasodan]] päättäneessä [[Geneven konferenssi (1954)|Geneven konferenssi]]ssa 1954 sekä [[Aasia]]n ja [[Afrikka|Afrikan]] maiden välisessä [[Bandungin konferenssi]]ssa (1955). Vuonna 1958 hänZhou luovutti ulkoministerin salkkunsapaikkansa [[Chen Yi|Chen Yi'lle]]lle muttajatkaen pysyikuitenkin pääministerinä., Zhoujossa asemassa oli suosittu ja käytännöllinen valtionhoitajasäilyttäen japaikkansa säilyttikinmyös virkansa [[Suurisuuri harppaus|suuren harppauksen]] (1958) ja [[Kulttuurivallankumouskulttuurivallankumous|kulttuurivallankumouksen]] (1966–1976) ajan. Hän ajoi ”neljää modernisaatiota” kumotakseen aiheutetun vahingon.
Zhou oli suurimmaksi osaksi vastuussa suhteiden uudistamisesta länsimaihin [[1970-luku|1970-luvun]] alussa. Hän kutsui Yhdysvaltain presidentti [[Richard Nixon]]in Kiinan vierailulle helmikuussa 1972 ja allekirjoitti suhteiden normalisointiin tähtäävän sopimuksen.<ref name=mmm /> Saatuaan tietää sairastavansa syöpää hän alkoi siirtää monia vastuutehtäviään [[Deng Xiaoping]]ille. Hän joutui sairaalahoitoon vuonna 1974 ja kuoli 8. tammikuuta 1976 vain muutamia kuukausia ennen Maoa. Näin Kiina joutui vuoden 1976 aikana johtajiensa sukupolvenvaidokseen. Zhoun julkisuuskuva oli hänen loppuaikoinaan huomattavasti parempi kuin Maolla, sillä kansa oli jo 1970-luvulla kyllästynyt Maon kaoottisena pidettyyn politiikkaan. Myös kansan spontaanit surunosoitukset Zhoun kuoltua olivat huomattavat siihen nähden, että maan virallinen johto pyrki vähättelemään tapahtunutta (suruaika säädettiin lyhyeksi eikä Mao osallistunut hautajaisiin). Kansan riveissä Zhouhun liitettiin kiinalaiseen tarustoon kuulunut hyvän pääministerin hahmo, jonka tehtävä oli hillitä mielivaltaista keisaria.<ref name="historia"/>
 
Zhou oli suurimmaksi osaksi vastuussa suhteiden uudistamisesta länsimaihin [[1970-luku|1970-luvun]] alussa. Hän kutsui [[Yhdysvaltain presidentti]] [[Richard Nixon]]in Kiinan vierailulle helmikuussa 1972 ja allekirjoitti suhteiden normalisointiin tähtäävän sopimuksen.<ref name=mmm /> Saatuaan tietää sairastavansa syöpää hän alkoi siirtää monia vastuutehtäviään [[Deng Xiaoping]]ille. Hän joutui sairaalahoitoon vuonna 1974 ja kuoli 8. tammikuuta 1976 vain muutamia kuukausia ennen Maoa. Näin Kiina joutui vuoden 1976 aikana johtajiensa sukupolvenvaidokseen. Zhoun julkisuuskuva oli hänen loppuaikoinaan huomattavasti parempi kuin Maolla, sillä kansa oli jo 1970-luvulla kyllästynyt Maon kaoottisena pidettyyn politiikkaan. Myös kansan spontaanit surunosoitukset Zhoun kuoltua olivat huomattavat siihen nähden, että maan virallinen johto pyrki vähättelemään tapahtunutta (suruaika säädettiin lyhyeksi eikä Mao osallistunut hautajaisiin). Kansan riveissä Zhouhun liitettiin kiinalaiseen tarustoon kuulunut hyvän pääministerin hahmo, jonka tehtävä oli hillitä mielivaltaista keisaria.<ref name="historia"/>
 
== Lähteet ==
 
==Lähteet==
{{Viitteet}}
 
== Aiheesta muualla ==
 
{{Commons-rivi|Zhou Enlai}}
 
 
[[Luokka:Kiinan kansantasavallan johtajat]]
Rekisteröitymätön käyttäjä