Ero sivun ”Rocky Marciano” versioiden välillä

Kaikissa 20 ensimmäisessa ammattilaisottelussaan Marciano yhtä pistein saavutettua voittoa lukuun ottamatta tyrmäsi vastustajansa.<ref name="Boxrec"/> 26. ottelussaan hän kohtasi ensimmäisen nimekkään<ref>Lounasheimo, s. 389.</ref> vastustajansa, voittamattoman [[Roland LaStarza]]n, 24. maaliskuuta 1950 [[New York]]in Madison Square Gardenissa ensimmäisessä pääottelussaan. Ottelu oli hyvin tasaväkinen ja sen loppuessa molemmat tuomarit kannattivat eri nyrkkeilijää niukasti voittajaksi. Kehätuomari oli merkinnyt ottelun korteissaan tasapeliksi, mutta hänen antamansa täydentävät pisteet 9 - 69–6 nostivat Marcianon kamppailun voittajaksi.<ref name="Boxrec"/><ref>Lounasheimo, s. 300 – 301300–301.</ref> Tämän jälkeen Marciano voitti yhdeksän vastustajaa, ennen kuin pääsi jälleen ottelemaan Gardenissa.<ref name="Boxrec"/> 12. heinäkuuta 1951 hän kohtasi 23-vuotiaan [[Rex Layne]]n, joka oli noussut julkisuuteen voitettuaan [[Jersey Joe Walcott]]in. Marciano tyrmäsi Laynen elokuvateattereihin televisioidun ottelun kuudennessa erässä.<ref name="Lounasheimo301">Lounasheimo, s. 301.</ref> Hän voitti tämän jälkeen yhden ottelun ennen kohtaamista entisen maailmanmestarin [[Joe Louis]]in kanssa, joka oli ollut nuoren Marcianon esikuva. Hän itse ei olisi halunnut käydä kamppailua, joka päättyi kahdeksannessa erässä Marcianon voittoon teknisellä tyrmäyksellä.<ref name="Boxrec"/><ref name="Lounasheimo301"/>

Louisin jälkeen Marciano ehti voittaa neljä ottelua vuonna 1952 ennen pääsemistään maailmanmestaruusotteluun kokenutta Jersey Joe Walcottia vastaan.<ref name="Boxrec"/> Ottelu käytiin [[Philadelphia]]ssa 23. syyskuuta 1952. Marciano kävi kanveesissa ottelun alussa ja kun ottelu oli edennyt muutamia eriä, alkoivat hänen silmäkulmansa vuotaa verta. Ennen seitsemännen erän alkua Marciano valitti silmiensä olevan tulessa, ja väitti saaneensa niihin jotakin ärsyttävää ainetta. Walcott johti ottelua pistein, ennen kuin 13. erässä Marcianon lyömä isku tyrmäsi hänet.<ref name="Boxrec"/><ref name="Lounasheimo302">Lounasheimo, s. 302.</ref> Uusintaottelu Marcianon ja Walcottin välillä käytiin 15. toukokuuta 1953, jolloin Marciano voitti hänet jo ensimmäisessä erässä tyrmäyksellä. Kohtaamisistaan Walcottin kanssa hän tienasi yhteensä 260  000 dollaria.<ref name="Lounasheimo302"/>

Marciano puolusti mestaruuttaan toisen kerran [[Roland LaStarza]]a vastaan, jonka hän oli aiemmin vuonna 1950 voittanut niukasti pistein. Hallitseva mestari lähti 24. syyskuuta 1953 New Yorkin [[Yankee Stadium]]illa käytyyn otteluun ennakkosuosikkina kertoimin 4 - 14–1. LaStarza johti ottelua ensimmäisten kuuden erän ajan, jonka jälkeen Marciano pääsi kamppailuun mukaan. Ottelu päättyi Marcianon voittoon teknisellä tyrmäyksellä, kun kehätuomari keskeytti ottelun 11. erässä. Jotkut arvostelijat kutsuivat kamppailua "hidastetuksi”hidastetuksi murhaksi"murhaksi”, ja se päätti LaStarzan ammattilaisuran.<ref>Lounasheimo, s. 302 – 303302–303.</ref> Kamppailu valittiin ''[[Ring Magazine]]n'' [[Ring Magazinen valitsema vuoden nyrkkeilyottelu|Vuoden nyrkkeilyotteluksi]].<ref name="Boxrec"/> 17. kesäkuuta 1954 Marciano puolusti mestaruuttaan kolmatta kertaa haastajanaan entinen maailmanmestari [[Ezzard Charles]]. Hän oli ainoa Marcianon haastajista, joka kesti täyden ottelun ja hävisi pistein 15-eräisen ottelun jälkeen.<ref>Lounasheimo, s. 303.</ref> Uusintaottelu käytiin 17. syyskuuta 1954 samassa paikassa, jolloin Marcianon nenä aukesi ja alkoi vuotaa verta niin, että jopa ottelun keskeyttäminen olisi ollut mahdollista. Maailmanmestari kaatoi Charlesin ottelun aikana kahdesti kanveesiin ennen tyrmäystä kahdeksannessa erässä. Tämäkin kamppailu valittiin ''Ring Magazinen'' Vuoden nyrkkeilyotteluksi.<ref name="Boxrec"/> Seuraavan kerran Marciano puolusti titteliään [[San Francisco]]ssa [[Kezar Stadium]]illa 16. toukokuuta 1955 menestyksekkäästi britannialaista [[Don Cockell]]ia vastaan ja voitti hänet teknisellä tyrmäyksellä yhdeksännessä erässä.<ref name="Boxrec"/><ref name="Lounasheimo304">Lounasheimo, s. 304.</ref> 21. syyskuuta 1955 New Yorkin Yankee Stadiumilla Marciano puolusti mestaruuttaan kuudetta ja viimeistä kertaa [[Archie Moore]]a vastaan. Hän tienasi ottelusta uransa suurimman palkkion 328  374 dollaria ja televisio-oikeuksista 140  000. Mooresta tuli jo ottelun alussa toinen nyrkkeilijä, joka koskaan löi Marcianon kanveesiin. Haastaja hallitsi ottelun alkupuolta, kunnes kuudennessa erässä verta vuotava Marciano kaatoi Mooren ensimmäisen kerran kanveesiin.<ref name="Lounasheimo305">Lounasheimo, s. 305.</ref> Ottelu päättyi Marcianon voittoon yhdeksännessä erässä tyrmäyksellä.<ref name="Boxrec"/>

27. huhtikuuta 1956 Marciano ilmoitti yllättäen lopettavansa uransa voittamattomana maailmanmestarina.<ref name="Lounasheimo305"/> Kaikkiaan Marciano otteli ammattilaisena 49 ottelua, joista voitti kaikki. Voitoista 43 tuli tyrmäyksellä.<ref name="Boxrec"/> Hän tienasi uransa aikana 1  460  488 dollaria.<ref name="Lounasheimo305"/>

* [http://www.ibhof.com/pages/about/inductees/modern/marciano.htmhtml Rocky Marciano IBHOF:n sivuilla]